Laho-suunnittelupäiväkirjat: 2.päivä
Lopussa taas päivän pohjalta kerättyjä vinkkejä!
19.2.2022
2. suunnittelupäivä
Yöllä näin unta ruskeatukkaisesta pojasta, joka sai nimen herra Täydellinen, tuttavallisemmin herra T. En halua antaa oikeita nimiä hahmoille suunnitteluprosessin alussa, vaan keksin koodinimet. Useimmiten ne ovat aika tylsiä.
Kuulin herra T:n puhetta unessa kuin jostain verhon takaa. Hänen kasvonsakin jäivät hyvin hämäräksi. Toisaalta näin myös unta, jossa kaksi muuta hahmoa puhui paljon selvemmin ja kertoi nimensäkin minulle, mutta he kuuluivat toiseen projektiini (siihen isompaan, joka on tällä hetkellä hautumassa). He olivat hahmoja, joiden olemassa olosta minulla ei ollut aavistustakaan ennen kuin he tällä tavalla röyhkeästi tunkeutuivat uniini (heidän tapaistaan kylläkin).
Minulla oli aamupäivällä kirjoituskurssitapaaminen, jonka jälkeen oli loppuun rutistettu. Epäröin, tuleeko suunnittelusta enää mitään. Meninkin pitkille päiväunille, mikä ei ole minulle yleistä. Suunnitteluvaiheessa kuitenkin usein huomaan tarvitsevani tavallista enemmän unta. Käyvätköhän aivot jotenkin ylikierroksilla?
Heräsin ja halusin suunnitella, mutta tuntui, ettei onnistu. Pohdin, johtuuko se koneelle kirjoittamisesta, kun yleensä minulla on aina vihko. Mietin, jaksaisinko mennä ostamaan vihon.
Päätin sen sijaan mennä kävelylle joenrantaan. Laitoin Erkka Mykkäsen kirjoittamisesta podcastin uuden Kustannustoimittaja-jakson soimaan. Suunnitelma oli kuunnella menomatka podcastia ja takaisin tullessa pohtia Lahoa, tai jos edelleen tökkisi, niin kuunnella äänikirjaa.
Podcast ja liikunta kuitenkin inspiroivat hyvin ja laitoinkin lopulta sen pauselle ja aloin suunnitella. Aina, kun ajatukset meinasivat harhailla, kysyin itseltäni: Kuka on minun antagonistini? Pyörittelin kuvaa ruskeatukkaisesta pojasta päässäni ja yritin kysyä kysymyksiä hänestä. Mitä hän ajattelee asioista? Miksi hän tekee jotakin?
Mietin myös tuntemiani enemies to lovers -tarinoita ja mistä niissä olen tykännyt ja mistä en ja miksi.
Herra T oli siis tällä hetkellä vain ruskeatukkainen poika, jonka päähenkilö (koodinimeksi tuli tämä, eli ph) tapaa koulussa. Sen enempää minulla ei hänestä ollut, vain koodinimi ja tuo.
Kysyin itseltäni: Miksi hän on niin täydellinen? Mikä ajaa hänet tavoittelemaan sitä? Jokin hänen menneisyydessään? Vanhemmat? Kasvatus? Trauma?
Huomasin lähestyväni hahmoa koko ajan ph:n näkökulmasta. Se oli väärin. Jokainen hahmo on oman tarinansa päähenkilö, minä vain olen päättänyt kertoa tarinoista yhden. Jos herra T olisi päähenkilö, mikä hänen tarinansa olisi? Hänen tavoitteensa, hänen sisäinen konfliktinsa? Mitä hän haluaa?
Sitten mieleeni tuli tärkeä kysymys: Miksi herra T menee niin pahasti ph:n ihon alle? Ja toisin päin? Vihollisuus ei toimi yksipuolisesti.
Kirkastui ajatus siitä, että he ovat toistensa vastakohtahahmoja. Muistelin näistä tekemääni postausta. Heillä pitää olla sekä yhteisiä että erottavia piirteitä. Tämä ajatusketju johtikin ideointiin molempien menneisyydestä, mikä tietenkin loi heti maailmalle historiaa. Mukaan ilmaantui kapinaliike.
Pohdin ensin, että herra T:n vanhemmat olisivat olleet hyvispuolella ja ph:n pahiksia (toki tiedostin, että tuskin näin mustavalkoista tulee olemaan). Se olisi ilmiselvä ratkaisu. Se tuntui kuitenkin kuluneelta. En tyytynytkään siihen, vaan käänsin asetelman toisinpäin (toim. huom. tämä muuttui myöhemmin kolmanteen vaihtoehtoon - älä tyydy ensimmäiseen, ilmiselvään ideaan, jos se ei tunnut oikealta heti. Puske aivojasi keksimään toinen, kolmas, neljäskin vaihtoehto ja valitse sitten niistä).
Tarina alkoi elää. Näin mielessäni kohtauksia, kuulin dialoginpätkiä. Kiirehdin kotiin kirjoittamaan kaiken ylös.
Lopettaessani minulla oli siis kaksi hahmoa, jotka hankaavat toisiaan vasten, iskevät kipinää. Painovoima alkoi pyöriä. Tarina alkoi muotoutua.
Illalla päätin vielä pohtia toista kotiläksyäni edelliseltä päivältä: Mikä taikakyky ph:lla on? Asetin aivoilleni aikarajan, että menen suihkuun ja sen aikana asia ratkeaa. Ennen sitä selitin vielä sen hetkisiä suunnitelmia taikuuden suhteen puolisolleni. Ääneen puhuminen jäsentää jotenkin ajatuksiani ja kuulen itsekin, jos jokin kuulostaa hassulta. Puoliso myös kysyi hyviä kysymyksiä.
Suihkussa yksi asia häiritsikin minua huomattavasti. Olin suunnittelun mielenhallintakykyä yhdeksi taikuuden osa-alueeksi. Se kuitenkin tuntui liian voimakkaalta kyvyltä, joka voisi aiheuttaa juoniaukkoja. Päätinkin hylätä sen.
Sen jälkeen taikuusjärjestelmä tuntui paljon tasapainoisemmalta, mutta myös hierarkia siinä selveni ja oli helppo valita kyky ph:lle. Siihen vaikutti myös lopulta halu tehdä pieni kumarrus eräälle lempipahikselleni, plus toinen vaihtoehto on erään tunnetun ya-naissankarin voima ja tuntui siksi "käytetyltä" (toki kaikki nämä ovat enemmän tai vähemmän, ja tärkeintä onkin tehdä asiat omalla tavallaan).
Innostuin niin paljon, että illan lueskelin Wikipediasta erilaisista mineraaleista, niiden kiderakenteista ja suhteellisista painovoimista ynnä muusta todella randomista. Halusin siis löytää "symbolit" jokaiselle eri taikakyvylle ja se meni jo vähän liian pitkälle, mutta oli hauskaa.
Nyt siis oli saatu hyvin jo sekä maailmasta että kahdesta tärkeästä hahmosta otetta. Mutta entä se juoni? Uusi kotiläksy olikin: Mikä on päähenkilön tavoite? Entä mihin tarina loppuu, mikä on sen huipentuma?
Mitä tästä voisi oppia?
1. Joskus ulkopuolinen elämä heittää kapuloita suunnittelurattaisiin. Päästä itsesi helpommalla, jos sinulla on raskas päivä. Suunnittelusta ei tule mitään, jos et saa inspiraatiota herätettyä.
2. Liikunta, etenkin käveleminen, toimii minulla hyvänä inspiraationherättelynä. Samoin esim. kirjoitukseen liittyvien videoiden katsominen tai podcastien kuuntelu. Tässä kohtaa en kuitenkaan yleensä etsi mitään varsinaisia kirjoitusvinkkejä, vaan jotakin muuta kirjoittamista sivuavaa. Kirjoitusvinkit saattaisivat rajoittaa luovuutta minulla ja tuoda paineita.
3. Jos keksit tarinoita, joissa on samankaltaisuuksia (vaikka samoja trooppeja, hahmoja, genre) sinun tarinaasi, pohdi, mistä niissä pidit ja mistä et. Mikä toimi ja mikä ei? Miksi?
4. Sivuhahmoja ja antagonistia pohtiessasi, muista, että jokainen on oman tarinansa päähenkilö. Älä tee heistä vain statisteja päähenkilöllesi, vaan tee heistä kokonaisia, kolmiulotteisia hahmoja, jotka seisovat omilla jaloillaan. Jokin linkki heillä kuitenkin pitää olla päähenkilöösi ja tarinaasi. Voit miettiä esim. auttavatko vai estävätkö he päähenkilöäsi saavuttamasta tavoitettaan? Tai miten he peilautuvat hänen heikkouksiinsa?
5. Minä en yleensä nimeä hahmojani aluksi (joskus nimi toki vain putkahtaa päähäni ja osuu heti maaliin). Tutustun heihin mieluummin ensin. Jotkut kuitenkin keksivät eka nimen ja lähtevät sen synnyttämistä mielikuvista liikkeelle.
6. Älä tyydy ensimmäiseen vaihtoehtoon, joka tulee mieleesi (esim. juonenkäänteet), ellei se sitten heti tunnu juuri oikealta. Ilmiselvät vastaukset ovat usein niitä kuluneimpia.
7. Taikuusjärjestelmiä luodessa mieti tasapainoa, muuten voit joutua hankaluuksiin juonen kanssa, jos sinulla on liian voimakkaita hahmoja.
8. Toinen tärkeä pointti taikuuden kanssa ovat sen rajoitukset. Mikä hinta taikuudella on? Jokin rajoite siinä kannattaa olla, ettei siitä tule sormiennapsautusratkaisua kaikkiin juonen ongelmiin.
-mariidah
Kommentit
Lähetä kommentti