Rivien välissä

 Instagramissa minua seuraavat ovatkin jo varmaan kuulleet, että olen palannut Suomeen sekä viimeisimmästä kirjoituskilpailuyllätyksestä. Suomessa vietän tällä hetkellä matkalaukkuelämää, eli asun toisten nurkissa. Wifiä ei ole aina ollut saatavilla ja lisäksi olen ollut kamalan kiireinen: aloitin taas työt, joten ne vievät kaikki päivät, ja iltaisin ja viikonloppuisin olenkin kiertänyt sosiaalisesta menosta toiseen. Mutta en valita! Syksy Italiassa oli aika yksinäinen, kun J teki pitkää päivää ja ainoa kaverini siellä oli suurimman osan ajasta muualla. Onkin ollut ihana nähdä nyt ihmisiä ja nauttia Suomen talvesta, mutta kirjoittamiselle ei kyllä ole jäänyt aikaa. Sain Mustan joutsenen (romaanikäsikirjoitus nro 8) ennen Suomeen paluuta valmiiksi ja elättelin toivoa, että saisin tehtyä sille "raakaeditoinnin" ennen joulua, mutta nyt pohdin, että hyvä jos saan ennen helmikuuta sitä tehtyä. Tauko tekee kuitenkin hyvää, onhan tässä tullut aherrettua. Toki se tarkoittaa, että suu...

Tässä postauksessa käsitellyn aiheen ääneen sanominen on nolottanut, sillä pelkään, että minut leimataan tyhmäksi ja sivistymättömäksi juntiksi, joka ei tiedä kirjallisuudesta yhtään mitään tai jolla ei ole minkäänlaista makua. Ehkä näin onkin :D Mutta silti haluan nyt käsitellä aihetta, pohtia sen syitä ja haastaa itseni ja ennakkoluuloni. Olen kiinnostunut Finlandia-palkinnosta vasta viime vuosina. Vaikutusta on varmasti ollut oman kirjoitusharrastuksen aktivoitumisella, mutta vielä enemmän somella. Siellä aina kuhistaan ehdokkaista ja palkinnosta, sekä hyvässä että huonossa. Mutta olen kyllä siis jo teini-ikäisestä tiedostanut palkinnon olemassaolon ja käynyt yleensä myös tsekkaamassa ehdokkaat. Mutta valitettavasti (?) se ei ole vaikuttanut lukuvalintoihini tai ostokäyttäytymiseeni - tai jos on, niin negatiivisesti. En oikein osaa sanoa, mistä tämä ongelma olisi lähtöisin. Luultavasti vain omasta päästäni. Mutta nuorempana ajattelin, että jos kirja on Finlandia-ehdokas, se ei ole m...