Rivien välissä

 Ystäväni Riikka (ig: @metrossalukevatyttö) pitää upeaa PlotTwist-podcastia, joka kannattaa ehdottomasti ottaa kuunteluun, jos kaikki kirjoittamiseen liittyvä kiinnostaa! Minulla oli tässä kuussa kunnia päästä Riikan vieraaksi puhumaan tarinoiden rakenteesta - aihe, jota blogin puolella onkin jo monta kertaa käsitelty. Luvassa on mm. erilaisia rakennemalleja ja syvempi sukellus Kolmen näytöksen rakenteeseen sekä juttua siitä, kuinka itse hyödynnämme rakennemalleja omassa kirjoittamisessamme. Mukana myös tämänhetkisiä kirjoituskuulumisia ja tuskailua käsiksen kanssa sekä tietenkin podcastin tyyliin lopussa plot twist. Aiemmissa osissa on käsitelty mm. trooppeja ja ideointia ja Riikka on kertonut omista käsisprojekteistaan. Podcast löytyy esimerkiksi Spotifyista! Käykää tsekkaamassa se sekä Riikan ihanan visuaalinen ig-tili!

Vihdoin ja viimein palataan jälleen hahmokaarien pariin! Tällä kertaa käsittelyssä on kolmas ja viimeinen näytös. Kuten aiemminkin, postaus pohjautuu K. M. Weilandin artikkelisarjaan , mutta lisäksi muihin lähteisiin ja omaan taustatyöhöni. Nyt on aika alkaa vääntää nuppeja kaakkoon. Loppu lähestyy, mutta ei ole vielä täällä. Jännite on avainsanassa - sen tulisi kasvaa kohti tarinan huipentumaa. Kaikki se, mitä olemme ensimmäisen ja toisen näytöksen ajan rakentaneet, on nyt näyttämässä voimansa. Enää ei ole aika esitellä uusia hahmoja tai vetää hatusta uusia elementtejä. Nyt lunastetaan se, mitä on asetettu. Tai ehkä ei aivan vielä. Jotta hahmokaari voisi näyttäytyä todellisessa voimassaan, on paras nyhtää siitä kaikki mahdollinen irti ennen tarinan kulminoitumaa. Mitä päähenkilöllesi siis tapahtuu? Kolmas juonipiste iski häntä märällä rätillä naamaan. Se kuitenkin myös osoitti hänen kehityksensä. Hän seurasi totuutta, eikä harhaluuloaan, mutta nyt se, mitä hän haluaa, saattaa olla hän...

Tämän postauksen kirjoittaminen oli mielenkiintoista, sillä olen juuri nyt itse käsikseni toisen näytöksen toisella puolikkaalla. Olen toki kirjoittanut sitä jo muutaman luvun ja suunnitellut loput, mutta oli hauska vertailla, mitä elementtejä siellä on ja mitä "pitäisi" olla.  Kakkosnäytöksen toinen puolikas alkaa keskipisteestä ja tilanteesta, jossa päähenkilö ajattelee vihdoin ymmärtäneensä kaiken. Sankarimusiikki pärähtää soimaan ja hän on valmis hyökkäämään pahisten kimppuun. Kuten aiemminkin, tämä postaus perustuu K. M. Weilandin artikkelisarjaan sekä muihin lähteisiin, jotka löytyvät lopusta. Toisen näytöksen 2.puolikas Päähenkilösi siirtyy nyt reagoivasta aktiiviseen vaiheeseen (reactive to active). Hän ottaa vihdoin konfliktin haltuunsa. Hän on nähnyt totuuden keskipisteessä ja on valmis toimimaan sen vaatimalla tavalla saadakseen tavoitteensa. Voisi siis kuulostaa siltä, että tarina alkaa olla päättymäisillään. Oikeasti sitä on vielä paljon jäljellä! Ongelma nimi...

Tarinan keskikohta on tärkeä piste. Ensinnäkin, sen jälkeen kirjoittamisessa ollaan jo voiton puolella (jos kirjoitat kronologisesti)! Toiseksi, se on käännekohta sekä hahmolle että juonelle. Heikko keskikohta saa tarinan keskivaiheen laahaamaan tai jopa romahduttaa sen kokonaan. Kuten aiemminkin, tämä postaus perustuu K. M. Weilandin artikkelisarjaa n ja lähteisiin, jotka löytyvät lopusta. Keskipiste juonessa -on noin 50 % kohdalla tarinassasi -merkkaa kohtaa, jossa päähenkilösi vaihtaa reagoivasta vaiheesta toimivaan vaiheeseen (reactive - active) -vaatii selvän ja tarinaa muuttavan reaktion hahmoiltasi -on yleensä positiivinen, jos 1. juonipisteesi oli negatiivinen ja toisinpäin -on usein iso käänne Joissakin kirjoitusoppaissa jopa neuvotaan aloittamaan tarinan suunnittelu keskikohdasta, jotta koko tarinan voi rakentaa sen ympärille. Itsekin yleensä suunnittelen ensimmäisenä juuri alun, lopun ja keskikohdan. Keskipisteen dramaattisuuden pitäisi olla jotakin tuoretta. Sen pitää olla...

 Nyt pääsimme ensimmäiseen kokonaiseen viikkoon Preptoberia, eli on varsinaisen Nanoprepin aika. Jos et vielä tsekkannut kuukauden aikataulua edellisestä postauksesta, tiedoksi, että päivä nro 3:n kohdalla tehtävänä on valita tapa ideoida tarinaasi. Mitä erilaisia tapoja siihen on? Eikö pitäisi vain ottaa muistivihko tai läppäri eteen ja alkaa ideoimaan?  Jos se toimii sinulle, hienoa! Itsekin käytän perinteistä "istu alas ja keksi jotain" -menetelmää usein, sillä yleensä olen ennen varsinaista suunnitteluvaihetta jo pyöritellyt alustavasti ideaani mielessäni ( Kuinka minä suunnittelen tarinani ). Siinä ongelmana on kuitenkin se, että aivoille on vaikea antaa tehtävää "keksi jotain", sillä se on iso ja abstrakti käsky. Helpompi on pilkkoa ideointi palasiin tai esittää selkeitä kysymyksiä, joihin keksii yksi kerrallaan ratkaisut. Voit siis valita jonkin ideointimenetelmän ja kokeilla sitä, tai vaikka useampaa. Orjallisesti niitä ei pidä noudattaa, sillä tarkoituksena...

 Toinen näytös on tarinasi pisin osio Kolmen näytöksen rakenteessa . Se vie tarinasta suurin piirtein 50 %, kun ensimmäinen ja kolmas näytös ovat vain 25 %.   Siihen tultaessa monella kirjoittajalla loppuu puhti: Tarinan alku on ollut mielessä kirkkaana, ehkä loppukin, mutta keskikohta tuntuu hähmäiseltä. Tälle on oma termikin "muhjuinen keskikohta" (eng. muddled middle), jossa tarina laahaa.  Koska sen kirjoittaminen tuntuu vaikealta, moni kirjoittaja kokee sen myös kaikista tylsimmäksi osioksi. Ja kun se on vielä se pisinkin! Miten siis päästä ylitse muhjuisesta ja epäinspiroivasta keskikohdasta? Minun vastaukseni on suunnittelu. Olen kokeillut itse kirjoittaa pantsaten, suunnittelematta, mutta juuri alun asettamisen jälkeen käy kuten yllä kuvailin. Sinun ei tarvitse kuitenkaan suunnitella paljoa, jos se ei tunnu omalta jutulta (tai tietenkään lainkaan, mutta kannattaa harkita, jos tarinat tuntuvat tässä kohtaa jäävän kesken tai valmiit käsikset ontuvat). Jo se voi...

Kun tarinan kaikki elementit on esitelty ja tulevat tapahtumat asetettu, saavutaan ensimmäiseen juonipisteeseen (eng. first plot point, deciding moment, break into two, crossing the first threshold). Se on piste, josta ei ole paluuta (point of no return). Päähenkilö avaa oven ensimmäisen ja toisen näytöksen välillä, Pandoran lippaan, eikä sitä enää noin vain suljeta. Tämä postaus pohjautuu vahvasti K. M. Weilandin artikkelisarjaan , sekä muihin lähteisiin, jotka löytyvät lopusta. Ensimmäinen juonipiste Tässä kohtaa päähenkilö sitoutuu päätökseen, joka sysää hänet kohti tuntematonta normaalin maailman ja harhaluulon mukavasta tuttuudesta. Usein hänellä ei ole muita vaihtoehtoja kuin hypätä mukaan eteenpäin kulkevan juonen kyytiin. Ensimmäinen juonipiste -on ensimmäisen näytöksen huipentuma -päättää ensimmäisen näytöksen esittelyt ja tarinan perustan rakentelun -varsinainen tarina (juoni) käynnistyy kunnolla -on usein 20-25 % kohdalla tarinassa -on silta ensimmäisen ja toisen näytöksen...