Rivien välissä

Osa on varmaan hankkinut lahjansa fiksusti ajoissa jo ennen joulukuuta, mutta minä en ole sellainen ihminen. Niinpä tämä postauskin on jäänyt vähän myöhäiseksi. Vähän noloa, kun olen kerännyt siihen ideoita jo keväästä lähtien! Eli jos tunnet kirjoittajan tai olet itse sellainen ja haluat toivoa joulupukilta jotain kivaa, tässä muutama idea lahjaksi! Photo by Jason Leung on Unsplash Mitä antaa lahjaksi kirjoittamista harrastavalle? 1. Kirjoja Ilmiselvä aloitus. Ei kirjoittamista ilman lukemista! Voit esimerkiksi kysyä, mitä genreä kirjoittaja kirjoittaa, ja ostaa joitakin uutuuksia tai klassikkoja siltä osastolta kaupassa. Jos kuitenkin mietityttää, että osaako valita oikein, niin entäs sitten... 2. Lahjakortti kirjakauppaan Saa kirjoittajan kuin kirjoittajan hihkumaan ilosta. Muista, että monella kirjakaupalla on nykyään mahdollisuus tilata netistä, joten valinnanvaraa liikkeidenkin suhteen on! 3. Muistikirja Monet kirjoittajat rakastavat myös muistikirjoja tai -vihkoja. Itse ainakin...

Tässä postauksessa käsitellyn aiheen ääneen sanominen on nolottanut, sillä pelkään, että minut leimataan tyhmäksi ja sivistymättömäksi juntiksi, joka ei tiedä kirjallisuudesta yhtään mitään tai jolla ei ole minkäänlaista makua. Ehkä näin onkin :D Mutta silti haluan nyt käsitellä aihetta, pohtia sen syitä ja haastaa itseni ja ennakkoluuloni. Olen kiinnostunut Finlandia-palkinnosta vasta viime vuosina. Vaikutusta on varmasti ollut oman kirjoitusharrastuksen aktivoitumisella, mutta vielä enemmän somella. Siellä aina kuhistaan ehdokkaista ja palkinnosta, sekä hyvässä että huonossa. Mutta olen kyllä siis jo teini-ikäisestä tiedostanut palkinnon olemassaolon ja käynyt yleensä myös tsekkaamassa ehdokkaat. Mutta valitettavasti (?) se ei ole vaikuttanut lukuvalintoihini tai ostokäyttäytymiseeni - tai jos on, niin negatiivisesti. En oikein osaa sanoa, mistä tämä ongelma olisi lähtöisin. Luultavasti vain omasta päästäni. Mutta nuorempana ajattelin, että jos kirja on Finlandia-ehdokas, se ei ole m...

Olen mietiskellyt tänä syksynä paljon kieltä kirjoittamisessa ja halusin jakaa joitakin ajatuksiani. Huomaa, että nämä tosiaan ovat vain omaa pohdiskeluani, eivät mitään totuuksia. Photo by Ana Flávia on Unsplash Kielen tärkeys kirjoittamisessa Kieli on yksi kirjoittajan tärkeimmistä työkaluista, ehkä se kaikkein tärkein. Ilman sanoja ei synny tarinaakaan. Kaikkien kirjoittamisesta kiinnostuneiden ja kirjailijuudesta haaveilevien tulisikin aktiivisesti kehittää kieltään ja sanavarastoaan. Paras tapa siihen on lukeminen. Mutta kielellä on erilaisia merkityksiä eri kirjoittajille ja lukijoille. Joillekin se on ensisijainen asia kirjoittamisessa, joillekin taas tarina on tärkein. Välimalleja tietenkin löytyy ja runous on myös aivan oma juttunsa. Usein esimerkiksi Helsingin Sanomien kirja-arvioissa kieli nostetaan juonta tärkeämpään asemaan. Tässä lainaus Arttu Seppäsen arviosta Aki Ollikaisen uusimmasta kirjasta Kristuksen toinen tuleminen: "Ennalta-arvattavasti tarinalinjat lopul...

 Olen blogin ja somen puolella intoillut tämän vuoden Nanowrimosta (National Novel Writing Month), mutta nyt täytyy tunnustaa, että jotakin hassua tapahtui. En nimittäin aloittanutkaan nanoilua. Tuskailin jo aiemmin, että mitä projektia minun kannattaisi kirjoittaa - jatko-osaa käsikselle, joka näyttää floppaavan kustantamokierroksella vai uutta säeromaani-ideaa, joka ei tosin inspiroi juuri nyt niin paljoa? Päädyin säeromaaniin (parin uuden hylsyn jälkeen), sillä ajattelin, että on parempi tosiaan kirjoittaa jotakin uutta ja sitä paitsi, säeromaani on paljon lyhyempi kuin tavallinen romaanikäsikirjoitus, joten laskeskelin omia tavoitteita sille niin, että aikaa jäisi myös muulle kuin kirjoittamiselle. Lokakuussahan nimittäin olen puskenut eteenpäin Lahoa tavallista nanovauhtiakin kovemmin, eli 1800-3500 sanaa päivässä. Eli ajattelin, että marraskuulle haluan vähän kevyemmän projektin, jotta en polta itseäni loppuun ja saan myös nauttia viimeisistä hetkistä (ainakin toistaiseksi) ...

 Eli sain tällä viikolla säeromaanini ensimmäisen version kirjoitettua loppuun! Kutonenhan on Brandon Sandersonin onnenluku, sillä se oli ensimmäinen käsis, jolle hän sai kustannussopimuksen! Tosin hän kyllä ehti kirjoittaa 13 käsikirjoitusta, ennen kuin tuo kutonen myi... Mutta joka tapauksessa täällä tuuletetaan! Säeromaanin kirjoitusprosessi oli todella erilainen kuin aiempien käsiksieni. Ensinnäkin muoto on niin erilainen, sillä säeromaani tarkoittaa siis jotakin romaanin ja runokokoelman väliltä, proosan ja runon väliltä. Siinä on juoni ja tarina, mutta kerronta on säemuotoista. Toiseksi sanamäärällisesti se on paljon lyhyempi, mutta en sanoisi, että se oli silti yhtään vähemmän työläs projekti. En ole koskaan pitänyt itseäni runoilijana millään tapaa, ja olen lukenutkin runoja vain vähän, vaikka viimeisen vuoden aikana olen yrittänyt hieman korjata asiaa. Ensimmäisen säeromaanin luin vuosia sitten, kun satuin poimimaan Kirsti Kurosen Paha puuska -kirjan kirjastonhyllystä ja a...

 Olemme nyt matkanneet takaisin Suomeen. Tänä iltana tulee itse asiassa jo viikko täyteen kotimaata. Se tuntuu samaan aikaan hujahtaneen ohi kaikkia läheisiä tavattaessa ja kaikenlaista supisuomalaista puuhaillessa, mutta myös hirveän pitkältä ajalta. Ihan kuin emme ikinä olisi Italiassa olleetkaan, niin helposti sujahdimme takaisin vanhoihin kuvioihin. Nyt on vielä joulukuutakin vahvemmin tullut kulttuurishokki Suomesta. Sitä osaa ihan eri tavalla arvostaa monia asioita, kun käy katselemassa maailman menoa muualla. Sääthän ovat olleet kertakaikkisen kurjat, mutta ei voi valittaa, nimittäin sellainen inferno oli Firenzessä viimeisinä viikkoina että viileys ja sade tuntuvat nyt vain hyviltä! Mutta katsastetaanpas vielä kevään alussa asetettuja Italia-tavoitteita ja sitä, miten ne ovat toteutuneet. Lopuksi myös vähän infoa meidän taidevälivuotemme tulevaisuudesta. Senhän oli alun perin tarkoitus päättyä nyt keväällä, vaan kuinkas sitten kävikään... Firenzen ruusupuutarhasta Italia-t...

 Olemme nyt palanneet arkeen pieneltä lomareissultamme. Tai oikeastaan reissu kesti vain viikon ja toinen viikko lomasta meni kotona Firenzessä. Olimme ajatelleet jatkaa turisteilua täällä, mutta sää oli kertakaikkisen kamala. En muista ikinä nähneeni näin paljon rakeita Suomessa! Pakko myöntää, että olin siitä salaa iloinen. Kävimme siis Napolissa, Pompejissa ja Ischian saarella, eivätkä jalkani tuntuneet millään toipuvan kaikesta siitä kävelystä. Etenkin tuo Pompeji oli melkoinen koettelemus, vaikka samaan aikaan oli aivan haltioissani. Uskomattoman hieno paikka! Historia tulee siellä aivan ihoon kiinni. Sain siis hyvän syyn käpertyä sohvalle teepannun kanssa lukemaan kirjoja. Katsoin Bookbeatista, että maaliskuussa tuli luettua/kuunneltua 11 kirjaa, viimeisellä viikolla vauhtia yksi per päivä (reissussa en tainnut lukea kuin yhden). Oma kuva Pompeijista, taustalla Vesuvius Ja se on tehnyt aivan mielettömän hyvää! Niin mielialalle kuin kirjoittamisfiilikselle. Enimmäkseen luin nu...

 Minulla on paljon kirjoitusvinkkejä, joita hyödynnän säännöllisesti ja jotka ovat tärkeitä prosessilleni. Mutta kaikki vinkit eivät toimi kaikille, se vaikuttaa, millainen kirjoittaja olet, mitä kirjoitat ja missä vaiheessa tarinasi on. Sanoisin kuitenkin, että on olemassa kolme kirjoitusvinkkiä, jotka pätevät kaikille, kaikissa tilanteissa. Ainakin minulle nämä ovat ehdottomasti tärkeimmät. Oikeastaan ne ovat ne, joita noudatin kun kirjoitin ensimmäisen romaanikäsikirjoitukseni (Suotytön). En olisi pystynyt siihen ilman näitä kolmea kohtaa.  Nämä kaikki ovat ehdottoman tärkeitä asioita, mutta tärkein on viimeisenä. Sitä ilman sinusta ei voi tulla kirjailijaa. Järjestyksen valitsin kuitenkin sen perusteella, missä järjestyksessä minä aloin näitä periaatteita noudattaa elämässäni. Eli jos haaveilet kirjailijaksi tulemisesta tai muuten vain kirjoittamisesta paremmin, kiinnitä huomiota näihin kolmeen asiaan.  Lue paljon Jos sinulla on jokin tietty genre, jota kirjoitat, lue...

 Otsikossa ei ole kysymysmerkkiä, sillä minulla ei ole asiasta pienintäkään epävarmuutta. Kirjat, nimenomaan kirjojen lukeminen, on paras tarinankerrontamuoto.  Tietenkin tämä on vain minun mielipiteeni, mutta antakaa kun perustelen. Oletetaan, että on olemassa täydellinen tarinan muoto, jossa se on kaikista aidoimmillaan, kaikista puhtain, kaikista kirkkain (palataan siihen, mikä tämä muoto on, vielä myöhemmin). Kirja ja kirjoitettu teksti pääsevät mielestäni kaikista lähimmäs tämän täydellisen tarinan muodon välittämistä. Kun kerrontaan lisää jotakin muuta, kuten äänen tai kuvan, puhtaus karkaa heti kauemmas. Tarina puristuu kokoon, aina vain pienemmäksi. Elokuvat ovat niiden ohjaajan näkemys tarinasta. Äänikirjoissa lukijan ääni, hänen puheensa rytmi, painotukset, ääntämistapansakin välittävät hänen kokemustaan tarinasta. Sarjakuvissa piirrokset ja valitut näkökulmat muokkaavat tarinaa, teatterissa näyttelijä tulkitsee hahmoja.  Kaikki nämä ovat siis vain heijastuksia ...