Laho-suunnittelupäiväkirjat: 1.päivä
Lahon suunnittelupäiväkirjat jatkuvat. Blogipostauksiin tiivistän ja siistin kirjoittamani muistiinpanot siitä, mitä tein minäkin päivänä ja millaiset fiilikset olivat. Joitain täydentäviä kommentteja olen lisäillyt.
Jaan joitakin yksityiskohtia tarinasta, mutta ihan kaikkea en kerro. Näiden postausten kuvat ovat Lahoon liittyviä inspiraatiokuvia Unsplash-kokoelmastani (huom. inspiraatio, eivät esim. kuvia tietyistä hahmoista tai asioista).
Loppuun koostin tämän päiväkirjamerkinnän pohjalta vinkkejä, joita voi omassa prosessissaan kokeilla. Yritän samaan tapaan analysoida muitakin päiviä, saa nähdä onnistuuko se.
18.2.2022
1. suunnittelupäivä LAHO
Tavoistani poiketen päätin kirjoittaa koneella muistivihon ja kynän sijaan. Syynä osittain kokeilunhalu, osittain se, ettei minulla ollut tyhjää vihkoa enkä jaksanut mennä ostamaan uutta.
Lähdin taas pyörittelemään taikuusjärjestelmää. Mietiskelin erilaisia taikakykyjä, sillä minusta tuntui selvältä, että halusin erilaisia tapoja käyttää taikuutta. Oli kuitenkin vaikeaa löytää yhteensopivia kykyjä.
Numero 7 pyöri mielessäni ja tuntui putkahtavan aina suunnitelmista jotenkin kummallisesti. Seitsemän maagista taivaankappaletta, seitsemän erilaista taikuuden ilmentymää, seitsemän chakraa ihmisessä. Päätin ottaa luvun seitsemän tietoiseksi osaksi maailmanrakennusta. Vaikea sanoa mistä se ilmestyi, ehkä kun luin noista chakroista, mutta se tuntui sopivalta ja lisäksi rajasi ideointia vähän, mikä usein auttaa kaaoksessa.
Yksi kysymys, mitä pohdin, oli että kutsutaanko taikomista taikomiseksi. Jostain mieleeni tuli sana taivuttaminen (Avatarista?) ja se tuntui jotenkin sopivan planeettojen kanssa ja aloinkin seuraavaksi pohtia painovoimaa. Luin astronomia- ja fysiikka-artikkeleita. Jokin naksahti kohdalleen. Olin aiemmin miettinyt, että yhdistän scifi- ja fantasiaelementtejä, tähtitiedettä ja fantasiaa, niin entä jos yhdistäisin fysiikkaa ja taikuutta? Tavallaan ajatus kuulostaa ensin tylsältä, sillä mikä olisi vähemmän taianomaista kuin fysiikan vektorit ja laskut, mutta se vetosi sellaiseen loogiseen puoleeni, että kaikella pitäisi olla selitys (ei ehkä pätevä, looginen tai aukoton selitys, mutta selitys kumminkin).
Muistuttelin mieleen, mitä kaikkia kursseja fysiikasta olikaan lukiossa. En nimittäin lukenut sitä silloin, vaan vasta lukion jälkeen opiskelin sitä itsenäisesti. Loppujen lopuksi otin vain hyvin epämääräistä inspiraatiota fysiikan aloista ja väänsin pitkälti kaikki lait ja teoriat omaan muotooni, mutta se tuntui taas sopivasti rajaamaan sitä taikuussuota, johon olin uponnut. On kiva ensin liidellä vapaasti pilvissä, mutta rajattomat mahdollisuudet voivat tehdä laskeutumispaikan valinnan vaikeaksi.
Edelleen tuntui etäiseltä, ettei tarina vielä ”pärise”. Mieluummin katsoisin rikossarjaa. Mietin, mistä vetämättömyys johtuu. Päättelin syyn olevan se, että minulla on siisti maailma joka kyllä itsessään inspiroi, mutta ei tarinaa mikä inspiroisi, ei hahmoja. Yksi hahmo yksinään ei ole tarina. Ei ole konfliktia. Tarvitaan vastavoima, antagonisti.
Niinpä kirjoitin ylös "kotiläksyn": Kuka on antagonisti? Siltä varalta että se ratkeaisi helposti, kysyin toisen: Mikä taikakyky päähenkilölläni on?
Toim. huom: Tällaisia kotiläksyjä annoinkin koko prosessin ajan itselleni, eli kun lopetin "aktiivisen" suunnittelun, määritin muutaman kysymyksen, joita voisin pohtia tyhjinä hetkiä tai joita alitajuntani voisi ratkoa. Se nimittäin oikeasti tekee usein huomaamatonta työtä, niin että seuraavana päivänä, kun istahtaa koneen ääreen ja lukee kysymyksen uudelleen, vastaus pulpahtaa mieleen ihan itsestään.
Illalla nukkumaan mennessä pohdiskelin kotiläksyä ja myös enemies to lovers -trooppia. Jos päähenkilöni on "pahis", voisi love interest olla "kiltti poika". Hän on myös aika selkeä vaihtoehto antagonistiksi, usein rakkaustarinoissa toinen osapuoli toimii ainakin jossain määrin antagonistisena voimana, että parin välille saadaan kitkaa.
Pohdin myös, että hänellä voisi olla ruskea tukka. Tuntuu, että kauhean usein love interesteillä on joko musta tai vaalea tukka. Ehkä voisin antaa hänelle myös kiharoita?
Tämä onkin esimerkki siitä, ettei koko ajan tarvitse pohtia "isoja palikoita" vaan juuri sitä, mikä sillä hetkellä tuntuu kivalta. Välillä jumitunkin tuollaisiin hassuihin merkityksettömiin yksityiskohtiin, mutta ne kaikki rakentavat tarinaa päässäni kolmiulotteisemmaksi. Joskus joku pikku juttu nouseekin myöhemmin todella tärkeäksi elementiksi, joka ratkaisee ison ongelman. Näin kävi esim. erään tarinani kanssa, kun olin eräälle hahmolle kirjoittanut hassun lemmikin, ja kun pohdin erästä vaikeaa juoniaukkoa, tuo eläin osoittautuikin kaiken ratkaisuksi.
Mitä tästä voisi oppia?
Jos nyt jälkikäteen koetan pohtia, mitä "vinkkejä" voisin nostaa tästä päivästä (saa nähdä keksinkö kaikista, tuskin), tulisi mieleeni ainakin tällaisia:
1. Älä pelkää asettaa rajoituksia suunnittelulle, vaikka ne olisivat ihan tuulesta temmattuja (numero 7). Joskus luovuus kukkii paremmin, kun sen ei anna rönsyillä joka suuntaan. Jos huomaat rajoituksen olevan liian rajoittava, voit aina luopua siitä!
2. Joskus inspiraatiota voi löytyä siitä, että yhdistät kaksi asiaa, jotka ovat jotenkin kaukana toisistaan. Hyödynnä vastakkainasettelua (sillä ei ole väliä, ovatko ne oikeasti vastakohtia vai onko sinun suhtautumisesi niihin vain erilaista). Esim. sellainen asia mistä olet innostunut (taikuus) ja sellainen josta et ole (fysiikka).
3. Luota intuitioosi. Moni asia tai suunta voi olla kiinnostava ja siisti. mutta jos ne eivät sen kummemmin vetoa, ehkä ne eivät ole oikeita tälle tarinalle. Kun joku loksahtaa kohdalleen, minä ainakin huomaan sen siitä, että innostun tai että se alkaa inspiroida uusia ideoita ja vastauksia muihinkin kysymyksiin.
4. Toisaalta älä huolestu, jos osa asioista tuntuu vielä jotenkin epäinnostavalta. Voit muuttaa niitä myöhemmin tai joku uusi idea voi ilmaantua, joka saa vanhat puitteet loistamaan aivan uudella tavalla.
5. Itseäni innostaa aina eniten tarina eikä tarinaa ole ilman konfliktia. Antagonistin, jännitteiden, päähenkilön ja hänen tavoitteensa välissä olevien esteiden miettiminen voi olla mahdollinen alku suunnittelulle.
6. Kirjoita suunnittelusession jälkeen ylös pari kysymystä, joihin pitäisi seuraavaksi vastata. Mieti näitä vaikka siivotessa, suihkussa tai kävelyllä. Tai jos et ehdi miettimään, anna alitajuntasi pohtia niitä. Ja vaikka et keksisikään vastausta, on sinulla jotain, mistä aloittaa seuraavana päivänä.
7. Anna itsellesi lupa pohtia sitä, mikä kiinnostaa, vaikka se ei vaikuttaisikaan juuri sillä hetkellä erityisen oleelliselta tarinalle (jossain vaiheessa toki ohjaa itseäsi taas isompien asioiden kimppuun). Pienet yksityiskohdat voivat herättää tarinan eloon, lisätä inspiraatiota ja osoittautua myöhemmin arvokkaiksi.
Muista, että nämä ovat vain minun kokemuksiani! Kirjoittamisen lähestymiseen on lukemattomia eri tapoja. Tärkeintä on löytää se sinulle parhaiten sopiva. Sitä varten suosittelen pohtimaan sitä, millainen on kirjoittajana ja kokeilemaan useita erilaisia keinoja.
Olin toivonut, että voisin tiivistää samaan postaukseen useita päiviä, mutta taitaa tällaiselle ylikirjoittajalle olla turha toivo.
-mariidah
Kommentit
Lähetä kommentti