Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2021.

Kuolen vuonna 2033

Kuva
 Törmäsin tässä vähän aikaa sitten kulta-aarteeseen, eli löysin muistitikun, jossa oli teinivuosieni kirjoituksia! Luulin, että ne kaikki olivat kadonneet bittiavaruuteen jo aikoja sitten. Ainoastaan se ainoa pidempi tarinani (ennen varsinaisia loppuun kirjoitettuja romaanikäsiksiä) puuttui. Siitä minulla on kuitenkin raakaversio käsin kirjoitettuna, eli vaikka en koskaan löytäisi digitaalista, muokatumpaa ja hieman pidempää versiota, ei kaikki ole menetetty. Oli aivan uskomattoman hauskaa lukea 14-15 v Marin kirjoituksia, sillä ne tuntuvat olevan ihan eri henkilön kynästä. Ja niinhän ne tavallaan ovatkin. Se on erityisen mielenkiintoista, että minulla ei ollut silloin oikeastaan mitään teoriataustaa kirjoittamisesta, vaikka osa onkin kirjoituskursseille tehtyjä tehtäviä. Sen näkee teksteistä, mutta toisaalta niitä kirjoittaessa mielikuvitukseni on selvästi lentänyt aivan eri sfääreissä mitä nyt. Eli vaikka olenkin nyt teknisesti parempi kirjoittaja, olen myös selvästi menettänyt jotak

Minun arki(koulu)päiväni Italiassa!

Kuva
 Tein tästä jo videon TikTokiin, mutta nyt tuli mieleen, että voisin avata tavallista päivääni ja sen aikatauluja täällä blogissakin. Tämä tulee kyllä vähän höpsöön aikaan, sillä aion kertoa koulupäivästäni ja tänään oli viimeinen sellainen. Mutta voisin tehdä uuden postauksen sitten, kun uusi aikatauluni on vakiintunut! Tietenkin päivät vaihtelevat välillä paljonkin, mutta tässä nyt on melko tyypillinen päiväni. Kyseessä oli siis 27.10.2021. Arno-joen näkymät aamulenkillä klo 7.00 herätys, vaikka valitettavasti harvoin jaksan heti nousta klo 7.10 aamutoimet + vedenjuonti klo 7.25 aamulenkki, ennen sitä lyhyt lämmittely. Tällä hetkellä vielä 4,5 km, ensi viikolla pääsemme tavoitteeseemme, joka on 5 km. Juoksemme aina Arno-joen rantaa pitkin. klo 8.05 tai milloin nyt tulemmekaan takaisin lenkiltä, käyn suihkussa ja laittaudun valmiiksi päivää varten klo 8.30 aamiainen, yleensä jogurttia tai lenkkipäivinä lisäksi/sijaan kananmunia klo 8.45 lähden kouluun klo 9.00-12.15 kielikoulua Scuola

Nanowrimo 2021: Bonustehtävä 2 - Ensimmäinen lause

Kuva
 Jotkut antavat paljon painoa tarinan ensimmäiselle lauseelle. Aiheesta löytyy paljon blogiartikkeleita ja myös listoja hienoimmista ensimmäisistä lauseista.  On totta, että moni tekee kirjakaupassa niin, että katsoo teoksen nimen, kannet ja takakansitekstin ja lukee sitten mahdollisesti vielä tarinan ensimmäiset sanat, ennen kuin tekee ostopäätöksen. Jos tarinasi päätyy perinteistä kautta julkaistavaksi, kolmeen ensimmäiseen sinulla ei todennäköisesti juuri ole päätäntävaltaa, mutta ensimmäiseen lauseeseen on. Se on myös todennäköisesti se, mitä potentiaalinen kustannustoimittaja lukee ensimmäisenä käydessään läpi hänelle lähetettyjä käsiksiä. Mielestäni ensimmäiseen lauseeseen ladataan kuitenkin liikaa odotuksia. Ensimmäinen kappale/sivu/luku ovat tärkeämpiä. Alussa on tärkeää vastata sellaisiin kysymyksiin (edes jotenkin) kuin missä, milloin, kuka ja mitä. En tarkoita, että pitäisi luetella, että nyt ollaan Lontoossa vuonna 1890 ja piikatyttö Lisa on joutumassa ryöstetyksi. Nämä asi

Nanowrimo 2021: Bonustehtävä 1 - Työnimi

Kuva
 Okei, eli kuten lupasin, nyt on bonustehtävän aika. Tämä ei ole millään tavalla pakollinen (niin kuin eivät muutkaan Nanoprep-vinkkini tai Nanoprep ylipäätänsäkään) ja vaikka tästä ei mitään tulosta syntyisikään, voi se jopa auttaa itse tarinan ideoimisessa. Ja tietenkin on kiva, jos voit Nanowrimo-sivustolla julkaista projektisi sen työnimellä. Eli tosiaan, vuorossa on tarinan työnimi. Joillakin on uskomaton lahja keksiä hyviä nimiä tuosta noin vain. Joillekin nimet tulevat helposti ja voivat jopa olla tarinan ensimmäinen askel, se, mistä koko idea lähtee liikkeelle. Olen joskus itsekin kirjoittanut jonkin työnimen idealistaani, kun olen törmännyt vaikuttavan kuuloiseen sanaan/sanoihin, mutta en ole vielä koskaan aloittanut ideointia sellaisesta. Kahdelle ensimmäiselle tarinalleni työnimi tuli melko helposti, eli kyseessä ovat Suotyttö ja Ilman tytär. En koe, että nuo olisivat täydellisiä, mutta ne kuvaavat tarinaani sen verran hyvin, että toimivat minulle tässä vaiheessa. Kolmas sai

Nanowrimo 2021: Vko 7 - Yhteenveto

Kuva
 Viimeistä viedään! Toivottavasti kaikilla on mennyt valmistautuminen marraskuuhun hyvin, mitä tahansa siihen on sisältynytkään. Näin viimeiseksi viralliseksi Nanoprepiksi esittelen pienen harjoituksen, joka voi auttaa pohtimaan omaa tarinaasi vähän eri näkökulmista. Tähän olen saanut inspiraatiota sekä chick lit -hautomon että mestarikurssin tehtävistä, eli kirjailija Marja Kankaalta (ja hänen kauttaan Salman Rushdien luennosta masterclass.com) sekä kirjailija Iida Raumalta. Photo by Benjamin Raffetseder on Unsplash Nanowrimo 2021, viikko 7 Yhteenveto Kirjoita ylös: -jos tarinasi olisi väri, mikä se olisi -jos tarinasi olisi ääni, mikä se olisi -jos tarinasi olisi laulu, mikä se olisi -jos tarinasi olisi eläin, mikä se olisi -jos tarinasi olisi vuodenaika, mikä se olisi -jos tarinasi olisi säätila, millainen sää se olisi -jos tarinasi olisi tuoksu/haju, mikä se olisi -mitkä 5 sanaa kuvaavat tarinaasi -mikä yksi lause kuvaa tarinaasi parhaiten -miksi haluat kirjoittaa juuri tämän tari

(Kirjoitus)Kuulumisia

Kuva
 Blogi oli tällä viikolla hieman hiljaisempi, sillä meillä oli ensimmäinen vieraamme Suomesta! Ai että oli ihanaa syödä taas salmiakkia. Sain tuliaiseksi myös ruisjauhoja, mitkä olivat aiheuttaneet hämmennystä turvatarkastuksessa. Nyt pääsee kuitenkin leipomaan karjalanpiirakoita! Ja ihana oli tietenkin nähdä myös mahtavaa ystävääni pitkästä aikaa. Koko viikko tuntui siltä kuin olisi ollut lomalla, kun en kirjoitellut tai tehnyt somejuttujakaan juurikaan. Sen sijaan teimme päiväreissuja, tutkimme Firenzeä ja söimme hyvin. Kävimme Luccassa ja San Gimignanossa, joita molempia voin suositella erittäin lämpimästi. Ja jos joskus päädyt San Gimignanoon ja pidät viineistä, on viininmaistelu aivan must! San Gimignanon upeita maisemia Kielikoulua on vielä viikko jäljellä ja sitten pääsee keskittymään kirjoittamiseen, eli juuri sopivasti silloin, kun Nanowrimo alkaa. Nyt viikon tauon jälkeen aivan kihisen odotuksesta, että pääsee taas kirjoittamaan!  Toinen syy siihen on Virtuaalinen kirjoittaja

Nanowrimo 2021: Vko 6 - Teema

Kuva
 Tällä viikolla mietimme tarinamme teemaa. Se on oikeastaan sellainen asia, mitä itse kaikista mieluiten mietin kunnolla vasta tarinan editointivaiheessa (tästä lopussa esimerkki Kolmesta valtakunnasta!), enkä silloinkaan vielä ensimmäisellä editointikierroksella. Jotkut kuitenkin lähtevät juuri teemasta liikkeelle, se saattaa olla ensimmäinen idea, josta koko tarina syntyy. Minullakin eri tarinoideni teemat ovat kirkastuneet eri vaiheissa kirjoittamista, mikään prosessi ei ole mennyt samalla tavalla. Vaikka lähdenkin työstämään teemaa kunnolla vasta ensimmäisen version kirjoittamisen jälkeen, mietin kuitenkin aina vähän jo etukäteen, mikä se voisi olla ja miten se voisi näkyä. Joskus voi käydä niin, että aluksi ajatellun teeman sijaan joku muu nouseekin tärkeämmäksi. Joskus teemasta taas ei ole mitään hajua kirjoittaessa ja vasta joku koelukijoista osaa määritellä sen kirjoittajalle ääneen. Kaikki tavat ovat okei! Tietenkin, jos teema on selvillä sinulla jo aiemmin, voit päästä editoi

Virtuaalinen KIRJOITTAJA-tapahtuma 2021

Kuva
 Upsista, unohdin lupauksesta huolimatta mainostaa täällä blogin puolella, vaikka somessa olenkin sitä jo tehnyt nolostukseen asti. Eli tänään tiistaina 19.10. klo 15.30-15.45 pidän IG:n puolella liven, jossa esittelen romaanikäsikirjoitustani Kolme valtakuntaa. Jaan myös myöhemmin päivällä Instagramiin saman kirjatrailerin, jonka olen julkaissut TikTokissa. Toki voisin mainostaa, että TikTokista löytyy nykyisin myös materiaalia muista kirjoittamistani tarinoista, jos ne kiinnostavat. Voi olla, että tämä muistutus tulee nyt vähän myöhässä, varsinkin, kun itse tapahtuma alkoi jo eilen. Se kestää kuitenkin perjantaihin asti ja luvassa on mielenkiintoisia esityksiä niin kirjoittajilta, kirjailijoilta kuin esim. kustantamoilta ja muilta tahoilta.  Photo by Thom Milkovic on Unsplash Minä pidän lyhyen esityksen omasta projektistani, kerron hieman itsestäni ja kirjoittamisharrastuksestani, sekä luen pienen pätkän käsiksestäni. Luvassa on myös kysymyksiin vastaamista. Jos haluat kysyä kysymyk

Meidän 600-vuotias kummitusasuntomme Firenzessä

Kuva
Asumme Firenzessä melko keskustassa 1400-luvulla rakennetussa talossa. Asunto ei onneksi ole aivan alkuperäisessä kunnossa, mutta historiaa on paljon nähtävissä ja aistittavissa yhä. Ylipäätään italialaiset asunnot poikkeavat paljon suomalaisista. Listaan nyt muutamia ihania ja kamalia yksityiskohtia kodistamme. Ihanat katot Tähän kiinnitin heti huomiota, kun astuin sisään ensimmäisen kerran. Se oli hassua, sillä emännöitsijämme vilkaisi ihmeissään ylös ja kun ihastelin niitä ääneen, hän totesi, että unohtaa aina kuinka ulkomaalaisille ne ovat niin oudot ja ettei hän edes huomaa niitä. Katot ovat siis korkealla ja ihanan tumman punaruskean puun väriset. Kattopalkit halkovat sitä sekä pituus- että leveyssuunnassa. Välillä olen kyllä myös kironnut kattoja, sillä yläkerran naapureiden käveleminen kuuluu selvästi läpi. Kaasuhella Tähän meni hetki tottua, vaikka tiedostankin, että Suomessa moni pitää kaasua ylellisyytenä. Minua se hieman kammotti, sillä pelkäsin räjäyttäväni koko asunnon. E

Nanoprep 2021: Vko 5 - Miljööt

Kuva
 Joku voisi ajatella, että maailmanrakennusta tarvitsee miettiä vain, jos kirjoitat fantasiaa tai scifiä tai vastaavaa. Mutta jokaisen tulisi tietää miljöönsä, tarinansa tapahtumapaikat, vaikka se sijoittuisikin nykymaailmaan. Oletko jo päättänyt, missä tarinasi tapahtuu? Jos et, päätä se nyt. Jos se on fantasiamaailma tai toinen planeetta tai kirjoitat vaikka historiaan sijoittuvaa kertomusta, joudut todennäköisesti tekemään paljon enemmän taustatyötä kuin joku, joka kirjoittaa omaan kotikaupunkiinsa sijoittuvaa käsistä. Suosittelen kuitenkin jokaista miettimään miljöitään jo ennen kuin aloittaa kirjoittamaan, jotta tarina ei kärsisi valkoisen huoneen syndroomasta. Se tarkoittaa sitä, että kun lukija lukee tarinaa, pahimmillaan hän näkee mielessään vain kaksi päätä puhumassa toisilleen valkoisessa huoneessa, jossa ei ole mitään. Ehkä äärimmilleen vietynä vain kaksi suuta, jos hahmojenkin kuvaus jää puolitiehen. Photo by  Zoltan Tasi  on  Unsplash Tämä voi tietenkin tapahtua, vaikka ki

Ensimmäinen kuukausi Firenzessä

Kuva
 Tämä postaus on pari päivää myöhässä, sillä olemme molemmat olleet vuorotellen flunssassa ja nyt on ollut minun vuoroni. Pääsin kokemaan elämäni ensimmäisen koronatestinkin, joka oli onneksi negatiivinen. Ajatukset alkavat kuitenkin nyt jo vähän selkeytyä, vaikka pää onkin yhä täynnä räkää. Eli olemme nyt asuneet kuukauden Firenzessä! Ensimmäinen viikko toki oli meillä vielä lomailun kaltaista turistointia ympäriinsä, eli varsinaista arkea ei ole aivan niin paljoa takana. Toisaalta jokainen viikko on ollut niin omanlaisensa, etten voi niitä kunnolla edes niputtaa yhteen. Nämä flunssapäivät sängyn pohjalla ovat oikeastaan tulleet aika hyvään saumaan. Kielikurssi imaisi minut jotenkin siihen kiireiseen arkeen, jossa vain miettii sitä, mitä kaikkea pitäisi tehdä. Nyt olen pysähtynyt ajattelemaan, kuinka me ihan oikeasti olemme täällä nyt, yli vuoden haaveilun jälkeen. Huomasin, että ihan tottumuksesta aamuisin lähtö koululle alkoi ärsyttää ja tuntua raskaalta, aivan kuten aiemmin töissä

Taustatyötä vai ei?

Kuva
 Olen nyt jo yli viikon tuskaillut romantiikkatarinani viimeisten parin luvun kanssa. Itse asiassa aivan viimeinen luku on enemmän epilogityyppinen juttu, joten veikkaan, ettei sen kanssa ole ongelmia, kunhan vain pääsen sinne asti, mutta tarinan huipentuma jumittaa ja pahasti. Ja puhun nyt siis nimenomaan historiaosuudesta. Nykyaikaosuuden olen saanut jo keväällä kirjoitettua. Mutta historiasivujuoni on vaikea, sillä se vaatii paljon taustatyötä enkä ole varma, missä vaiheessa minun pitäisi tehdä sitä ja kuinka paljon. Olen siis jo tutkinut aikakautta ja aihetta paljon, lukenut kirjoja ja artikkeleita netistä. Keväällä totesinkin, että on aika kirjoittaa, sillä minusta rupesi tuntumaan, ettei aiheen tutkiminen enää inspiroinut tarinaa vaan pikemminkin rajoitti sitä, saneli liikaa kehyksiä hahmoille ja tapahtumille. Niinpä päätin aloittaa ja tehdä taustatyötä tarkemmin sitten, kun varsinaisen tarinan palasen olisivat kasassa. Eli  olen lähestynyt historiajuonnetta siten, että luin ylei

7 asiaa jotka ärsyttävät eniten Firenzessä asumisessa

Kuva
 Tänään olemme olleet kuukauden Italiassa, mutta tuntuu kyllä paljon pidemmältä ajalta. Minusta tuntuu, että olen kotiutunut tänne nopeammin kuin kotiuduin esimerkiksi Jyväskylään tai Tampereelle, kun muutin noihin kaupunkeihin. Toisaalta taas välillä tuntuu, että olen vieras tässä maassa tai jopa turisti vielä.  Tänään kävin pasticceriassa ostamassa lounaalle jälkiruokaa ja puhuin italiaa koko ajan. Se oli kammottavaa, sillä lauseiden muodostuskyky hävisi kuin taikaiskusta päästäni heti leipomon sisällä. Änkytin pelkkiä yksittäisiä sanoja, vaikka olisin varmasti osannut tehdä niistä kokonaisuuksiakin. Hävetti niin paljon, että minun piti sanoa myyjälle, että olen opiskellut italiaa vasta kaksi viikkoa. Kuitenkin, kun poistuin sieltä, kuulin myyjän sanovan toiselle myyjälle, että puhuin todella hyvin italiaa. Se kyllä pelasti päiväni!  Photo by Matteo Lezzi on Unsplash Perjantaina meillä on kielikurssilla koe, joten huominen menee opiskellessa. Tietenkään kokeella ei oikeastaan ole mi