Rivien välissä

 Sain joululahjaksi Masterclassin ja olen kahlannut sen kirjoitusvideoita läpi säännöllisen epäsäännöllisesti. Aloitin Neil Gaimanista ja tällä hetkellä katson Margaret Atwoodia.  Tarkoitus ei ole nyt tiivistää tänne Masterclassin oppeja, en edes tiedä, olisiko sellainen sallittua, vaan enemmänkin kertoa kokemuksiani palvelusta ja joitakin tärppejä, mitä sieltä olen oppinut. En usko, että tulen esittelemään jokaisen opettajan oppitunteja, sillä välillä haluan vain katsoa niitä tekemättä samaan aikaan muistiinpanoja, mutta yritän ainakin joitakin postauksia aiheeseen liittyen tehdä. En ehkä ole katsonut vielä niin paljoa, varsinkaan muiden aihealueiden videoita, että osaisin sanoa, onko palvelu hintansa arvoinen. On se ehdottomasti parempi kuin Youtuben tai netin keskivertovinkit, ja on hienoa päästä kuulemaan tunnettujen kirjailijoiden ajatuksia, mutta onhan se myös aika tyyris. Joskus kuitenkin on tarjouksia, esim. juuri joulun alla jäsenyyksiä sai ilmeisesti kaksi yhden hinn...

 Tämä kysymys on jälleen kerran alkanut poltella mielessäni, kun lähestyn sekä Vesi välissämme- että Pihlajapalatsi-käsikirjoituksen kanssa vaihetta, jossa todennäköisesti tarvittaisiin uusia koelukijoita. Fiilikset tekstin jakamiseen vaihtelevat tietenkin riippuen kirjoittajasta, tekstistä ja sen vaiheesta. Jotkut ovat hyvin innokkaita jakamaan tarinansa maailmalle, vaikka keskeneräisinäkin, jotkut taas eivät millään haluaisi näyttää niitä muille. Mitään yksinkertaista sääntöä jakamiseen ei olekaan, sillä joku toinen voi hyötyä palautteesta aiemmassa vaiheessa ja joku toinen myöhemmässä. Kannattaa siis seurata omaa fiilistään, mutta myös hieman kyseenalaistaa sitä. En ehkä voi sanoa, kuinka monta kierrosta sinun pitäisi editoida käsistäsi ennen sen jakamista, mutta sanoisin, että on mahdollista hankkia koelukijoita liian aikaisin ja liian myöhään. Photo by Hybrid on Unsplash Tekstin jakaminen liian aikaisin Olen törmännyt tähän tilanteeseen sekä itse että kuullut muiden kokemuksi...

 Osallistuin tänä vuonna Turun yliopiston luovan kirjoittamisen kannatusyhdistyksen Luovuksissa-mestarikurssille.   Harkitsin sinne mukaan hakemista todella pitkään, sillä hinta oli erittäin kallis, 1150 euroa! Olen edelleen siitä järkyttynyt, vaikka tiukkojen laskelmien ja budjetoinnin jälkeen päädyin hakemaan. Oli siinä sellainenkin tekijä, että kirjaimellisesti edellisenä iltana ennen kuin huomasin kurssin mainoksen, olin sanonut J:lle etten enää ikinä menisi kirjoituskurssille. Taustalla oli siis kokemus kurssista, josta sain ikävää palautetta (en siis negatiivista tekstistäni, vaan minua kannustettiin harkitsemaan jonkin muun kuin fantasian kirjoittamista, "koska fantasiakirjallisuus ei myy").  Tuskastelin siis hakemisen kanssa pitkään. Kuitenkin kurssikuvaus oli erittäin houkutteleva: pienryhmätapaamisia oman tutorin kanssa sekä lopuksi palautetta omasta käsiksestä oikealta kustannustoimittajalta. Pohdin myös sitä, että ajoituksen puolesta se toisi Italia-syksy...