Laho-suunnittelupäivä: 8. ja 9.päivä

 25.2.2022
8. suunnittelupäivä

Scrivenerin tilastojen mukaan kahdeksantena päivänä kirjoitin sinne enemmän sanoja kuin muina päivinä yhteensä (toki word-suunnittelupäiviltä en pitänyt kirjaa).

Tarina täydentyikin huimasti. Silti lasken tämän päivän vielä inspiraationkeruupäiväksi.

Musiikki oli edelleen isossa osassa. Se synnytti jopa kokonaisia kohtauksia. Etsin myös lisää hahmokuvia ja tutustuinkin sivustoon nimeltä Artbreeder. Aivan mahdottoman siisti sivusto! Tekoälyn avulla voi luoda muotokuvia hahmoista ja esim. saman perheenjäsenten tekeminen on tosi helppoa. 

Minusta tuntuu, että noiden parin inspiraationkeruupäivän takia hahmoni ovat ennen kirjoittamista paljon elävämpiä kuin koskaan aiemmin. Kuulin heidän äänensä, näin heidän selvästi silmissäni ja olin innoissani jokaisen tarinasta.

Tämän fiilistelyn takia alkukohtauskin tuli mieleeni niin selvänä ja yksityiskohtaisena, että minun oli ihan pakko kirjoittaa se ylös. Sanoja tuli noin 700, kun luonnostelin sen nopeasti ylös. Koska olin päättänyt, että haluan kokeilla kirjoittaa ensimmäistä kertaa minäkertojalla, oli tämä myös hyvä kokeilu sen toimivuudesta.

Se oli illan viimeinen asia ja venyi aika myöhällekin. Hampaita pestessä mietin kohtausta ja parannusehdotuksia siihen, miten siitä saisi vahvemman ja informatiivisemman. Pääosin kohtausideaan olin kuitenkin todella tyytyväinen.

Taas pohdiskelin, olisinko jo valmis aloittamaan kirjoittamisen. Aloitus tuntui tässä kohtaa helpolta, sillä ensimmäinen kohtaus oli jo luonnosteltu tarkasti ja tiesin pihlajapalatsista, että voin täydentää suunnitelmaa mennessä, että pystyn siihen. 

Koska viikonloppu alkoi, ajattelin kuitenkin käyttää sen vielä suunnitelman hiomiseen ja aloittaa maanantaina, ottaa vähän rennommin välissä ja kerätä voimia kirjoitusvaiheeseen.

Photo by Daniel Olah on Unsplash

26.2.2022
9. suunnittelupäivä

Fiilistely sai riittää. Hitaan leffankatselu-aamun jälkeen aloitin tekemällä saman kuin Pihlajapalatsille: värikoodasin juoniketjuni sen mukaan, mitkä ranskalaiset viivat olisivat missäkin luvussa. Totesin, että juoniketju tuntuu jotenkin todella vajaalta ja tyhjältä edelleen.

Kävin katsomassa Pihlajapalatsin vastaavaa vaihetta. Yllätyin, kun Lahon kanssa minulla olikin 150 sanaa enemmän tässä tiedostossa (870). Lukuja tämän arvion mukaan oli 22 + epilogi, Pihlajapalatsissa oli ollut 26. Sillä ei sinällään ole mitään väliä, sillä senkin kanssa lopullinen lukumäärä venyi 34:ään, sillä vaikka ehkä muulta kuulostaa, outlineni on loppujen lopuksi (ainakin omasta mielestäni) aika luurankomainen ja tarina täydentyy kirjoittaessa paljon.

Silti minulla oli tämä inhottava tunne siitä, että juonesta puuttuu isoja palasia. Ja kun vertasin juoniketjua Kolmen näytöksen rakennesuunnitelmaani, myös rytmitys vaikutti olevan pahasti pielessä. Jaan tarinani mielessäni neljään osaan (1.näytös, 2.näytös a ja b, 3.näytös) ja osat 1 ja 2b olivat todella lyhyet, suurin osa keksimistäni tapahtumista osui kahteen muuhun neljännekseen.

Totesin, että juonipiste 3 (plot point 3) oli todella epämääräinen. Oliko se edes juonipiste vai huipentuman alku? 

Päätin muistuttaa mieleeni tarkemmin tuon juonipisteen tehtäviä ja sukelsinkin kirjoitusvinkkiartikkelien maailmaan. Törmäsin yhteen artikkelisarjaan, jossa käsiteltiin Kolmen näytöksen rakennetta suhteessa hahmokaareen. Se oli niin kiinnostava, että aloin lukea sitä alusta asti.

Osa asioista oli minulle tuttuja, mutta monia käsiteltiin aivan uudesta näkökulmasta. Lähestymistapa hahmokaareen ja rakenteeseen tuntui todella kiinnostavalta. Päätinkin lähteä käymään tarinaani uudelleen läpi sen avulla.

Photo by Daniel Olah on Unsplash

Päätin myös huvikseni kokeilla aivan uudenlaista outline-tapaa, joka saa varmaan pantsaushenkiset lukijat pyörtymään. Itseänikin epäilytti aluksi todella paljon, että yritänkö siten pakottaa tarinani keinotekoiseen muottiin, mutta ajattelin, että jostain pitää lähteä liikkeelle ja poiketa polulta sitten kun siltä tuntuu. Eli luoda ensin luvut ja vasta sitten päättää mitä niissä tapahtuu (eikä siis juoniketjun pohjalta niin kuin aiemmin olen tehnyt).

Mitä tämä tarkoittaa? Päätin, että tarinani maailmassa tärkeä numero 7 voisi toistua myös tässä ja tarinassa voisi olla neljä seitsemän luvun osaa. Loin tätä vastaavat kansiot ja tiedoston Scriveneriin.

Lähdin tähän siis ihan leikilläni, yrittääkseni tasapainottaa rytmitystä. Yllättäen kuitenkin minun ei tarvinnut poiketa suunnitelmasta (ainakaan tässä vaiheessa, saa nähdä miten kirjoittaessa käy - silloin en aio asiaa miettiä, vaan antaa tarinan virrata omaa tahtiaan).

Luin siis artikkelisarjaa ja keskityin yhteen neljännekseen kerrallaan. Katsoin, missä rytmityksen pohjalta minkäkin juonipisteen pitäisi olla, lisäsin niiden tapahtumat kohdilleen ja luonnostelin muita keksimiäni juonenkäänteitä mahdollisille paikoilleen. Täydensin niillä ideoilla, mitä kirjoitusvinkkien lukeminen inspiroi.

Ja voi pojat että se inspiroi! Artikkelisarja oli ihan uskomaton. Ymmärrykseni hahmoistani, etenkin päähenkilöstäni ja tarinastani syventyi todella paljon. Menin aivan uudelle tasolle tämän suhteen. En koe että olisin koskaan aiemmin päässyt ennen editointivaihetta näin syvälle tarinan metatasoon.

Metodi oli myös siitä hauska, että se oli niin järjestelmällistä: Lue artikkeli, pohdi miten pätevät tarinaan. Vastaile kysymyksiin. Kirjoita ylös kysymykset joihin et osaa vielä vastata tai joita itsellesi tulee mieleen.

Lauantain oli tarkoitus olla kevyt kirjoituspäivä tai mahdollisesti vapaa, mutta minulla oli niin hauskaa, että jatkoin melkein keskiyöhön asti.

Photo by Tania Medina on Unsplash

Mitä tästä voisi oppia?

1. Jos jokin kohtaus, dialoginpätkä tai kuvailu tulee mieleesi selvänä suunnitteluvaiheessa, kirjoita se ehdottomasti ylös! Minulla itselläni on Scrivenerissä tiedosto "Tekstinpätkiä", johon kirjoitan joskus vain parin lauseen mittaisia pätkiä, jotka voisivat tulla tarinassa jossakin kohtaa. 

2. Kirjoitusvinkit voivat olla todella inspiroivia ja syventää ymmärrystäsi tarinastasi. Mieti kuitenkin, missä vaiheessa ne voisivat olla hyödyksi. Minusta itsestäni tuntuu että liian aikaisessa vaiheessa ne rajoittavat ideointia, kun alan kyseenalaistaa ajatuksiani. Kun isot palaset ovat kasassa, ne toimivat paremmin.

3. Tämä artikkelisarja. Pidin siitä itse valtavasti. Pohdin, että voisin jossain vaiheessa yrittää jotain samanlaista koostaa tänne blogiin suomeksi, mutta se tulee kyllä vaatimaan paneutumista.

-mariidah