Rivien välissä

 H-hetki lähestyy huimaa vauhtia, tai siltä ainakin tuntuu nyt, kun vihdoin kaikki on asunnon kanssa valmista! Vietin yhden pitkän viikonlopun tyhjentämässä loppuja kaappeja roskiin/läheisille ja hinkkaamassa kämppää puhtaaksi. Aivan järkyttävä työ, joitakin paikkoja ei selvästi oltu aikoihin putsattu, esimerkiksi lieden tai jääkaapin taustaa. Olisi pitänyt arvata puhdistaa ne jo muuttaessa sinne, vaikka kuuluvatkin poismuuttajan vastuulle, sillä jo silloin jouduimme siivoamaan kaiken uudelleen edellisten jäljiltä. Pienen lisämausteen siivoamisurakkaan toi se, että J vietiin perjantaina polttareihin. Tämä oli toki (minulla) etukäteen tiedossa, mutta ei se kyllä yhtään lohduttanut, kun toinen lähti juhlimaan ja itse jäi yksin asuntoon, jossa ei ollut lamppuja tai huonekaluja. Koko urakka tuntui loputtomalta, mutta kyllä se sitten lopulta maanantaina saatiin J:nkin avustuksella loppuun, itse asiassa jopa niin nopeasti ja yllättäen, että en itse ehtinyt suuhygienistikäynnin jälkeen edes k

 Oletko koskaan haaveillut siitä, että vain myisit kaiken omaisuutesi pois ja muuttaisit ulkomaille? No, tuo on nyt todellisuutta meille, tai ainakin kohta on. Eikä se ole niin kivaa kuin voisi kuvitella. Hyvänen aika, että tavaraa voi kahdella ihmisellä olla paljon! Eikä siitä ole kuin reilu vuosi, kun kävimme omaisuutemme läpi Jyväskylään muuttaessa ja muka silloin heitimme ison osan pois. Toki heitimmekin, mutta sitä jäi silti ihan liikaa. Jäin töistä pois heinäkuun lopussa, jotta minulla olisi aikaa ja energiaa järjestellä asuntoamme ja sen sisältöä. Se on osoittautunut erittäin hyväksi päätökseksi, sillä en osannut kuvitellakaan, kuinka iso työ se olisi. Reilut kaksi viikkoa on mennyt ja vasta nyt näyttää siltä, että homma alkaa pikkuhiljaa olla valmis. Viimeisen viikon ajan olen puurtanut aamusta iltaan, usein ilman lepotaukoja. On pitänyt hoitaa kirpparipöytää, hinnoitella ja laputtaa, järjestellä eri paikkoihin menevät tavarat erilleen, korjata rikkinäisiä, kantaa pusseja roski

 Tämä blogi on ollut pohdinnassa jo ainakin vuoden ajan ja sitä onkin jo kyselty. Rivien välissä -nimen keksin jo viime kesänä, kun vielä pohdin blogin pitämistä kirjoittamisesta ja lukemisesta. Kirjallisuus on edelleenkin tärkeä aihe, mutta nyt blogin merkitys on kasvanut. On nimittäin varmistunut (ellei korona heitä kapuloita rattaisiin), että syyskuussa minä ja puolisoni J muutamme Firenzeen, Italiaan! J lähtee Italiaan opiskelemaan kuvataidetta. Se on ollut hänelle pitkäaikainen unelma ja kun reilu vuosi sitten valmistuimme ja aloitimme työt (ja totesimme nopeasti kuinka rankkaa opiskeluputkesta hyppääminen työelämän oravanpyörään on), päätimme, että tämä vuosi olisi oikea aika toteuttaa se. Olemme siis tehneet töitä kuin pienet eläimet (no kidding, työaika on ollut 120-140% vähintään) ja säästäneet monista asioista, joista olimme aiemmin haaveilleet, esimerkiksi autosta tai oman koiran hankkimisesta. Koronatilanne on toki ollut vaikuttamassa paljon, niin hyvään kuin pahaan suuntaa