Rivien välissä

 Olen perinteisesti aina kipeänä joulunaikaan, tai vähintäänkin on ollut joku raaja kipsissä. Näin on jatkunut jo yli kymmenen vuotta, kunnes viime jouluna olin pitkästä aikaa terveenä ja ajattelin kirouksen murtuneen. No, nähtävästi ei. Tämä joulu ja joulunalusaika on mennyt ikävässä nielutulehduksessa, imusolmukkeet kasvainten lailla kaulasta pullottaen. Sain unohtaa kaikki ihanat joulupuuhat, joita olin näinä vapaapäivinä suunnitellut tekeväni, vielä kun J:kin tuli etelästä tänne itään vierailulle. Sentään pystyin eilen hieman maistelemaan jo jouluruokia ja nyt näyttää siltä, että toipumisvaihe voisi alkaa. Parannun varmaankin sopivasti juuri töihin, tunnollisenakun pitää sairastaa vain lomalla! Photo by Kira auf der Heide on Unsplash Eipä siinä, vaikka en joulusta tai J:n vierailusta oikein päässytkään nauttimaan niin nyt, kun jaksaa olla taas pystyasennossa, pääsee ainakin nauttimaan lahjoista. Ihanaa, että niin moni tietää, kuinka paljon pidän kirjoista ja kirjoittamisesta ja ol

 Koska tämän blogin yksi isoimmista aiheista on kirjoittaminen, ajattelin, että voisin jatkossa esitellä joitakin kirjoitusoppaita täällä. Näin asiasta kiinnostuneiden ei tarvitse tyytyä vain minun vinkkeihini. Omistan itse kaksi opasta, ja lainasin nyt yhden kirjastosta, joten niillä lähdetään liikkeelle. Ehkä Italiasta käsin voisin esitellä joitakin muita kirjoittamiseen liittyviä materiaaleja, kuten podcasteja ja Youtube-kanavia. En aio lähtökohtaisesti tehdä arvosteluja, vaan esittelyjä. Aloitamme Stephen Kingin Kirjoittamisesta:  Muistelmia leipätyöstä -kirjasta, joka oli ensimmäinen ostamani ja myös lukemani kirjoitusopas. Vielä sivuhuomautuksena, että blogi on ollut hiljaisempi, ei työn takia, vaan lamaannuttavan nielutulehduksen (ei onneksi koronaa). Unelmoin tällä hetkellä joulun ihmeestä ja kurkkukivun häviämisestä, niin että pääsisi vaihtamaan mehujäät jouluruokiin huomenna. Sitten itse asiaan. Stephen Kingin kirjoittamisopas/muistelmat ilmestyivät vuonna 2000. Alkupuolisko

 Suomeen palaaminen Italia-syksyn jälkeen oli yllättävän outoa. Monia asioita arvostaa ihan uudella tavalla ja joitain itsestään selviä asioita olin unohtanut. Tai en unohtanut, mutta olin niin tottunut Italian tapoihin, että joitain hassuja kommelluksia on käynyt. Ylipäätään siirtyminen Italiasta keskelle kovia pakkasia ja lumimyrskyä oli hauskalla tavalla shokeeraavaa matkustamisesta väsyneille aivoille. Ihan ensimmäisenä shokki oli, kun hyppäsin junasta ja lumi narskui kenkien alla. Nauroin ääneen. Silloin tuntui siltä, että todella olen Suomessa. Jalassahan oli tietenkin vain kesäkengät, joten sekin vaikutti kokemuksen outouteen. Seuraava oli ravintolassa, kun tarjoilija kysyi suomeksi, ottaisinko jotakin juotavaa. Ihanaa asioida omalla kielellään ilman stressaamista italian taivutuksista! Nuo ovat varmaan aika ilmiselviä asioita, erilainen sää ja äidinkieli. Muut ovatkin vähän oudompia. Photo by Maria Vojtovicova on Unsplash Kävin kaupassa ostoksilla ja ihmettelin, kun myyjä ei a

 Tänään on se päivä. Päätin viikonloppuna, että olisi aika lähettää Kolme valtakuntaa eteenpäin ja luonnostelin saatekirjeen. Nyt hioin sitä, tarkastin viimeisiä yksityiskohtia ja lähetin käsiksen kustantamoihin. Laitoin nyt aluksi vain muutamalle kustantamolle, myöhemmin on tarkoitus lähettää vielä useammalle. En tiedä onko tässä mitään järkeä, mutta joskus luin tällaisen vinkin, että lähettäminen kannattaisi porrastaa, että välissä voisi vielä editoida lisää (varsinkin jos kävisi niin hyvä tuuri että saisi jostakin palautetta). Minun syyni on enemmänkin se, että laitoin nyt niille, joiden tiedän varmasti julkaisevan tämän tyyppistä kirjallisuutta, sillä minulla ei ole ollut nyt aikaa tutkia kustantamolistoja. Pitää käydä ne ja nettisivut vielä tarkkaan läpi, voisinko lisätä muutaman listaani. Myös ne, joissa sanottiin vastauksen tulevan kirjeitse, jäivät nyt pois, sillä minun pitää vielä tarkistaa Italian osoite, en ollut siitä aivan varma. Käsis siis toisin sanoen lähti nyt muutamaa

 Kirjoitinkin jo osallistumisestani Luovuksissa-mestarikurssille sekä Kirjan talon chick lit -hautomoon. Olen osallistunut muillekin kirjoituskursseille, mm. viikonloppukursseille kuten Kirjan talon historiallisen kirjoittamisen kurssille sekä pidemmille kuten mm. Tampereen työnväenopiston Fantasian ja scifin kirjoittaminen -kurssille. Teinivuosinani olin mukana nettikirjoituskursseilla Sulkasadon kautta ja lukion luovan kirjoittamisen kurssilla. Varsinaisista kirjoittajakouluista, kuten Kriittisestä korkeakoulusta, Viita-akatemiasta tms. minulla ei ole kokemusta enkä ole myöskään opiskellut esimerkiksi kirjoittamista yliopistotasolla.  Kirjoittajakoulutusta siis riittää Suomessa. Mutta onko kirjoituskursseille tai -kouluihin meneminen hyödyllistä? Voin heti vastata, että en usko, että olisin kirjoittanut yhtäkään romaanikäsikirjoitusta valmiiksi ilman kirjoituskursseja. Se, että menin Fantasian ja scifin kirjoituskurssille ja löysin kirjoittajapiirini, oli käännekohta kirjoitushistori

 Aiemmassa postauksessa käytiin läpi erilaisia lopetustyylejä. Mutta entä, jos niistä ei osaakaan valita? Tai jos osaa valita tyylin, mutta ei sitä, mitä varsinaisesti tapahtuu? Yhdessä Nanoprep-postauksesta puhuttiin juoniketjusta ja siitä, kuinka tarinan ei pitäisi olla vain sarja satunnaisia tapahtumia, vaan niiden tulisi linkittyä syy-seuraus-suhteen kautta. Voidaan jopa pohtia, onko tarina edes tarina, jos siinä ei ole edes jonkinlaista punaista lankaa.  En ehkä silloin korostanut sitä, että tarinan pitäisi myös pitkälti muodostua päähenkilön/-henkilöiden tekemistä valinnoista ja niiden seurauksista. Joka ikisen tapahtuman ei tarvitse olla toki päähenkilön aiheuttama, mutta hänen valinnoillaan tulisi olla merkitystä. Kolmen näytöksen rakenteessa mainitaan usein, että tarinan alkupuolella päähenkilö on enemmän reagoiva ja taas loppupuoliskolla aktiivinen toimija tarinassa. On harvoin erityisen kiinnostavaa, jos hän vain koko ajan ajelehtii tapahtumasta toiseen ja on passiivinen.

 No en toki kirjaa, vaan romaanikäsikirjoituksen ensimmäisen version. Anteeksi raflaava otsikko, olen varmaan lukenut likaa bloggaamisohjeita. Eli Pihlajapalatsin ykkösdrafti vihdoin valmis! Oli oikeastaan jo eilen, mutta sen jälkeen halusin pitää vain vapaata, joten kirjoittelen tämän tänään. Oli muuten ensimmäinen päivä, kun en kirjoittanut tai editoinut. Tuntuu tosi oudolta. Olin myös ensimmäistä päivää töissä . Kun tulin kotiin, oli vain kummallinen tyhjä fiilis ja kone huusi yläkerrasta tuijottamaan Scriveneriä. Istuin kuitenkin päättäväisesti sohvalle ja luin kirjaa. Tai no, kirjoitusopasta, eli Stephen Kingin Kirjoittamisesta. Mutta sitä ei lasketa kirjoittamiseksi, ainakaan juuri nyt! Sen jälkeen kaivoin pleikan naftaliinista ja pelasin pitkästä aikaa, oli kyllä mahtavaa, mutta tosi kummallista myös. Photo by  Brett Jordan  on  Unsplash Ihan viimeisinä päivinä kirjoitusprosessia huomasin, että mieleni teki prokrastinoida tavallistakin enemmän. Ehkä se johtui väsymyksestä ja uud

 Olen tainnut täällä bloginkin puolella joskus sanoa, että tarinan alku on tärkein. Korjataanpas nyt hiukan. Tarinan alku on tärkein lukijoiden hankkimisessa. Se on se, mitä kustannustoimittajat ja lukijat ensimmäisenä yleensä katsovat ja minkä perusteella he tekevät päätöksen siitä, jatkavatko lukemista. Mutta tarinan loppu on tärkein siinä, onko tarina lukijan mielestä hyvä vai huono. Jos olet saanut lukijat lukemaan koko kirjan, loppu on usein se, joka voi pelastaa hieman heikommankin tai tylsän alun/keskikohdan tai pilata kokonaan kiinnostavan tarinan. Se on se, joka määrittää, minkälainen olo lukijallasi on, kun hän sulkee kirjan. Katsotaan nyt seuraavaksi kuutta erilaista lopetustyyppiä. VAROITUS: jonkinasteisia SPOILEREITA luvassa tunnettujen tarinoiden loppuratkaisuista. Photo by Michael Dziedzic on Unsplash Kuusi erilaista loppua tarinallesi 1. Suljettu lopetus Kaikki langanpäät solmitaan, paljastetaan viimeisetkin vastaukset kysymyksiin ja vihjataan hahmojen jatkosta. Tätä k

 Osallistuin tänä vuonna Turun yliopiston luovan kirjoittamisen kannatusyhdistyksen Luovuksissa-mestarikurssille.   Harkitsin sinne mukaan hakemista todella pitkään, sillä hinta oli erittäin kallis, 1150 euroa! Olen edelleen siitä järkyttynyt, vaikka tiukkojen laskelmien ja budjetoinnin jälkeen päädyin hakemaan. Oli siinä sellainenkin tekijä, että kirjaimellisesti edellisenä iltana ennen kuin huomasin kurssin mainoksen, olin sanonut J:lle etten enää ikinä menisi kirjoituskurssille. Taustalla oli siis kokemus kurssista, josta sain ikävää palautetta (en siis negatiivista tekstistäni, vaan minua kannustettiin harkitsemaan jonkin muun kuin fantasian kirjoittamista, "koska fantasiakirjallisuus ei myy").  Tuskastelin siis hakemisen kanssa pitkään. Kuitenkin kurssikuvaus oli erittäin houkutteleva: pienryhmätapaamisia oman tutorin kanssa sekä lopuksi palautetta omasta käsiksestä oikealta kustannustoimittajalta. Pohdin myös sitä, että ajoituksen puolesta se toisi Italia-syksylle hyvää