Kuinka minä suunnittelen tarinani
Minun kirjoitusprosessini on vaihdellut jokaisen projektin kohdalla, kaikissa vaiheissa. Tarkoituksellakin vaihtelen sitä, yhä edelleen, sillä haluan kokeilla uusia tapoja. Yleensä löydänkin asioita, jotka toimivat minulle ja samoin sellaisia, jotka eivät. Ne muokkaavat taas seuraavaa kertaa.
Olen kuitenkin kirjoittanut nyt jo sen verran monta romaanikäsikirjoitusta, että tiettyjä rutiineja alkaa muodostua. Ydin on myös alusta lähtien pysynyt samana. Kirjoitinkin jo siitä, että olen suunnittelija, enkä muuksi näytä muuttuvan, vaikka yritän.
Uusi tarina tekeillä...
Helmikuun loppupuoli on mennyt suunnitellessa aivan uutta tarinaa. Olin ajatellut, että jakaisin jo melkein alusta asti prosessia sen edetessä someen, kertoisin mitä tein minäkin päivänä ja ottaisin teitä mukaan sillä tavalla koko projektiin.
En tiedä, oliko tämä projekti nyt vain jotenkin vaikeampi (ainakin seilasin sen kanssa koko ajan ja vieläkin epäröin, tuleekohan sitä edes kirjoitettua loppuun) vai oliko ajatus jakamisesta liian pelottava, mutta päädyin siihen, että suunnittelen kuitenkin "ovi kiinni". Pelkäsin että liika jakaminen toisi paineita, jotka tyrehdyttäisivät luovuuden.
Nyt voin kuitenkin sanoa, että suunnitteluvaihe on valmis ja ainakin aion aloittaa kirjoittamisen. Pidin suunnittelupäiväkirjaa, jonka pohjalta muokkaan postauksia, joissa kerron, miten suunnittelu eteni. Noita siis luvassa lähiviikkoina (koetan kuitenkin välissä ehtiä tekemään myös toivepostauksia yms. rästissä olevia lupailemiani postauksia).
Haluan nyt aloittaa tämän suunnitteluun keskittyvän postaussarjan tällaisella omaa prosessiani kokoavalla postauksella (varoitus, se on aika pitkä). Toki tämä nyt yleistää ja on lähimpänä totuutta ehkä viimeisimpien käsisten kohdalla, sillä kuten jo sanoin, prosessini on vaihdellut ja hioutunut vuosien mittaan.
Huom! Jokaisen kirjoitusprosessi on omanlainen. Tätä ei ole tarkoitettu ohjeeksi "Tee näin". Enemmänkin oman prosessini avaukseksi ja mahdolliseksi inspiraatioksi, mitä voi esim. kokeilla. Nämä vaiheet olen todennut omassa prosessissani, mutta annan sen mennä miten menee.
Aion myös analysoida tarkemmin suunnittelupäiväkirjojani ja koostaa sieltä jonkinlaisen vinkkipostauksen-tyyppisen tiivistelmän, jos joku haluaa kokeilla samaa tapaa.
Minun suunnitteluprosessini
1. Pre-suunnitteluvaihe
Oikeastihan tämä on suunnittelua, mutta nimesin sen näin, sillä tässä kohtaa en vielä istahda alas ja päätä suunnittelevani uutta projektia. Tällöin teen vielä hommia jonkun aiemman käsiksen kanssa.
Pre-suunnitteluvaihe alkaa kuukausia, jopa vuosia aiemmin, minulla ehkä keskimäärin noin puoli vuotta ennen tavoitteellisempaa suunnittelua. Se alkaa ideanpalasesta, joka usein tuntuu jotenkin keskimääräistä ideapalastani kutkuttavammalta. Se voi olla hyvinkin epämääräinen ajatus hahmosta, joku kohtaus tai sitten vain genreen/tarinatyyppiin liittyvä ("haluan kirjoittaa tarinan, jossa on useita päähenkilöitä/haluan kirjoittaa fantasiamurhamysteerin"). Ideointiprosessistani tarkemmin täällä, vinkkejä ideointiin tässä ja tässä.
Idean jätän tarkoituksella sivuun, sillä tiedän että se kypsyy ajan kanssa. Usein jokin uusi palanen ilmestyy jossakin kohtaa ja napsahtaa yhteen tämän palasen kanssa. Joskus saatan pohdiskella aihetta esim. iltaisin, sillä silloin tykkään muutenkin kuvitella pikkutarinoita päässäni ja saatan saada ihan uusia ideoita.
Tämä vaihe kiihtyy, kun lähestytään hetkeä, kun olen päättänyt aloittaa aktiivisen suunnittelun. Tosin kahden ensimmäisen käsikseni kohdalla minulla ei vielä ollut aktiivista kirjoitusrutiinia, joten niiden kohdalla aloitin, kun idea oli paisunut niin äänekkääksi, että minun oli aivan pakko päästä kirjoittamaan se.
Saatan siis pohtia jo vähän aktiivisemmin, herätellä aivojani ideointiin jostakin muusta kirjoittamisen vaiheesta. Pohdinta ei ole kauhean tavoitteellista. Useimmiten olen tainnut pohdiskella maailmaa, esim. millaisesta settingistä haluaisin kirjoittaa. Saatan selailla myös ideatiedostoani ja ylipäätään pohtia, millaiset asiat voisivat inspiroida minua. Olisiko kiva kokeilla kirjoittaa keijuista? Hirviöistä? Keskiaikaista vai modernimpaa? Jotakin trooppia? Romanttista?
Joskus tässä vaiheessa tulee ideapurskahduksia, jotka on pakko kirjoittaa ylös, esim. maailmasta jotakin. Usein ne eivät vielä vahvasti liity itse tarinaan.
Välillä myös googlettelen inspiraatiota tai luen taustatyömateriaalia, mutta se ei ole järjestelmällistä, vaan tosiaan inspiraation etsimistä. Luen esim. nettikeskusteluja vaikka ihmisten lempitaikuusjärjestelmistä, artikkeleita tai vaikka suomalaisen mytologian olennoista ja tarinoista.
2. Aivomyrskyjä
Kun on aika aloittaa suunnittelu (tai kun idea ei enää anna minun olla rauhassa), istahdan alas ja otan muistivihon (toimii minulla tässä vaiheessa parhaiten, ajatukset jotenkin virtaavat kynän kautta vapaammin). Alkaa vapaa suunnitteluvaihe, brainstormaus tai aivomyrskyily. Kirjoitan yleensä ensin ylös kaikki siihen mennessä tulleet ajatukseni tarinasta. Suosittelen tätä muissakin vaiheissa, jos meinaa jäädä suunnittelussa jumiin: Kirjoita ylös, mitä sinulla on ja kirjoita ylös myös kysymyksiä, joihin sinun pitää vastata. Itse ainakin huomaan, että kynä aivan kuin maagisesti jatkaa matkaansa ja tekstiä tulee. Muista, että tyhjästä on vaikea nyhjäistä eikä writer's blockia turhaan käännetä suomeksi valkoisen paperin kammoksi.
Kuljen yleensä välillä monenlaisiakin polkuja pitkin, jotka eivät johda minnekään. Pohdin vähän sitä sun tätä ja palaan sitten takaisin. Kaikki tarinassa linkittyy toisiinsa, hahmon syventäminen usein antaa ideoita juoneen, joka taas laajentaa maailmaa ja teemakin voi pilkahdella välillä esiin. En yritä tässä kohtaa rajoittaa itseäni, mietin sitä mitä huvittaa, kirjoitan pieniäkin ideanriepaleita aivan merkityksettömistä yksityiskohdista ylös. Pikkuhiljaa yritän kuitenkin ohjailla ajatuksiani ja päättää, mitä elementtejä otan mukaan. Kysyn edelleen paljon kysymyksiä, sillä minun aivoni eivät oikein tottele käskyä "Keksi jotakin", vaan ne ratkovat mieluummin ongelmia.
Tässä vaiheessa (ja yleisestikin ongelmanratkaisussa) minua auttaa paljon kävely ja arkisten asioiden tekeminen. Suihku on itselle ainakin perinteinen paikka saada ideoita. Päätän pari kysymystä, joita pohdin ja kysyn niitä itseltäni yhä uudelleen ja uudelleen, jos ajatukset meinaavat harhailla.
Listaan toistuvasti hahmoja ja juonenkäänteitä, jotka minulla on. Hahmoilla on tässä vaiheessa koodinimet, mahdollisesti ilmiselvät ("päähenkilö") tai johonkin ominaisuuteen liittyvät ("herra Täydellinen", "paras kaveri"). Varaan usein sivun tätä varten ja palaan täydentämään, sama pätee Kolmen näytöksen rakenteeseen, johon täytän aluksi vain muutaman kohdan (ensimmäisenä usein tulevat alku ja loppu). Ne saavat jäädä vajavaisiksi, se auttaa vain hahmottamaan, missä mennään ja mitä vielä tarvitaan. Joko täydennän myöhemmin tai teen uuden version.
Teen myös useamman version juoniketjusta. Se auttaa minua hahmottamaan puuttuvia palasia. Toistan tätä kunnes minulla on suurin piirtein ehyt, vaikkakin ehkä luurankomainen juoniketju.
Tämän vaiheen loppupuolella ideoin myös nimiä. Saatan kirjoitella ensin listoja erilaisista vaihtoehdoista (esim. eri maille/lajeille sopivia nimiä) tai päättää suoraan sopivat hahmolistaan. Lopuksi kirjoitan kaikki ylös. Silloin olen yleensä valmis seuraavaan vaiheeseen.
3. Järjestelmällinen suunnittelu
Kun minusta tuntuu, että isot palaset ja tekijät alkavat olla päätetty, enkä enää eksy aivan sekopäisille tangenteille, siirryn Scriveneriin. Olen luonut sinne oman mallipohjani romaanikäsikirjoitukselle.
Pohjassa minulla on jo valmiita välilehtiä, mutta luon myös lisää juuri tälle projektille sopivia. Esimerkiksi jokainen maa ansaitsee oman välilehtensä (miljöiden suunnitteluharjoitus), samoin jokainen hahmo, maailman historia, uskonnot, teema yms. Täälläkin minulla on välilehtiä nimeltään "Ideanpalasia", "Aivomyrskyjä", "Tekstinpätkiä", "Kysymyksiä". Sinällään prosessi jatkuu, mutta ei enää samaan paikkaan, vaan alan lajitella asioita erilleen.
Kokoan siis aivodumppaustani rakenteisempaan ja järkevämpään versioon. Selailen vanhoja muistiinpanoja, etteivät mitkään pikku-ideatkaan unohdu matkasta.
Kirjoitan vielä uuden juoniketjun ja käyn kolmen näytöksen rakenteen läpi. Sitten katson ketjua ja nykyisin värikoodaan, mitkä palaset siinä saattaisivat olla samassa luvussa. Tiivistän nuo lauseeksi tai muutamaksi. Luon Scriveneriin Käsikirjoituskansioon neljä kansiota (1.näytös, 2. näytös osa 1 ja 2, 3. näytös) ja sitten alan luoda lukuja juonikaavion pohjalta. Tässä usein näkee, onko joku osa paljon muita täydempi tai vajaampi. En yleensä kuitenkaan välitä tästä ellei joku ole aivan tyhjä, sillä usein lukusuunnitelmani muuttuu paljon kirjoittaessa (yleensä lukuja tulee lisää). Rytmityskin saa yleensä tulla kirjoittamisen myötä ja sitä korjailen sitten myöhemmin. Olen havainnut Kolmen näytöksen rakenteen tulevan minulla aika alitajuisesti, enkä myöskään koe, että tarinan pitäisi mennä juuri sen mukaisesti.
Huom! Tämä on rakenne, joka on itselleni kaikista luonnollisin ja jota käytän paljon apuna omissa kirjoituksissani, mutta on olemassa muitakin rakenteita eikä rakennetta ole edes pakko miettiä etukäteen! Tee niin kuin sinulle toimii.
Tämä alustava lukujako on yleensä outlineni. Se on siis tasoa "Luku 22: Hahmot pelastavat kaverinsa vangitsijoilta" tai "Luku 9: äiti kuolee". En siis tiedä, miten he pelastavat kaverinsa tai miten äiti kuolee. Juoniketjussa voi lukea jotain hieman tarkempaa, lähinnä siis yritän vain pitää huolta siitä, että kaikella olisi syynsä ja seurauksensa.
Näin ainakin oli ihan ensimmäisissä kirjoituksissani. Olen huomannut, että suunnitteluni on koko ajan lisääntymään päin ja yritänkin keskittyä etenkin siihen, että hahmokaareni olisivat selkeät jo nyt. Nykyisin myös keskityn paljon enemmän hahmokaareen. Jos suunnittelee hyvin juonilähtöisesti, voi käydä niin, että hahmot toteuttavat juonta eivätkä toimi luonnollisesti. Toki tämäkin vaihtelee vähän tarinasta riippuen, esim. Pihlajapalatsi murhamysteerinsä takia on tietyllä tapaa juonipainotteisempi eikä fokus ole hahmojen kehityskaarissa, vaan murhan selvittelyssä (toki ihan perinteinen dekkari se ei siis ole, joten muutakin löytyy).
Usein alan tässä kohtaa kirjoittamaan ja ennen Lahon kirjoittamista olisin tunnistanut vain nämä vaiheet. Voi olla, että Lahon kanssa kamppailu tuotti nyt vähän erilaisen suunnitteluprosessin tai sitten en ole vain aiemmin tunnistanut seuraavia:
4. Innostuksen keruu
a. Fiilistely
Suunnitteluvaiheessa voi ainakin sen pitkittyessä tulla hetki, jolloin joko tarinasta johtuvista tai ulkoisista syistä innostus tarinaan katoaa. Toki näin voi käydä, jos on vaikka jumissa jonkun asian kanssa, mutta Lahon kanssa minulla ei ollut selkeää ongelmaa, jonka olisin voinut ratkaista. Ehkä se johtui piilevistä ongelmista tai sitten maailman ja oman elämäni tapahtumista. Joka tapauksessa tuntui, ettei minulla enää ollut samanlaista paloa ja innostusta tarinaan, vaikka olisin ollut suunnittelun puolesta jo valmis kirjoittamaan.
Niinpä sallin itselleni pari vapaampaa päivää. Olen kyllä aiemminkin pienemmässä mittakaavassa tehnyt tätä, eli ison suunnittelu-urakan ollessa takana, olen tehnyt kaikkea kivaa. Se voi olla esim. inspiraatiokuvien keräystä Pinterestista, mallikuvien etsimistä hahmoille, koneen taustakuvan muuttamista päähenkilöiden kuviksi, musiikin kuuntelua, kirjoitussoundtrackin tekoa (itse en kyllä voi kuunnella musiikkia kirjoittaessa), jopa joidenkin elokuvien katsomista tai kirjojen lukemista (jos joku muistuttaa sinun tarinaasi vaikka tai on samaa genreä/trooppia).
b. Kirjoitusvinkkivaihe
Tämäkin on ehkä aiemmin sekoittunut järjestelmälliseen suunniteluun. Käyn etenkin juonipisteitä pohtiessani usein muistuttamassa itseäni niiden tehtävistä lukemalla koottuja vinkkiartikkeleitani. En katso kirjoitusvinkkejä kuin vasta loppuvaiheessa, sillä ne ovat työkaluja, eivät sääntöjä, ja haluan pitää ne sellaisina. En siis halua niiden liikaa ohjaavan tarinaani tai rajoittavan ideoiden virtaa. Pikemminkin niiden avulla etsin inspiraatiota mahdollisista juonenkäänteistä tai syvennän tietouttani hahmoista.
5. Yhteenveto
Viimeinen päivä/ilta. Muistuttelen, mitä olenkaan suunnittelut. Käyn läpi vielä vanhoja brainstormaustiedostoja ja varmistan, ettei jotain pieniä yksityiskohtia ole päässyt unohtumaan täysin ja lisäilen niitä joko ideatiedostoon tai esim. hahmokuvauksiin.
Jos en ole jo keksinyt ensimmäistä lausetta tai miten tarina alkaa (konkreettista kohtausta), keksin sen, jotta seuraavana päivänä kynnys aloittaa olisi mahdollisimman matala. Postauksia ensimmäisistä lauseista: tämä ja tämä. Tsekkaa myös vaikka Yhteenveto-sivulta postaukseni tarinan aluista (ja lopuista!).
Jos työnimeä ei ole, saatan hetken myös pohtia sitä, mutta jos se ei ole tullakseen, en stressaa, useamman tarinan nimen olen keksinyt kirjoittaessa tai jälkikäteen.
Nyt viime tarinoille olen tehnyt myös hauskan yhteenvedon, jossa vähän herättelen kaiken järjestelmällisyyden jälkeen leikkisyyttä. Tässä postaus siitä.
6. Kirjoittaessa
Pihlajapalatsin kohdalla muutin kirjoitusprosessiani niin, että jätin suunniteltavaa enemmän kirjoitusvaiheeseen ja suunnittelin myös kohtauksiani ja lukujani aiempaa tarkemmin. Aion kokeilla samaa Lahon kanssa, sillä se tuntui toimivan. Aiemmin saatoin käyttää parikin päivää siihen, että kirjoitin kaikille hahmoille hahmokuvaukset. Se ei toiminut niin hyvin kahdesta syystä: Ensinnäkin siihen väsyi. Ei jaksanut inspiroitua enää jokaisen hahmon kohdalla, vaan suunnittelusta tuli mekaanisempaa suorittamista ja lopputuloksesta tylsempi. Toiseksi unohdin mitä olin suunnitellut, sillä monet hahmoista tulivat mukaan vasta myöhemmin.
Olen nyt siis suunnitellut joko edellisenä iltana tai ennen kirjoittamista seuraavassa luvussa tulevat hahmot ja kohtaukset tarkemmin. Toki perustiedot minulla on kaikista isoista hahmoista, heidän nimensä, lajinsa ja roolinsa tarinassa, joitain brainstormauksessa tulleita yksityiskohtiakin. Päähenkilöistä toki enemmän. Mutta vähemmän pohdin esim. ulkonäköä tai luonnetta tarkalleen tai varsinkaan mitään persoonallisuustyyppiä tai tarkempia yksityiskohtia. Kirjoitan siis jokaiselle hahmolle pienen kuvauksen ulkonäöstä ja luonteesta, usein pohdin hänen MBTI-persoonallisuustyyppinsä ja käytän sitä syventääkseni tietojani hänestä tai ainakin inspiraationa vaikka vahvuuksiin ja heikkouksiin. Tärkeintä minulle on kuitenkin kirjoittaa ylös selvästi jokaisen hahmon tavoite, yleensä myös tarve ja harhaluulo. Tässä Nanoprep-postaukseni hahmojen luomisesta.
Pihlajapalatsia kirjoittaessa käytin myös kohtauskortteja, joista en valitettavasti ole vielä ehtinyt tehdä omaa postausta. Pitää yrittää muistaa pian. Joka tapauksessa suunnittelin aina tarkemmin jokaisen lukuni ennen sen kirjoittamista. Pihlajapalatsin kirjoitusvaiheesta tässä tarkemmin.
Tätä suunnittelua lukuun ottamatta en kuitenkaan juuri katsele suunnittelutiedostojani kirjoittamisen aikana. Annan tarinan ja hahmojen kulkea omia polkujaan. Oikeastaan editointivaiheessa teenkin sitten uuden outlinen ja hahmokuvaukset selvittääkseni, mitä oikeasti päätyi tarinaan. Yritän luottaa muistiini ja fiilikseeni suunnittelemastani. Jos en muista jotakin, se ei todennäköisesti ollut kovin tärkeää ja saa mennä eri tavallakin. Toki välillä tarkistan esim. nimiä tai muita asioita, ja sekin on ok että käyn lukemassa outlinea. Teen siis ihan sen mukaan, mikä tuntuu sillä hetkellä hyvältä. Etenkin jumikohdissa outline auttaa.
Suunnitteluvaiheeni kestää yleensä jotakin päiviä tai viikkoja, riippuen tietenkin muista aikatauluista. Parasta on, jos siihen saa uppoutua täysillä eli esim. lomalla tai viikonloppuna. Usein istun tuntikausia tuijottamassa tyhjyyteen.
Tämä on tosiaan minun kokemukseni ja sekin vaihtelee. Paljon tarkempi, projektikohtainen selitys tulossa, joten siinä esimerkkejä siitä, miten tämä käytännössä toteutuu ja millaisia fiiliksiä minulla ainakin Lahon kanssa oli. Tämä olikin itse asiassa melko yskivä prosessi, joka melkein jäi jo kesken. Tulossa myös käytännön vinkkejä koottuna omien kokemuksieni pohjalta, jos haluat kokeilla suunnittelua.
Tiedostan muuten, että aina lupailen postauksia ja sitten niitä ei kuulu. :D Älkää huoliko, kyllä minulla on lista ylhäällä, se on vain tosi pitkä ja inspiroidun välillä aina ihan uusista jutuista.
-mariidah
Kommentit
Lähetä kommentti