Rivien välissä

 Viikko 2 Preptoberia on alkanut! Miten nanopreppailu sujuu? Joko olette keksineet idean? Minun täytyy myöntää, että oma preppailu on jäänyt täysin taka-alalle. Nimittäin päätin ottaa nyt lokakuulle ihan oman projektinsa, sillä en usko pystyväni keskittymään pelkkään suunnitteluun kokonaista kuukautta, eikä minulla ole mitään editoitavaakaan, kun säeromaani on tauolla. Enkä vieläkään ole ihan varma, mitä ideaa haluaisin lähteä nanoilemaan... Mutta se ei tarkoita, ettenkö jatkaisi Nanoprep-sarjaa tänne! Muista kuitenkin, että Preptoberiin ei ole pakko osallistua tai voit tehdä sen juuri siinä aikataulussa ja siinä määrin, mikä sinua itseäsi huvittaa. Mitä sinun tulisi tietää tarinasi maailmasta? Tänään vuorossa on maailmanrakennus ja tällä kertaa nimenomaan spefi-näkökulmasta. Toki historiallisen fiktion kirjoittaja voi tästä ehkä kerätä listaa, mistä asioista hänen kannattaisi tehdä taustatutkimusta. Sama, jos kirjoitat itsellesi vieraasta kulttuurista. Puhumme nyt kuitenkin siitä näkö

 Olemme nyt palanneet arkeen pieneltä lomareissultamme. Tai oikeastaan reissu kesti vain viikon ja toinen viikko lomasta meni kotona Firenzessä. Olimme ajatelleet jatkaa turisteilua täällä, mutta sää oli kertakaikkisen kamala. En muista ikinä nähneeni näin paljon rakeita Suomessa! Pakko myöntää, että olin siitä salaa iloinen. Kävimme siis Napolissa, Pompejissa ja Ischian saarella, eivätkä jalkani tuntuneet millään toipuvan kaikesta siitä kävelystä. Etenkin tuo Pompeji oli melkoinen koettelemus, vaikka samaan aikaan oli aivan haltioissani. Uskomattoman hieno paikka! Historia tulee siellä aivan ihoon kiinni. Sain siis hyvän syyn käpertyä sohvalle teepannun kanssa lukemaan kirjoja. Katsoin Bookbeatista, että maaliskuussa tuli luettua/kuunneltua 11 kirjaa, viimeisellä viikolla vauhtia yksi per päivä (reissussa en tainnut lukea kuin yhden). Oma kuva Pompeijista, taustalla Vesuvius Ja se on tehnyt aivan mielettömän hyvää! Niin mielialalle kuin kirjoittamisfiilikselle. Enimmäkseen luin nuorte

 Tämä postaus pohjustaa tulevaa vinkkipostausta siitä, kuinka ideoida tarinoita. Haluan ennen sitä kertoa omista kokemuksistani, vaikka osasta olenkin jo täällä tainnut mainita. Photo by Rohan Makhecha on Unsplash Suotyttö Idea tuli käydessäni Vapriikissa, jossa oli rautakautisesta kylästä kertova näyttely. Ajattelin, että olisi siistiä kirjoittaa sellaiseen sijoittuva tarina (muuttui kyllä myöhemmin keskiaikaiseksi kyläksi). Sen enempää ideaa minulla ei ollut, mutta sen pohjalta sitten lainasin kirjastosta kirjoja rautakaudesta, Suomen historiasta ja mytologiasta. Yhdestä mytologiakirjasta löytyi tietoa Koukosta tai Kouvosta, eräänlaisesta suomalaisesta viikatemiehestä. Tätä ennen olin jo nähnyt kuvan mielessäni tytöstä, jonka kädet ovat punaiset. Siitä tarina sitten lähti kunnolla muotoutumaan päässäni. Yksi teemoista tarinassa onkin kuolema. Olen saanut siitä kommenttia, että nuorille ei saisi kirjoittaa niin vakavista aiheista, että ne kuuluvat aikuistenkirjoihin. Itse olen eri mi

 Blogi oli tällä viikolla hieman hiljaisempi, sillä meillä oli ensimmäinen vieraamme Suomesta! Ai että oli ihanaa syödä taas salmiakkia. Sain tuliaiseksi myös ruisjauhoja, mitkä olivat aiheuttaneet hämmennystä turvatarkastuksessa. Nyt pääsee kuitenkin leipomaan karjalanpiirakoita! Ja ihana oli tietenkin nähdä myös mahtavaa ystävääni pitkästä aikaa. Koko viikko tuntui siltä kuin olisi ollut lomalla, kun en kirjoitellut tai tehnyt somejuttujakaan juurikaan. Sen sijaan teimme päiväreissuja, tutkimme Firenzeä ja söimme hyvin. Kävimme Luccassa ja San Gimignanossa, joita molempia voin suositella erittäin lämpimästi. Ja jos joskus päädyt San Gimignanoon ja pidät viineistä, on viininmaistelu aivan must! San Gimignanon upeita maisemia Kielikoulua on vielä viikko jäljellä ja sitten pääsee keskittymään kirjoittamiseen, eli juuri sopivasti silloin, kun Nanowrimo alkaa. Nyt viikon tauon jälkeen aivan kihisen odotuksesta, että pääsee taas kirjoittamaan!  Toinen syy siihen on Virtuaalinen kirjoittaja

 Olen nyt jo yli viikon tuskaillut romantiikkatarinani viimeisten parin luvun kanssa. Itse asiassa aivan viimeinen luku on enemmän epilogityyppinen juttu, joten veikkaan, ettei sen kanssa ole ongelmia, kunhan vain pääsen sinne asti, mutta tarinan huipentuma jumittaa ja pahasti. Ja puhun nyt siis nimenomaan historiaosuudesta. Nykyaikaosuuden olen saanut jo keväällä kirjoitettua. Mutta historiasivujuoni on vaikea, sillä se vaatii paljon taustatyötä enkä ole varma, missä vaiheessa minun pitäisi tehdä sitä ja kuinka paljon. Olen siis jo tutkinut aikakautta ja aihetta paljon, lukenut kirjoja ja artikkeleita netistä. Keväällä totesinkin, että on aika kirjoittaa, sillä minusta rupesi tuntumaan, ettei aiheen tutkiminen enää inspiroinut tarinaa vaan pikemminkin rajoitti sitä, saneli liikaa kehyksiä hahmoille ja tapahtumille. Niinpä päätin aloittaa ja tehdä taustatyötä tarkemmin sitten, kun varsinaisen tarinan palasen olisivat kasassa. Eli  olen lähestynyt historiajuonnetta siten, että luin ylei