Rivien välissä

 Kesän työputki on ohitse! Välillä tuli painettua aika pitkää päivää ja missattua kaikenlaista kivaa kesätekemistä ja hyviä säitä, mutta nyt ei kaduta yhtään, kun säästöjä on sen verran, että Italiaan paluu on taas mahdollista. Voisin syyttää töitä siitä, että blogissa on ollut ajoittain hiljaisempaa, mutta se ei olisi koko totuus. Oma kiinnostus somettamiseen ja blogeiluun on edelleen kevään jäljiltä vähän hakusessa. Ja olisi minulla kyllä ollut aikaakin, mutta olen käyttänyt sitä muihin juttuihin. Paljolti kirjoittamiseen! Se on siis asia, joka on keväästä parantunut, vaikka edelleen tunnen olevani vähän tuuliajolla. Tai ehkä sittenkin uusilla vesillä? Sekä Pihlajapalatsi että Vesi välissämme lähtivät siis puolivälissä kesää kustantamokierrokselle, eikä vastauksia ole vielä kuulunut lukuun ottamatta yhtä epämääräistä hylsyä, josta en oikein edes tiedä, kumpi käsis on kyseessä. Sen jälkeen olenkin keskittynyt taas novelleihin, mikä on uusi aluevaltaus minulle. Photo by Finde Zukunft

Viime postauksessa käsittelimme hahmon luonteenomaista hetkeä , joka Kolmen näytöksen rakenteessa osuu tarinan koukun kohdalle. Mutta luonteenomainen hetki on vain osa tuota koukkua. Sen ansiosta meillä on hahmo, mutta tuo hahmo tarvitsee ympärilleen muutakin kuin valkoisen huoneen. Tarvitaan kontekstia, miljöö, ympäristö, joka vaikuttaa hahmoosi ja johon hahmosi vaikuttaa. Tarvitaan hahmosi normaali maailma. Kuten muihinkin tämän sarjan osiin, olen saanut tähän postaukseen inspiraation K. M. Weilandilta , mutta täydentänyt tekstiä myös muilla lähteillä ja omilla kokemuksillani. Mihin normaalia maailmaa tarvitaan? Normaali tai tavallinen maailma tai tarinamaailma (eng. normal/ordinary world, story world) ovat käsitteitä, jotka voivat olla sinulle ennestään tuttuja, jos olet joskus törmännyt rakennekaavioon nimeltään Sankarin matka. Sitä käytetään samalla tavalla kuin Kolmen näytöksen rakennetta, eli sen avulla rakennetaan tarina. Se on erityisen suosittu seikkailutarinoissa, mutta si

 Ensivaikutelmilla on väliä! Luonteenomainen hetki on hahmosi ensimmäinen mahdollisuus tehdä vaikutus lukijoihisi. Olemme nyt selvittäneet hahmon peruspalikat ( harhaluulo , tavoite ja halu , haamu ), joten on aika oikeasti alkaa kirjoittamaan hahmoa (tai ainakin suunnittelemaan hänen ensimmäistä kohtaustaan). Kuten muutkin tämän sarjan postaukset, kiitos kuuluu K. M. Weilandille, jonka artikkelisarjaan postaus pitkälti pohjautuu, mutta olen myös käyttänyt muita lähteitä sekä omia tulkintojani lisäksi. Photo by Roselyn Tirado on Unsplash Hahmosi luonteenomainen hetki Tässä postauksessa siis menemme varsinaisen tarinan tapahtumiin, emme enää suunnittele hahmoa. Alamme pohtia hahmokaaren rakennetta. Luonteenomainen hetki (eng. characteristic moment) on ensimmäinen askel kaaressa. Jos olet tutustunut aiempaan postaukseeni Kolmen näytöksen rakennemallista , luonteenomainen hetki osuu samoille kohdille kuin tarinan koukku (eng. hook). Sen paikka on silloin, kun hahmosi astuu näyttämölle,

 Olemme selvittäneet nyt hahmomme harhaluulon sekä tavoitteen ja halun . Mutta miksi hahmo uskoo harhaluuloonsa? Siihen kysymykseen etsimme vastausta tässä postauksessa. Kuten koko artikkelisarja, tämäkin on K. M. Weilandin inspiroima , mutta olen täydentänyt sitä muilla lähteillä ja omilla tulkinnoillani. Miksi hahmo uskoo harhaluuloonsa? Miksi on tärkein sana kirjoittajalle suunnitteluvaiheessa. Miksi miksi miksi? Kun kysyt sitä uudelleen ja uudelleen, aukot alkavat täyttyä ja lopulta tarina vastaa itse kysymykseen jo ennen kuin ehdit kysyä sitä. Jokaisella tapahtumalla täytyy olla seuraus ja jokaisella seurauksella syy. Tarina on ketju toisiinsa liittyviä tapahtumia. Jos syy-seuraussuhde uupuu, kirjoittamaasi ei mielestäni voi kutsua enää tarinaksi vaan se on sarja sattumanvaraisia tapahtumia. Toki joidenkin tarinoiden kanssa tämän erottaminen voi olla lukijalle välillä vaikeaa, mutta kirjoittajalla sen pitäisi olla selvä (viimeistään editointivaiheessa). Eli mitä hahmollesi on tap