Rivien välissä

Palataan taas vaihteeksi kertojatyyppeihin. Minäkertojasta jo puhuimmekin, joten seuraavaksi vuorossa olisi sinäkertoja. Mutta mikä se oikein on? Sinäkertoja on aika kummallinen. Tiedän kyllä, että se on teoriassa olemassa, mutta käyttääkö sitä oikeasti joku? Joskus toki näkee, että kertojat puhuttelevat lukijaa, mutta se ei ole sama asia kuin sinäkertoja. Tutkittuani asiaa selvisi, että kyllä sitä käytetään ja paljon. Haluaisin muuten huomauttaa, ettei sinäkertoja ymmärtääkseni ole mikään oikea termi vaan käänsin sen itse (second person point of view). Yritin etsiä oikeaa termiä, mutta en löytänyt. Jos tiedät sen, kerro ihmeessä! Photo by Nick Fewings on Unsplash Sinäkertoja rikkoo neljännen seinän Sinäkertoja tarkoittaa sitä, että tarinassa ei seikkaile minä tai hän, vaan sinä. Sinä menet, sinä sanot, sinä teet. Kaikki tapahtuu sinälle, joka on päähenkilö tai hahmo tarinassa. Pakosti ei siis ole kysymys siitä, että juuri lukijaa puhuteltaisiin, mutta lukija voi ainakin osittain koke

 Blogi on ollut aika hiljaa alkuviikon. Toki noita Lahon suunnittelupostauksia tipahteli sellaisella syötöllä, että varmaa kaikki tarvitsevat minusta taukoa, niin minäkin. Instagramissa minua seuraavat tietävätkin, että fiilikset ovat olleet huonot. Alamäki alkoi, kun Lahon kanssa tuli pieni töyssy, johon jumahdin. Käytin monta päivää sen pohtimiseen, aloin kyseenalaistaa koko tarinaa, aina alkaen juonesta, päähenkilöstä, rakenteesta ja maailmanrakennuksesta. En yhtään tiennyt mitä tehdä. En tunnistanut, oliko joku asia oikeasti ongelma vai ei. En tiennyt, mihin polulle lähteä. Minulla ei ole ennen ollut sellaista oloa tarinan kanssa, ei ainakaan kirjoitusvaiheessa eikä kyllä editoidessakaan näin vahvana. Yleensä tiedän, mikä on oikea suunta. Aina en löydä sitä heti, mutta kun näen sen, tunnistan sen kyllä.  Nyt olen ollut eksyksissä. Jos minusta on tuntunut joltakin, olen heti kyseenalaistanut sen. En ole luottanut omiin päätöksiini, en nyt, enkä aiemmin suunnittelussa tehtyihin. Tunt

 27.2.2022 10. suunnittelupäivä Jatkoin siitä mihin jäin, eli siirryin samalla metodilla (artikkelisarja+outlinekaavio) toiseen puoliskoon. Aluksi tuntui taas vähän kitkaiselta, pohdin, keksinkö oikeastaan mitään järkevää tähän, sillä se oli ehdottomasti laihempi puolisko, jossa oli paljon avoimia kysymyksiä ja myös hyvin haparoiva, katkoviivainen juoniketju. Artikkelisarja kuitenkin teki taas taikojaan ja brainstormaus lähti liitämään. Samaan tapaan kuin lauantai, tanssahtelin mielessäni ja välillä oikeastikin, kuinka tarina vahvistui ja heräsi henkiin. Kuinka niin moni asia vain kävi järkeen, kuinka hienoja oivalluksia sain. Tätä kirjoitusvinkit parhaimmillaan ovat! Olin myös tosi vaikuttunut artikkelisarjan esimerkeistä, luin ja selitin niitä välillä ääneen puolisollekin, kun tutut tarinat aukesivat minulle eri tavalla, esim jurassic parkissa en ollut koskaan ajatellut olevan mitään varsinaista sanomaa, paitsi ehkä että ”älä herätä dinosauruksia henkiin”. Tällaisen tarkan juonen ja

 25.2.2022 8. suunnittelupäivä Scrivenerin tilastojen mukaan kahdeksantena päivänä kirjoitin sinne enemmän sanoja kuin muina päivinä yhteensä (toki word-suunnittelupäiviltä en pitänyt kirjaa). Tarina täydentyikin huimasti. Silti lasken tämän päivän vielä inspiraationkeruupäiväksi. Musiikki oli edelleen isossa osassa. Se synnytti jopa kokonaisia kohtauksia. Etsin myös lisää hahmokuvia ja tutustuinkin sivustoon nimeltä Artbreeder . Aivan mahdottoman siisti sivusto! Tekoälyn avulla voi luoda muotokuvia hahmoista ja esim. saman perheenjäsenten tekeminen on tosi helppoa.  Minusta tuntuu, että noiden parin inspiraationkeruupäivän takia hahmoni ovat ennen kirjoittamista paljon elävämpiä kuin koskaan aiemmin. Kuulin heidän äänensä, näin heidän selvästi silmissäni ja olin innoissani jokaisen tarinasta. Tämän fiilistelyn takia alkukohtauskin tuli mieleeni niin selvänä ja yksityiskohtaisena, että minun oli ihan pakko kirjoittaa se ylös. Sanoja tuli noin 700, kun luonnostelin sen nopeasti ylös. Ko

 24.2.2022 7. suunnittelupäivä Monella tapaa raskas päivä. Niin ulkomaailmalle kuin itselle. Sain ensimmäisen hylsyn joulukuussa lähettämästäni käsikirjoituksesta. Se ei onneksi iskenyt edes niin pahasti, enemmän kaikki uutiset maailmalta ahdistivat ja ikäviä ajatuksia pyöri päässä.  Olin käsiksen kanssa myös tietyllä tapaa käännekohdassa. Isot palaset olivat about paikoillaan ja idea alkoi nimien myötä muuttua konkreettiseksi. Kuitenkin minulta puuttui innostusta, sitä rakastumisen tunnetta. Sormia ei syyhyttänyt päästä kirjoittamaan jo. Tiesin kokemuksesta, mistä se johtuu, ainakin osittain. Hahmot olivat edelleen nimistä huolimatta paperisia ja yleensä vasta kun syvennän heitä (etenkin sivuhahmoja), he alkavat herätä päässäni eloon. Toinen syy oli teema. Minulla oli ajatuksia siitä, mutta ei vielä paloa. Miksi haluan kirjoittaa juuri tämän tarinan? Mitä sen pitäisi sanoa? Miten sen pitäisi muuttaa maailmaa? Tämän päivän olin jo osittain siis päättänyt olevan inspiraationkeruu päivä,

 23.2.2022 6. suunnittelupäivä Tärkeimmät hahmot ja tarinan alku ja loppu olivat siis tässä kohtaa suurin piirtein kasassa. Historiaa tai "backstorya" olin myös miettinyt paljon. Otinkin aamupäivän tehtäväksi selvittää, mitä kaikkea ph tietää tuosta historiasta. Pohdin myös hahmojen tavoitteita taas ja sitä, miksi jotkin asiat tapahtuvat. Esim. miksi vankilaan saapunut maagi ottaa ph:n mukaansa? Mistä on edes kuullut hänestä?  Minulle on tärkeää, että tarinoissani syy- ja seuraussuhteet olisivat selvillä. Että yksi asia johtaa toiseen, eikä asioita vain randomisti tapahdu päähenkilölle. Parasta olisi vielä, jos päähenkilö on se, joka laittaa tapahtumaketjun alulle ja joka ajaa sitä eteenpäin. Aina tämä ei toki ole mahdollista, esim. inciting incidence tulee usein ulkopuolelta, mutta pyrin tekemään juoniketjuista mahdollisimman eheitä. Nämä mietinnät johtivatkin siihen, että sain ideat jo kahteen ensimmäiseen lukuun ja kirjoitin mahdolliset ensimmäiset lauseetkin ylös. Photo

 22.2.2022 5. suunnittelupäivä Aamu oli hidas, varmaan koska edellinen ilta oli ollut niin lennokas. Lounastaukoon mennessä olin kuitenkin sitä mieltä, että minulla oli nyt suurpiirteinen lauta ja melkein kaikki tärkeimmät pelaajat sillä. Tiesin myös jotenkuten, mitä he haluavat, mitkä heidän tavoitteensa ovat. Tiesin toki, että varmasti vielä ilmestyisi lisää pelaajia, sivuhahmoja sekoittamaan soppaa ja esim. ph:n vanhemmat olivat yhä mysteeri.  En halunnut hänen olevan orpo chosen one, koska öö… Noh. Mutta toisaalta en keksinyt vanhemmille mitään isoa roolia. Päätin kaivella vaihtoehtoja ja että jos sellaista ei löytyisi, tekisin hänestä mieluummin kliseisen orvon kuin lisäisin turhia hahmoja. Ja toisaaltahan halusinkin ottaa kuluneita trooppeja ja yrittää tehdä ne uudella tavalla… Eli jos keksisin orpouteen jonkun twistin, se olisi hauskaa. Photo by Siora Photography on Unsplash Kirjoitinkin päiväkirjoihin ylös ajatusketjun juurikin blogia varten. Halusin näyttää, miten pohtimispro

 21.2.2022 4. suunnittelupäivä Tänään kaikki loksahti kohdalleen (lopulta). Tarvitsin todellakin taukoa. Se auttoi aivoja päästämään irti urista, joille ne olivat ajautuneet. Osittain siitä syystä, että olin varmaankin vähän ylirasittunut ja stressaantunut, ja näin vain ”ilmiselviä” vaihtoehtoja, osittain siitä, että minua laiskotti. Olin juuri luonut toiseen tarinaan valtavaa maailmaa, joten tuntui siltä, etten jaksaisi enää maailmanrakennusta ja halusin pitää tämän pienenä.  Iso käänne oli taustatyö. Olin pohtinut, että planeettani ei ehkä pyörisi, vaan siellä olisi pimeä ja valoisa puoli, eli näin ollen puoli, jossa on taikuutta ja jossa ei. Tykkäsin siitä, ja minulla olikin jo monia salaisuuksia ja yllätyksiä pimeälle puolelle suunniteltuna. Tuo kokonaisen planeetan luominen kuitenkin kauhistutti ja vei entisestään intoa maailmanrakennuksesta, kun se tuntui niin työläältä ja toisaalta myös rajoittavalta.  Googlasin aamulla, mitä tapahtuisi, jos maapallo lakkaisi pyörimästä. Tajusin

 Suunnittelupäiväkirjat jatkuvat, lopussa taas päivästä koostamiani "vinkkejä" tai mahdollisia keinoja, joita voi omassa prosessissaan kokeilla, toimisivatko ne sinulle. 20.2.2022 3. suunnittelupäivä Tämä päivä oli huono.  Se alkoi kyllä hyvin. Syvensin vielä ajatuksia taikuuden toiminnasta ja myös sen käyttäjien yhteisöstä. Erityisesti taikuuden rajoitteista, mikä on taikuusjärjestelmää luodessa tärkeää. Pohdin taas antagonistia tai mahdollista pahishahmoa. Saamani ideat eivät oikein istuneet tarinaan. En halunnut maailmaan mitään isoa pahista, sillä halusin päähenkilöni saavan loistaa tuolla saralla. Silti tiesin tarvitsevani jotakin, joka liittäisi hänet myöhemmin yhteen ”hyvisten kanssa” isompaa pahista vastaan. En tiennyt, miten voisin tämän asian ratkaista. En vain halunnut mitään Voldemort-hahmoa härväämään mukaan. Pohdin paljon myös ph:n tavoitetta. Se johti mietintään hänen henkilöhistoriastaan ja ennustuksista. Pohdin, pitäisikö hänen kuitenkin aloittaa hyviksenä, j

 Lopussa taas päivän pohjalta kerättyjä vinkkejä! 19.2.2022 2. suunnittelupäivä Yöllä näin unta ruskeatukkaisesta pojasta, joka sai nimen herra Täydellinen, tuttavallisemmin herra T. En halua antaa oikeita nimiä hahmoille suunnitteluprosessin alussa, vaan keksin koodinimet. Useimmiten ne ovat aika tylsiä. Kuulin herra T:n puhetta unessa kuin jostain verhon takaa. Hänen kasvonsakin jäivät hyvin hämäräksi. Toisaalta näin myös unta, jossa kaksi muuta hahmoa puhui paljon selvemmin ja kertoi nimensäkin minulle, mutta he kuuluivat toiseen projektiini (siihen isompaan, joka on tällä hetkellä hautumassa). He olivat hahmoja, joiden olemassa olosta minulla ei ollut aavistustakaan ennen kuin he tällä tavalla röyhkeästi tunkeutuivat uniini (heidän tapaistaan kylläkin). Minulla oli aamupäivällä kirjoituskurssitapaaminen, jonka jälkeen oli loppuun rutistettu. Epäröin, tuleeko suunnittelusta enää mitään. Meninkin pitkille päiväunille, mikä ei ole minulle yleistä. Suunnitteluvaiheessa kuitenkin usein