Laho-suunnittelupäiväkirjat: 10. ja 11.päivä

 27.2.2022
10. suunnittelupäivä

Jatkoin siitä mihin jäin, eli siirryin samalla metodilla (artikkelisarja+outlinekaavio) toiseen puoliskoon. Aluksi tuntui taas vähän kitkaiselta, pohdin, keksinkö oikeastaan mitään järkevää tähän, sillä se oli ehdottomasti laihempi puolisko, jossa oli paljon avoimia kysymyksiä ja myös hyvin haparoiva, katkoviivainen juoniketju.

Artikkelisarja kuitenkin teki taas taikojaan ja brainstormaus lähti liitämään. Samaan tapaan kuin lauantai, tanssahtelin mielessäni ja välillä oikeastikin, kuinka tarina vahvistui ja heräsi henkiin. Kuinka niin moni asia vain kävi järkeen, kuinka hienoja oivalluksia sain. Tätä kirjoitusvinkit parhaimmillaan ovat!

Olin myös tosi vaikuttunut artikkelisarjan esimerkeistä, luin ja selitin niitä välillä ääneen puolisollekin, kun tutut tarinat aukesivat minulle eri tavalla, esim jurassic parkissa en ollut koskaan ajatellut olevan mitään varsinaista sanomaa, paitsi ehkä että ”älä herätä dinosauruksia henkiin”.

Tällaisen tarkan juonen ja rakenteen tarkastelun myötä huomasin tietenkin hirveän määrän juoniaukkoja, epäselvyyksiä ja vastaamattomia kysymyksiä. Kirjoitin nuo kaikki ylös.

Photo by Bekir Dönmez on Unsplash

Kokeilin myös ihan uudenlaista lähestymistapaa suunnitteluun: Hahmosuhdekarttaa. Oikeastaan tein vain tiedoston nimellä Hahmosuhteet. Tähän kirjoitin major ihmissuhteet (lähinnä parivaljakkoja) ja miten nuo suhteet voisivat mennä. Näitä tuli siis myös sivuhahmoille ja se, että pakotin itseni miettimään heitä, mitä he antavat tarinalle, ketä he ovat, miksi he ovat mukana, avasi hahmoja hurjasti ja täytti paljon aukkoja, kun sivujuonia generoitui. Aivan ihanaa kyllä, ne oikeastaan osoittautuivat tärkeiksi pääjuonenkin kannalta ja vahvistavat teemaa, juuri niin kuin pitääkin

Pohdiskelin myös sitä, että onko hahmokaareni positiivinen, negatiivinen vai tasainen. Ja mitä se on tässä ensimmäisessä osassa, mitä koko kirjasarjan mittakaavassa. Päädyin siihen, että siinä on sekä positiivisen että negatiivisen kaaren piirteitä.

Olin koko ajan kirjoittanut ylös myös kysymyksiä, joita artikkelisarjan läpikäyminen tuotti. Niitä oli kertynyt paljon. Pohdiskelinkin kirjoitusaikataulua ja päätin, että maanantain käyttäisin vielä viimeisten palasten läpikäymiseen. Näin ollen aloittaisin kirjoittamisen siis maaliskuun ensimmäisenä päivänä.

Photo by Rajesh Rajput on Unsplash

28.2.2022
11.suunnittelupäivä

Olin edellisenä päivänä tehnyt tehtävälistan viimeistä päivää varten ja lähdin siis vaan käymään sitä läpi. Se näytti tältä:

-vastaa kysymyksiin

-kirjoita juoniketju vielä kerran ja testaa, onko se eheä

-kokoa outline omaan tiedostoon ja selvennä se (välissä oli paljon kysymyksiä ja pohdiskelua)

-käy läpi brainstormaus tiedostot, ettei mitään pikkuideaa ole unohtunut

-tee yhteenveto-tehtävä

Ja näin teinkin. Tässä kohtaa minulla oli inhottava tunne, että vielä puuttuu paljon, vielä on liikaa avoimia asioita. Ja samaan aikaan tiedostin, että tämä on ylivoimaisesti kaikista tarkimmin suunniteltu tarinani koskaan! Katsoin, että yhteensä sanoja Word-brainstormaustiedostossa ja Scrivenerissä oli jo yli 16 000. Aiemmin olen jättänyt huomattavasti enemmän kirjoittamisvaiheeseen.

Pohdinkin, että ehkä se on merkki siitä, että suunnittelu alkaa mennä liian pitkälle? Kun ei enää luota luovaan prosessiin vaan tuntuu, että nyt pitäisi olla kaikki vastaukset. Se ei nimittäin ole mahdollista, sillä kaikkea ei vain voi keksiä etukäteen ja osa keksityistäkin asioista osoittautuu vääräksi kirjoittaessa. Kirjoittaminen itsessään inspiroi paljon ja tutustuttaa maailmaan ja hahmoihin ihan eri tavalla, mikä herättää oivalluksia.

Photo by Jessica Felicio on Unsplash

Kaiken kaikkiaan selkeytin nyt suunnitteluprosessini itsellenikin. Mitä kaikkea on tullut tehtyä, mitä ei? Selailin Scrivenerini läpi ja fiilistelin vielä musiikilla.

Suunnitelmat olivat tosiaan tarkemmat kuin koskaan (paljon toki vielä jäi kirjoitusvaiheeseen). Osittain siihen syynä oli varmasti päätös jakaa projektia someen (teki minusta tarkemman), osin uusien asioiden kokeilu omassa kirjoitusprosessissa (artikkelisarja), osittain tietyt ulkoiset paineet johtuen aiempien tarinoiden lähiaikoina saaduista palautteista sekä juuri tullut hylsy (epävarmuutta, toisaalta paineita tehdä yhtä hyvää/parempaa kuin viimeksi).

Osittain taas syynä oli itse tarina. Koko suunnitteluvaiheen ajan siinä tuntui olevan jotakin epäselvää ja jossain vaiheessa kadotin alkuperäisen ideani palasia sekä hohtoa, ja tarina tuntui epäinspiroivalta. Juoniketju ei missään vaiheessa tuntunut riittävältä, vaikka päällisin puolin se oli sitä. Onneksi luotin sisimpääni ja jatkoin suunnittelua, vaikka normaalisti olisin aloittanut kirjoittamisen paljon aiemmin. Luulen, että tarinasta olisi voinut tulla vähän mekaaninen, tai päählön (ja muidenkin) motiivit olisivat jääneet epäselviksi, tarina juonen toteuttamiseksi (tosin pelkään tätä edelleen, kun suunnitelmat ovat nyt tavallista tarkemmat). 

Olisin saanut taistella paljon editoidessa, kun olisin selvittänyt hahmokaaria itselleni. Tai sitten en, ehkä ne olisivat tulleet kirjoittaessa, mutta nyt olen ihan superfiiliksissä tästä tarinasta, ja tavoitin sen fiiliksen, mikä minulla aina yleensä on ja mikä lupailee jouhevaa kirjoitusvaihetta: Tämä on paras tarina jonka olen koskaan kirjoittanut.

Lopuksi, pienen rikossarjatauon jälkeen, tein vielä Yhteenveto-tehtävän omaksi ilokseni.

Photo by Massimiliano Morosinotto on Unsplash

Mitä tästä voisi oppia?

1. Hahmosuhteiden (etenkin sivuhahmojen välisten) miettiminen voi rakentaa sivujuonia ja inspiroida uusia kohtauksia, jopa täyttää juoniaukkoja!

2. Kirjoita suunnitellessasi ylös kysymyksiä, jotka tulevat mieleesi, niin isoja kuin pieniä (jos et sillä hetkellä ehdi vastaamaan niihin). Jossain vaiheessa käy nämä läpi.

3. Lopuksi voi olla hyvä vielä ottaa pieni tauko, katsoa leffa tai nukkua yön yli ja silmäillä sitten suunnittelutiedosto läpi (ainakin outline, hahmot, maailma). Mitä kaikkea on tullutkaan tehtyä?

4. Joskus on pakko alkaa kirjoittaa. On vaikea sanoa, mikä on kenellekin paras hetki, se sinun täytyy vain itse selvittää. Suunnittelu voi kuitenkin mennä liian pitkälle, siitä voi tulla keino vältellä pelottavaa kirjoitusvaiheen aloitusta. Jos sinulla on jo isot palaset paikoillaan, kokeile aloittaa! Kirjoitusvaiheessa voi aina pysähtyä täydentämään suunnitelmia. 

5. Kirjoitusvaiheeseen voi jättää osan suunnittelusta. Itse täydennän hahmo- ja miljöökuvaukset vasta silloin ja mietin esim. kohtauksia tarkemmin karkean outlineni pohjalta.

6. Itse suosin sitä, että suunnitteluvaihe (ja myös kirjoitusvaihe) ovat nopeita rykäisyjä. Näin kokonaisuus pysyy mielessäni paremmin eikä jo tehty työ pääse unohtumaan. Tämä ei tietenkään kaikille tai kaikkien elämäntilanteeseen sovi.

Siihen loppuukin sitten suunnittelupäiväkirjani. Olen pitänyt paljon epämääräisempää päiväkirjaa kirjoitusvaiheesta. Katsotaan, irtoaako siitä tänne jotakin: Instagramissa kuitenkin julkaisen satunnaisesti vlogi-tyyppisiä videoita stooreissa fiiliksistä.

-mariidah