2021 Nanowrimon 1. viikko

 Ensimmäinen viikko Nanowrimoa on takana ja tältä näyttää minun edistymiseni:

Sujuu siis varsin mallikkaasti! Mutta nyt edessä on toinen viikko ja se on mielestäni aina vaikein. Alkuinnostus laantuu, mutta silti on vielä yli puolet edessä. Minulla viikko tuleekin olemaan extraraskas, sillä huomenna saan viimeiset palautteet Kolmesta valtakunnasta ja sitä seuraa intensiivinen editointi, kun torstaina pitäisi palauttaa käsis viimeiselle kurssikerralle eli kustannustoimittajalle (iik!). Toivoisin, että minulla olisi vielä kuukausi aikaa keskittyä pelkästään Kolmeen valtakuntaan ja lukea se rauhassa läpi, hioa kieltä ja käydä rivitason editointia läpi (sitä en ole ehtinyt tehdä). Toisaalta on kuitenkin hyvä, että deadline on näin pian, koska jaksaminen sen käsiksen kanssa on vähissä ja kiinnostus hiipunut myös tämän uuden myötä.

Joka tapauksessa tämä viikko on mennyt erittäin hyvin. Sunnuntaina vähän panikoin, sillä en ehtinyt suunnitella tarinaa läheskään niin paljoa mitä olisin halunnut. Olin nimittäin tämän kanssa ajatellut kokeilevani oikein kunnon etukäteissuunnittelua, en sellaista suurpiirteisempää, mitä olen tähän asti noudattanut (jonkun mielestä varmasti sekin on kyllä ollut hyvin tarkkaa). Päätin siis tehdä niin, että aina edellisenä iltana olen nyt suunnitellut seuraavan päivän luvun valmiiksi sekä hahmot ja miljöön, joita siinä esitellään.

Hahmoista olen täyttänyt lähinnä perustiedot, kuten nimen, iän, lajin, ulkonäön, tavoitteen, tarpeen ja lyhyen kuvauksen siitä, millainen hahmo on, mitä asioita häneen liittyy. Päähenkilöistä täytin kyllä vielä tarkemmat selostukset. Miljööstä taas olen lähinnä yrittänyt kuvitella sen yksityiskohdat päässäni sillä hetkellä, kun kyseinen kohtaus tapahtuu, eli myös esim. sään ja vuorokauden ajan. Olen myös kirjoittanut tämän pohjalta ko. kohtauksen näkökulmahenkilön kertomana lyhyen pätkän tekstiä, jossa hänen suhtautumisensa miljööseen tulee ilmi. Niitä onkin monesti voinut hyödyntää seuraavana päivänä!

Itse kohtauksesta aloitan kirjoittamalla ketä siinä on, missä se on ja mitä siinä pitäisi tapahtua, mitä asioita paljastua. Usein silloin se lähtee jo elämään päässäni ja mieleeni tulee yksityiskohtia, dialogin pätkiä yms., jotka kirjoitan myös ylös. Lopuksi olen täyttänyt vielä kohtauskortin (Abbie Emmonsilta - scene cards).

Photo by carolyn christine on Unsplash

Pakko sanoa, että tämä metodi toimii minulle erittäin hyvin ja aion kyllä jatkossakin hyödyntää sitä. Aiemmin olen esimerkiksi suunnitellut kaikki hahmot kerralla ja näin ollen usein jo unohtanut sen fiiliksen, mikä minulla on ensimmäisistä hahmoista ollut ja ne ovat saattaneet päätyä tarinaan ihan erilaisiksi. Nytkin on toki käynyt niin, että kirjoittaessa hahmot ovat ottaneet ohjat omiin käsiinsä, mutta se on vain mahtavaa. Olen kuitenkin suunnittelun ansiosta paljon orientoituneempi, innostuneempi ja inspiroituneempi, kun lähden seuraavana päivänä kirjoittamaan lukua. Välillä en malttaisi odottaa aamuun asti ja herään sitten ihan innoissani, kun tiedän pääseväni esittelemään sen ihanan hahmon tai miljöön tai kirjoittamaan vihdoin päähenkilöiden ensimmäisen tapaamisen.

Lisäksi olen kokeillut toista minulle uutta metodia: edellisen päivän tekstin lukemista ennen kirjoittamista. Tästä en ole aivan niin varma, mitä mieltä olen. En varsinaisesti editoi tekstiä, luen sen vain läpi. Joitakin kirjoitusvirheitä tai puuttuvia sanoja tai kökköjä lauserakenteita olen pysähtynyt laittamaan kyllä uusiksi. Monet sanovat, ettei sitäkään pitäisi tehdä, mutta tiedän, että joka tapauksessa korjaan tuollaiset selvät ongelmat kielessä (en siis ota juurikaan kantaa siihen onko kieli hyvää vai huonoa, ennemminkin tartun vain selvästi virheellisiin kohtiin) ensimmäisellä lukukierroksella, joten ehkä nyt sitten, kun luen tarinan kunnolla editointia varten, en jää niihin jumittamaan vaan voin keskittyä oikeasti isoihin asioihin.

Photo by Katrina Wright on Unsplash

Täytyy sanoa, että olen aika rakastunut tähän tarinaan ja näihin hahmoihin. Minulla on aina tällainen fiilis ensimmäistä versiota kirjoittaessa ja olen ymmärtänyt, että se on aika onnekasta. Se kauhisteluvaihe tulee minulla vasta myöhemmin.

Jos joku ei ole vielä somesta bongannut, niin uuden tarinan työnimihän on Pihlajapalatsi! Olen kerrankin melko tyytyväinen nimeen. Ensin en keksinyt muuta kuin melko kliseisen "Feeniksin kyyneleet", joka olisi varmaan toiminut paremman puutteessa, mutta sitten huomasin Googlesta, että se on jokin kannabistuote. No, sepä onneksi puski minut miettimään lisää!

Kyllä, tarinassa on feeniks. Ja aika monta muutakin taikaolentoa!

Tässä postauksessa tuli nyt kerrottua enemmän prosessista, jossakin kohtaa lupaan myös avata itse tarinaa enemmän!

-mariidah