Mistä olen saanut ideat tarinoihini?
Tämä postaus pohjustaa tulevaa vinkkipostausta siitä, kuinka ideoida tarinoita. Haluan ennen sitä kertoa omista kokemuksistani, vaikka osasta olenkin jo täällä tainnut mainita.
Suotyttö
Idea tuli käydessäni Vapriikissa, jossa oli rautakautisesta kylästä kertova näyttely. Ajattelin, että olisi siistiä kirjoittaa sellaiseen sijoittuva tarina (muuttui kyllä myöhemmin keskiaikaiseksi kyläksi). Sen enempää ideaa minulla ei ollut, mutta sen pohjalta sitten lainasin kirjastosta kirjoja rautakaudesta, Suomen historiasta ja mytologiasta. Yhdestä mytologiakirjasta löytyi tietoa Koukosta tai Kouvosta, eräänlaisesta suomalaisesta viikatemiehestä. Tätä ennen olin jo nähnyt kuvan mielessäni tytöstä, jonka kädet ovat punaiset. Siitä tarina sitten lähti kunnolla muotoutumaan päässäni. Yksi teemoista tarinassa onkin kuolema. Olen saanut siitä kommenttia, että nuorille ei saisi kirjoittaa niin vakavista aiheista, että ne kuuluvat aikuistenkirjoihin. Itse olen eri mieltä. Haluan edelleen käsitellä tuota aihetta seikkailun ja fantasian kautta, jos en Suotytössä, niin jossakin muussa tarinassa myöhemmin. Koen edelleen että teemana/sanomana tämä tarina on minulle kaikista tärkein.
Rikostarina
Tätä lähdin tylysti suunnittelemaan hyvin loogisesti, eli vain genre edellä. Aloitin murhasta, eli millainen se olisi ja lisäilin sitten henkilöhahmoja ja heidän omia ongelmiaan. Touhu ei ollut kauhean inspiroitunutta, mikä ehkä selittää sen, miksi en ole tuota tarinaa koskaan saanut loppuun.
Ilman tytär
Tämä on mielenkiintoinen, ainakin omasta mielestäni. Olin suihkussa, enkä edes ajatellut kirjoittamista, kun yhtäkkiä mieleeni nousi selvästi kohtaus, jossa tyttö laskeutuu alas portaita ja niiden juurella odottaa hän itse. Ei siis kaksoissisar tai muu, jonka tyttö tuntisi, ja niinpä hän on hyvin järkyttynyt. Lähdin pohtimaan, että mikä voisi johtaa tuollaiseen kohtaukseen. Yhdistelin ideaan joitain aiemmin ylös laittamiani, kuten "olisi kiva kirjoittaa taikakoulusta" ja "olisi kiva kirjoittaa tarina, jossa on paljon fantasiaeläimiä" (tämä tuli Studio Ghiblin elokuvaa katsellessa mieleen).
Kolme valtakuntaa
Taas aivan oma prosessinsa. Halusin yrittää kirjoittaa tarinan, jossa olisi monta näkökulmahahmoa. Menin muistiinpanoihini kännykässä, johon kirjoittelen ideanpalasia sitä mukaa, kun niitä sattuu mieleeni juolahtelemaan. Selasin sitä läpi ja poimin useamman hahmoihin liittyvän ja liitin niitä toisiinsa (esimerkkeinä prinsessa, joka rakastaa tiedettä ja ilotyttö, joka manipuloi miehiä). Pitkään minulla oli monta erillistä juonta, enkä oikein tiennyt mistä tarina varsinaisesti kertoo, miten kaikki sitoutuu toisiinsa. Sen keksiminen oli hienoa. Liitin mukaan myös yhden aiemmin kirjoittamani novellin, josta kaikki sanoivat, että se oli hyvä, mutta pikemminkin ensimmäinen luku pitkään tarinaan kuin kokonainen luku.
Romantiikkatarina
Kirjoittamista edellisenä kesänä luin mökillä jotakin romanttista höpöhöpöromaania, kun mieleeni tuli, että olisi mielenkiintoista kirjoittaa ulkomaalaisen näkökulmasta Suomessa. Tammikuussa yritin nukahtaa, kun sain idean manga-sarjakuvaan (näin ei ole ikinä ennen tai jälkeen käynyt). Näin selvästi dramaattisen prologin, ruusun terälehtiä märässä maassa ja kirouksen, jonka vuoksi nainen oli matkustanut toiseen maahan etsimään avioliittoa, sekä petetyt lupaukset. Vitsit, silloin kyllä toivoin, että osaisin piirtää. Mutta sitten tajusin, että voisinhan minä myös kirjoittaa tämän. Tarinan ensimmäinen kappalekin tuli mieleen saman tien ja näpyttelin kaiken muistiin. Pari kuukautta myöhemmin lähdin sitten kirjoittamaan sitä.
Pihlajapalatsi
Tällä hetkellä työn alla olevan tarinani idea sai alkunsa viime keväänä, kun ajattelin, että olisi kiva yhdistää kaksi eri genreä, joita tykkään lukea. Mietin jo silloin fantasiaa ja murhamysteeriä Agatha Christie/Sherlock Holmes -tyyliin. Päätin kesällä, että siitä tulisi nanotarinani. Silloin tiesin jo, että päähenkilöitä olisi kaksi, etsivä ja hänen avustajansa. Syksyllä mietin enemies to lovers -trooppia ja siitä sain idean, että avustaja olisikin varas, joka vahingossa sotkeutuisi murhaan (pakko sanoa että ko. trooppia en käytä kirjassa, ainakaan mitenkään selvästi). Viikkoa ennen varsinaista suunnittelua mietin, että olisi kiva kokeilla kirjoittaa hyvin perinteisistä fantasiaolennoista, kuten vampyyreista, keijuista yms. Sitten istahdin alas ja lähdin tältä pohjalta ideoimaan vihkoon ja muutama päivä myöhemmin minulla olikin jo valmis outline. Tämä tarina naksahti kohdilleen todella helposti, ehkä aikataulupaineiden takia.
Seuraava tarina?
Ihan muutamia päiviä sitten näin unessa kirjan ja sen nimen. Heräsin ja mietin, että olisi siistiä kirjoittaa siten nimetty kirja. Nukahdin uudestaan ja näin toisen kirjan ja sen nimen. Havahduin taas ja mietin, että tuo kuulostaa edellisen jatko-osalta ja unisena mietin, mikä kolmas voisi olla. Sekin tuli helposti. Kirjoitin nimet ylös ja aamulla rupesin miettimään, minkälainen tarina voisi olla sen nimisissä kirjoissa. Itse asiassa ideatiedostostani löytyi tältä syksyltä pari tiktok-videoiden pohjalta tullutta ideaa, en valitettavasti muista edes mitä videoissa puhuttiin, ehkä troopeista mitä olisi kiva nähdä enemmän. Olen myös pitkään halunnut kokeilla ottaa kliseisen troopin ja yrittää kirjoittaa siitä tuoreella tavalla. Tämä idea innostaa tällä hetkellä todella paljon, mutta sen täytyy nyt odottaa vuoroaan ja hautua pidempään.
Yleisesti
Yleensäkin haudutan ideoita noin puolisen vuotta ennen kuin tartun niihin. Ne jotenkin tarvitsevat aikaa asettuakseen. Oikeastaan kaikkia ideoita olen ennen kirjoittamista tainnut hauduttaa vähintään 3 kk, yleensä enemmän.
Ideoita voi minulle tulla mistä vain. Esimerkiksi muista tarinoista, kuten kirjoista ja elokuvista, joko niin, että niissä on jokin todella kiva teema tai idea tai hahmo, mutta useammin ehkä niin, että "arvaan", mistä tarina kertoo ja sitten se ei kerrokaan siitä ja minun ideani olisi (minun mielestäni) ollut parempi. Näen myös paljon hyvin juonirikkaita, elokuvamaisia unia, ja kirjoitan niitä ylös, mutta en vielä ole tainnut kirjoittaa yhtäkään sellaista ideaa tarinaksi. Monesti ne eivät päivällä enää vaikutakaan ihan niin selviltä ja hienoilta kuin yöllä... Joskus saan ideoita juurikin jostakin videoista tai keskusteluista, joissa puhutaan esim. jonkun lempitroopeista tai asioista mistä haluaisi lukea tai tavoista ideoida tarinaa tai kirjoittaa joku trooppi tuoreella tavalla.
Yleisimmin kuitenkin ideat taitavat vain putkahtaa päähäni. Jostakinhan ne silloinkin ovat varmaan alkunsa saaneet, mutta jokin palanen tarinaa vain ilmestyy minulle yhtäkkiä. Se voi olla mitä tahansa hahmosta teemaan tai dialoginpätkään tai jopa mielestäni siistin kuuloinen nimi kirjalle. Nuo palaset kirjoitan idealistaani, jota käyn säännöllisesti läpi ja kokeilen, jos jokin niistä lähtisi laajentumaan tai vaikka yhdistyisi toisen ideapalasen kanssa. Usein yksi tällainen palanen ei vielä yksinään riitä, vaan tarvitaan vähintään toinen lisää, että tarina alkaa elämään päässäni ja "kutkuttelemaan", mistä tiedän, että tässä on potentiaalia siihen, että se voisi kiinnostaa minua riittävästi. Monesti teen tätä iltaisin, eli viimeisenä ennen valojen sammuttamista luen muistiinpanojani ja koetan sitten kuvitella tarinoita päässäni eteenpäin. Parhaimmillaan ne voivat jatkua unina.
Mistä sinä saat ideoita? Olisi kiinnostavaa kuulla, sillä jatkossa yritän koota erilaisia tapoja yrittää ideoida tarinaa. Yksi vinkkipostaus tähän liittyen minulta jo löytyy, se on Nanoprep 1. Ehkä sanoma tässä kuitenkin on, että ideat voivat olla mitä tahansa ja saada alkunsa mistä tahansa. Niitä voi kuitenkin myös etsiä ja luoda tietoisesti.
-mariidah
Kommentit
Lähetä kommentti