Laho-suunnittelupäiväkirjat: 4.päivä
21.2.2022
4. suunnittelupäivä
Tänään kaikki loksahti kohdalleen (lopulta). Tarvitsin todellakin taukoa. Se auttoi aivoja päästämään irti urista, joille ne olivat ajautuneet. Osittain siitä syystä, että olin varmaankin vähän ylirasittunut ja stressaantunut, ja näin vain ”ilmiselviä” vaihtoehtoja, osittain siitä, että minua laiskotti. Olin juuri luonut toiseen tarinaan valtavaa maailmaa, joten tuntui siltä, etten jaksaisi enää maailmanrakennusta ja halusin pitää tämän pienenä.
Iso käänne oli taustatyö. Olin pohtinut, että
planeettani ei ehkä pyörisi, vaan siellä olisi pimeä ja valoisa puoli, eli näin
ollen puoli, jossa on taikuutta ja jossa ei. Tykkäsin siitä, ja minulla olikin
jo monia salaisuuksia ja yllätyksiä pimeälle puolelle suunniteltuna. Tuo
kokonaisen planeetan luominen kuitenkin kauhistutti ja vei entisestään intoa
maailmanrakennuksesta, kun se tuntui niin työläältä ja toisaalta myös rajoittavalta.
Googlasin aamulla, mitä tapahtuisi, jos maapallo lakkaisi pyörimästä.
Tajusin heti hirveän määrän ongelmia, jotka toki inspiraatiolla, ”se on
taikuutta”-selityksellä yms. voisi varmasti kiertää. Ongelmia olivat esim. kuumuus kylmyys, sään puuttuminen ja se, että oikeastaan planeetan pitäisi olla synkronoidussa pyörimisessä, eikä
täysin pysähtynyt (muutenhan yö ja päivä kyllä vaihtelisivat, ne vain kestäisivät aina puoli vuotta). Mietin, auttaisiko synkronoitu pyöriminen myös esim. säähän,
mutta tuntui, että ongelmia vaan pursuili kuin sieniä sateella eikä minulla
ollut inspiraatiota alkaa ratkaista niitä.
Päivä siis alkoi tällaisella vastaiskulla. Ilman edellisillan porealtaan hetkeä ja silloin näkemiäni hahmoja olisin varmastikin luovuttanut. Totesin, että planeetta ja sen erilaiset puolikkaat saivat nyt mennä, vaikka olivatkin olleet yksi ensimmäisiä ideoitani ja tuntui vaikealta päästää irti, kun kuitenkin tykkäsin siitäkin.
Heti helpotti. Olin katsonut maailmaa kauhean kaukaa
ja kauhistunut kaikista fysiikan ongelmista ja asioista, joita pitäisi miettiä.
Nyt pääsin lähemmäs, eikä maailmanrakennuskaan enää ahdistanut. Sain katsoa vain
yhtä maata tai enintään manteretta (joo, kyllä se siitä kuitenkin laajeni,
mutta ei sen olisi tarvinnut). Myös pimeään puoleen liittyneet ideat, syrjintä,
historia, kaikki sellainen meni pois ja jätti tyhjän paikan antagonistin ja historian
ja yhteiskunnan kohdalle, mikä avasi heti inspiraatiolle vapaammat väylät.
Teinkin ”kevyttä” maailmanrakennusta, ideoin vain erilaisia
kansoja ja maita, mitä voisi olla, hallintojärjestelmiä. Kirjoitin ensimmäisen
olennon nimen ja kuvauksen ylös, kun se pulpahti mieleen. Päätin kuitenkin ison osan maailman yksityiskohdista jättää "pantsauksen" varaan, sillä jotenkin ne minulla tulevat silloin helpommin ja luovemmin ja soljuvat myös paremmin tarinan sekaan.
Maailmanrakennuksesta pursusi hahmoja mukaan ja myös ph:lle
suunnittelemani menneisyys supistui enemmän paikallistasolle eikä koko maailman
pahuudesta johtaneeksi korruptioksi.
Tässä vaiheessa pääsin kunnolla siihen, että kaikenlaisia erilaisia yksityiskohtia alkaa tipahdella, jopa merkityksettömiä. Muistiinpanot eivät enää pyörikään yhden kysymyksen ympärillä, johon haen vastausta, vaan verkottuvat enemmän, yksi ratkaisu ideoi kaksi uutta ja aiheet poukkoilevat välillä ilmankin logiikkaa.
Sormet alkoivat todenteolla lentää näppäimistöllä. Pelaajia ilmestyi laudalle, maailma tuntui aivan luovan itseään. Poukkoilin aiheesta toiseen ja aina, kun yksi asia ratkesi, ratkesi kolme muutakin.
Isoimpana tarinan palasena mukaan ilmestyi hirviö, joka ratkaisi antagonisti/pahuus-ongelmani. En nyt kerro siitä sen tarkemmin, mutta olin erittäin tyytyväinen tähän ratkaisuun, vaikka se ei vielä ensimmäisessä osassa juuri näykään. Sain nyt kuitenkin kiinni siitä, mikä koko kirjasarjan pointti on ja myös sen loppu tuli mieleeni selvänä kohtauksena. Kuulin jopa dialogin pätkiä siitä.
Loppu olikin aukkojen täyttämistä. Jos käy asia X, ei ole
mahdollista että asia Y jatkuisi samanlaisena, mitä siis käy? Miksi asia Z
oikein tapahtui? Mihin hahmo M oikein pyrkii?
Tein tietoisen päätöksen lopettaa suunnittelutulvan kello 17. Kun suunnittelu vihdoin alkaa rullaamaan, voisin helposti uppoutua siihen vaikka koko päiväksi. Muistin kuitenkin vielä, miten hyväksi edellisillan tauko oli.
Kotiläksyksi tuli edelleen selventää antagonistisia voimia, miettiä ensimmäisen osan loppu ja iso käänne (plot point 3).
Suihkussa illalla kävi kuitenkin niin, että (viimeinen?) iso pelaaja päätti esittäytyä minulle. Maailmanhistoria oli tässä kohtaa hieman epäselvä aukko, vaikka jotain aavistelinkin siitä ph:n kautta. Kapina, jonka olin jo halunnut kuopata dystopian hylätessäni, tulikin rytisten takaisin. Ensin olin huolissani, sillä en halunnut dystopiakapinaa, mutta en myöskään mitä kuolonsyöjiä ja pahoja maageja ja Voldemortia temmeltämään. Ne eivät tuntuneet sopivankaan tarinaan ja aiempiin ideoihini, sillä pelurit olisivat liian vahvoja ja heittäisivät valtasuhteilla ja juonella häränpyllyä.
Pohdin kovasti, miten tuon troopin voisi laittaa sopimaan tähän tarinaan. Ei mennyt kauaa, kun palaset taas loksahtelivat paikoilleen. Yritin mennä nukkumaan, mutta useamman kerran jouduin ottamaan läppärin esiin ja kirjoittamaan ideoita ylös. Jopa reploja. Tässä kohtaa totesin, että ph ja herra T ovat vihdoin selvästi muuttuneet kolmiulotteisiksi ja että minulla on molempia kohtaan vahvoja tunteita. Heidän tarinansa ja historiansa avautuivat ihan uudella tavalla ja kaikki vain kävi niin hyvin järkeen.
Mitä tästä voisi oppia?
1. Jos maailmasi on hyvin meidän maailmastamme poikkeava, esim. taikuuden tai fysiikan lakien osalta, pohdi sen logiikka tarkkaan. Sen ei tarvitse olla täysin järkeenkäypä, mutta riittävän looginen, jotta "suspension of disbelief" säilyy.
2. Kun olet määrittänyt maailmasi logiikan, yritä pitää huolta siitä, että noudatat sitä tarinassasi. Maailman ei tarvitse noudattaa todellisuuden sääntöjä, mutta omia sääntöjään se ei saa rikkoa.
3. Älä epäröi luopua jostakin kivastakin ideasta, jos se tuntuu enemmän rajoittavan ja aiheuttavan ahdistusta kuin auttavan.
4. Joskus raja jumiutuneen ja rullaavan suunnittelun välillä on todella pieni. Täytyy vain tunnistaa, missä ongelma on.
5. Suunnittelun rullatessakin kannattaa muistaa pitää taukoja ja huolehtia omasta hyvinvoinnistaan.
6. Jos jokin trooppi tuntuisi sopivan tarinaan, mutta tuntuu liian käytetyltä, käytä hetki sen miettimiseen, miten voisit toteuttaa sen omalla tyylilläsi.
-mariidah
Kommentit
Lähetä kommentti