Rivien välissä

Vihdoin ja viimein palataan jälleen hahmokaarien pariin! Tällä kertaa käsittelyssä on kolmas ja viimeinen näytös. Kuten aiemminkin, postaus pohjautuu K. M. Weilandin artikkelisarjaan , mutta lisäksi muihin lähteisiin ja omaan taustatyöhöni. Nyt on aika alkaa vääntää nuppeja kaakkoon. Loppu lähestyy, mutta ei ole vielä täällä. Jännite on avainsanassa - sen tulisi kasvaa kohti tarinan huipentumaa. Kaikki se, mitä olemme ensimmäisen ja toisen näytöksen ajan rakentaneet, on nyt näyttämässä voimansa. Enää ei ole aika esitellä uusia hahmoja tai vetää hatusta uusia elementtejä. Nyt lunastetaan se, mitä on asetettu. Tai ehkä ei aivan vielä. Jotta hahmokaari voisi näyttäytyä todellisessa voimassaan, on paras nyhtää siitä kaikki mahdollinen irti ennen tarinan kulminoitumaa. Mitä päähenkilöllesi siis tapahtuu? Kolmas juonipiste iski häntä märällä rätillä naamaan. Se kuitenkin myös osoitti hänen kehityksensä. Hän seurasi totuutta, eikä harhaluuloaan, mutta nyt se, mitä hän haluaa, saattaa olla hän...

 Tähän viimeiseen loppu-postaukseen onkin sitten koottu vinkkejä tarinan lopun kirjoittamisesta, jotka eivät muualle sopineet. Jälleen kerran muistuttelen lukemaan kriittisesti ja miettimään, mitkä vinkit toimivat juuri sinulle ja sinun tarinallesi. Photo by Annie Spratt on Unsplash Vinkkejä tarinasi lopun kirjoittamiseen -Aloita loppu mielessäsi -Vältä kliseitä (esim. "Se olikin kaikki unta", "Sankari voittaa pahiksen, saa tytön ja ratsastaa auringonlaskuun") -Älä esittele uusia hahmoja, sivujuonia tai hahmokaaria -Anna päähenkilön johdattaa ja tehdä valintoja -Näytä päähenkilön kasvu: miten hän on muuttunut ja miten se auttaa häntä konfliktin ratkaisussa -Täytä lukijan odotukset ainakin osittain (mieti genreä, juonen rakennetta, kohdeyleisöä, teemaa -> esimerkiksi romantiikassa onnellinen loppu, sankarin matka -rakenteessa sama lokaatio alussa ja lopussa, aikuisten ja lasten erilaiset odotukset) -Löydä loppu alusta (Minkä kysymyksen asetit ensimmäisessä luvuss...

 Tähän postaukseen on koottu kysymyksiä, joita suositellaan kysyttäväksi ennen kuin kirjoittaa/suunnittelee tarinan loppuratkaisun. Tai viimeistään siinä kohtaa, jos on jumissa sen kanssa. Toki näitä voi kysellä myös vaikka aivan lopuksi, joko kirjoittamisen tai suunnittelun tai vaikka editointivaiheessakin! Minusta ainakin tällaisia on kiva pohtia. Ne voivat avata silmiä omalle tarinalle aivan uudella tavalla. Photo by Clay LeConey on Unsplash 26 kysymystä tarinasi lopusta: -Mistä tarina alkoi? -Mihin paikkaan/miljööseen tarinan tulisi loppua? -Mikä oli päähenkilön tilanne alussa (sisäinen/henkinen ja ulkoinen)? -Miten päähenkilö on muuttunut? -Mikä on symboloinut/konkretisoinut muutosta? -Miksi tarina loppuu nyt? -Ketä päähenkilön kanssa on ja miksi? -Miltä päähenkilön tulevaisuus näyttää? -Mitä päähenkilölle/hahmoille selviää? -Mitä lukijalle selviää? -Minkälaisesta lopusta päähenkilö pitäisi? -Minkälaisesta hän ei pitäisi? -Minkälaisesta lopusta antagonisti pitäisi? -Mikä olis...

 Aiemmassa postauksessa käytiin läpi erilaisia lopetustyylejä. Mutta entä, jos niistä ei osaakaan valita? Tai jos osaa valita tyylin, mutta ei sitä, mitä varsinaisesti tapahtuu? Yhdessä Nanoprep-postauksesta puhuttiin juoniketjusta ja siitä, kuinka tarinan ei pitäisi olla vain sarja satunnaisia tapahtumia, vaan niiden tulisi linkittyä syy-seuraus-suhteen kautta. Voidaan jopa pohtia, onko tarina edes tarina, jos siinä ei ole edes jonkinlaista punaista lankaa.  En ehkä silloin korostanut sitä, että tarinan pitäisi myös pitkälti muodostua päähenkilön/-henkilöiden tekemistä valinnoista ja niiden seurauksista. Joka ikisen tapahtuman ei tarvitse olla toki päähenkilön aiheuttama, mutta hänen valinnoillaan tulisi olla merkitystä. Kolmen näytöksen rakenteessa mainitaan usein, että tarinan alkupuolella päähenkilö on enemmän reagoiva ja taas loppupuoliskolla aktiivinen toimija tarinassa. On harvoin erityisen kiinnostavaa, jos hän vain koko ajan ajelehtii tapahtumasta toiseen ja on pass...

 Olen tainnut täällä bloginkin puolella joskus sanoa, että tarinan alku on tärkein. Korjataanpas nyt hiukan. Tarinan alku on tärkein lukijoiden hankkimisessa. Se on se, mitä kustannustoimittajat ja lukijat ensimmäisenä yleensä katsovat ja minkä perusteella he tekevät päätöksen siitä, jatkavatko lukemista. Mutta tarinan loppu on tärkein siinä, onko tarina lukijan mielestä hyvä vai huono. Jos olet saanut lukijat lukemaan koko kirjan, loppu on usein se, joka voi pelastaa hieman heikommankin tai tylsän alun/keskikohdan tai pilata kokonaan kiinnostavan tarinan. Se on se, joka määrittää, minkälainen olo lukijallasi on, kun hän sulkee kirjan. Katsotaan nyt seuraavaksi kuutta erilaista lopetustyyppiä. VAROITUS: jonkinasteisia SPOILEREITA luvassa tunnettujen tarinoiden loppuratkaisuista. Photo by Michael Dziedzic on Unsplash Kuusi erilaista loppua tarinallesi 1. Suljettu lopetus Kaikki langanpäät solmitaan, paljastetaan viimeisetkin vastaukset kysymyksiin ja vihjataan hahmojen jatkosta. Tä...