Laho-suunnittelupäiväkirjat: 5.päivä

 22.2.2022
5. suunnittelupäivä

Aamu oli hidas, varmaan koska edellinen ilta oli ollut niin lennokas. Lounastaukoon mennessä olin kuitenkin sitä mieltä, että minulla oli nyt suurpiirteinen lauta ja melkein kaikki tärkeimmät pelaajat sillä. Tiesin myös jotenkuten, mitä he haluavat, mitkä heidän tavoitteensa ovat. Tiesin toki, että varmasti vielä ilmestyisi lisää pelaajia, sivuhahmoja sekoittamaan soppaa ja esim. ph:n vanhemmat olivat yhä mysteeri. 

En halunnut hänen olevan orpo chosen one, koska öö… Noh. Mutta toisaalta en keksinyt vanhemmille mitään isoa roolia. Päätin kaivella vaihtoehtoja ja että jos sellaista ei löytyisi, tekisin hänestä mieluummin kliseisen orvon kuin lisäisin turhia hahmoja. Ja toisaaltahan halusinkin ottaa kuluneita trooppeja ja yrittää tehdä ne uudella tavalla… Eli jos keksisin orpouteen jonkun twistin, se olisi hauskaa.

Photo by Siora Photography on Unsplash

Kirjoitinkin päiväkirjoihin ylös ajatusketjun juurikin blogia varten. Halusin näyttää, miten pohtimisprosessini välillä menee. Tässä siis suoraan muistiinpanoistani kopioituna:

Miten voisin kiertää orpo chosen one -troopin, tehdä siihen twistin?

"Ensimmäisenä mieleen tulee tällaisia ideoita: Vanhemmat tai toinen heistä ei olekaan kuollut, vaan elossa. Häntä pidetään vankina. Tai hän saattaa jopa olla pahis. Vanhemmat ovat hylänneet ph:n tarkoituksella. 

Etenkin ensimmäiset noista tuntuvat sellaisilta, että ne on nähty aika monta kertaa. Hylkäyksestä pidän sen takia, että siihen liittyy voimakkaita tunteita. Kaivetaan syvemmälle vielä kuitenkin. Twistin ei pakosti tarvitse olla iso, sen ei ole pakko olla juonenkäänne.

Miksi orpo chosen one on klisee? Mitä siihen liittyy? Orvoksi jääminen on yleensä traumatisoinut ph:n. Se ja sen kostaminen on usein motivaattori hänelle. Sillä kerätään usein säälipisteitä lukijoilta. Huoltajat kaltoinkohtelevat ph:ta. Kuolleet vanhemmat eivät ole rajoittamassa seikkailuja.

Miten voisimme tehdä orvon ph:n, mutta uudella tavalla? Mikä tekisi siitä freesin? Ideoita: orpous ei haittaa ph:ta, hän on iloinen tai välinpitämätön siitä. Ph on tappanut itse vanhempansa tai aiheuttanut heidän kuolemansa. Ph ei halua kostaa orpoutta, hän ei välitä siitä tai on kiitollinen. Ph:n ottovanhemmat ovat ihania, hän pitää heistä paljon. Ph:n omat vanhemmat olivat surkeita, hän on paljon onnellisempi adoptoituna.

Moni näistä inspiroi minua, mutta nyt minun täytyy miettiä, mikä on parasta juuri minun tarinalleni. Tiedän, että vanhemmat ovat yrittäneet suojella ph:ta jo, joten hylkäys ei vaikuta vaihtoehdolta tai että ph olisi itse vahingoittanut heitä, vaikka se sopisikin pahismaisuuteen. Katsotaan. Voi olla, että päädyn kuitenkin kliseeseen, jos se sopii tarinaan parhaiten, mutta ainakaan en tyytynyt siihen suorilta käsin, koska se oli ensimmäinen/ainoa vaihtoehto joka tuli mieleen. Puskin aivojani miettimään muita polkuja ja valitsen sitten tarinalle parhaan."

Photo by Jen Theodore on Unsplash

Hetkeä myöhemmin lisäys:

"Ok keksin. Mikään noista ei tuntunut istuvan, joten lähdin taas tarinasta itsestään alkaen miettimään. Mitä oikein tapahtui, millaisiin tilanteisiin vanhemmat joutuivat? Mitä he olisivat valinneet niissä tilanteissa? 

Nyt, kun hahmoja ei ole käytännössä luotu lainkaan, voin luoda hahmot valintojen perusteella, jos taas hahmoista olisi selvä mielikuva, valinnat pohjautuisivat niihin.

Keksin ratkaisun, en nyt tiedä, onko se varsinaisesti twisti, mutta ainakin pirun synkkä. Ja se mahdollistaa oikean twistin juoneen, vaikka en siihen pyrkinytkään. Tai oikeastaan se vahvisti ja paransi twistiä, jonka olin jo aiemmin keksinyt. Tämä ratkaisu siis teki taas sen, että se ratkaisi monta asiaa, myös sellaisia, mihin en vielä edes miettinyt ratkaisua/syitä."

Eli kuten sanoin, isot asiat alkoivat olla kasassa. Listasinkin ylös kaikki hahmot ja juonenkäänteet, mitä minulla oli ja hahmottelin myös alkua Kolmen näytöksen rakenteelle hahmottaakseni, miten aukkoinen tarina vielä on. Hahmoja sain yhteensä 11-12 listattua (yhden merkitys ykkösen kannalta epämääräinen, kakkososassa voisi kuitenkin olla tarpeellinen - toim. huom. Tämä hahmo osoittautuikin myöhemmin tärkeäksi ja myös aikamoiseksi antagonistiksi!) ja rakennekaaviosta näin, että ensimmäinen ja kolmas näytös (alku ja loppu siis käytännössä) ovat jo mietittynä, mutta toinen näytös on tyhjä. 

Tämähän on hyvin tyypillistä, että keskikohta on epäselvä ja englanniksi puhutaankin "muddle middlestä", eli mutaisesti keskikohdasta. Siihen ymmärtääkseni monella kirjoittaminen tökkää ja se voi olla myös todella epäinspiroivaa kirjoittaa. Itse koen Kolmen näytöksen rakenteen auttavan tässä suunnattomasti. Se on minulle itselleni tärkeää, sillä loppujen lopuksi varsinainen tarinahan tapahtuu alun ja lopun välissä. Se on se kohta, missä lukijat laitetaan oikeasti rakastumaan hahmoihin. Ja se on myös kaikista pisin osuus, jopa 50 % tarinasta.

Photo by 戸山 神奈 on Unsplash

Mitä tästä voisi oppia?

1. Jos sinulla on esimerkiksi trooppi, joka tuntuu kuluneelta, pysähdy miettimään ja analysoimaan sitä tarkemmin. Keksitkö siihen jonkun uuden twistin? (ks. esimerkki ylempää)

2. Vaikka keksisitkin hyviä ratkaisuja, mieti, mikä sopii juuri sinun tarinallesi. Se voi loppujen lopuksi osoittautua siksi ilmiselväksi, vähän kuluneeksikin ratkaisuksi, mutta jos se on paras, se on paras. Ainakin teit tietoisen valinnan sen kanssa. Muista, että kliseille on syynsä!

3. Kun sinusta tuntuu, että kaikki isot palaset ovat kasassa ja suunnittelu pyörii enemmän yksityiskohtien ympärillä, kokeile listata kaikki, mitä sinulla jo on: hahmot ja juonenkäänteet. 

4. Kokeile Kolmen näytöksen rakennetta tai jotain muuta rakennekaaviota, jos ne tuntuvat siltä, että voisivat sopia sinun tarinaasi. Ne voivat auttaa hahmottamaan rakenne-, juoni- ja rytmitysongelmia.

5. Älä laiminlyö keskikohtasi suunnittelua. Jopa vähemmän suunnittelevaa suosittelisin miettimään alku-, keskikohta- ja loppupisteen, ainakin, jos kirjoitat ensimmäistä kirjaasi. 

-mariidah