Rivien välissä

 Minäkertoja on hänkertojan ohella yleisin kertojatyyppi nykyajan kirjallisuudessa. Sitä näkee etenkin nuortenkirjallisuudessa ja tietenkin muistelmissa. Kirjoitin aiemmin postauksen, jossa esittelen kaikki kertojatyypit, mutta lyhyesti: minäkertoja on kyseessä silloin, kun "minä" kertoo tarinaa. Kertoja on lähes poikkeuksetta itse mukana tarinassa, usein päähenkilö. Moni aloitteleva kirjoittaja valitsee ensimmäisiin tarinoihinsa minäkertojan, sillä se voi tuntua luonnolliselta valinnalta, olemmehan me itse omien elämiemme "minäkertojia". Joku voi jopa ajatella, että sen takia minäkertoja on kaikista helpoin kirjoittaa.  Minäkertoja ei kuitenkaan ole niin helppo, miltä voi vaikuttaa. Minäkertoja on luonnostaan epäluotettava Minäkertoja on lähtökohtaisesti kaikista rajoittunein kertojatyypeistä. Kaikki suodattuu hänen näkökulmansa lävitse ja värittyy hänen asenteidensa mukaan. Tämä tietenkin on suunnattoman mielenkiintoista. Kertojan avulla voit välittää paljon tieto

 Näkökulmavirheet ovat yksi tavallisimmista virheistä, mitä kirjoittajat tekevät. Ne voivat pilata lukukokemuksen eivätkä kustantajatkaan pidä niistä. Toisaalta, yllättävän usein niitä näkyy myös julkaistuissa kirjoissa.  Eli mitä "sääntöjä" näkökulmiin liittyy ja miten välttää rikkomasta niitä? Valitse kertojatyyppi, äläkä vaihda sitä Häilyväinen kertoja on lukijalle hämmentävää. Hän pohtii, kuka kertookaan tarinaa, kuka tässä on fokuksessa.  Sinun ei tarvitse heti tietää, mitä kertojatyyppiä haluat käyttää. Kirjoitusvaiheessa voit vaikka kokeilla erilaisia ratkaisuja ja korjata ne sitten editoidessa. Mutta kun teet lopullisen ratkaisun, tee se selväksi.  Kertojatyypin pitäisi olla lukijallasi selvillä tarinan ensimmäisten kappaleiden aikana. Useat kertojat Voit toki käyttää useita erilaisia kertojatyyppejä, joko täysin eri tyyppejä tai sitten saman tyypin fokusta vaihtamalla, mutta aloittelevalle kirjoittajalle en sitä suosittele. Se vaatii harjoitusta ja tarkkaa silmää, et

 Tässä postauksessa käyn läpi erilaisia kertojatyyppejä kirjallisuudessa. Erilaisiin kertojiin kannattaa tutustua, sillä väärän kertojan valitseminen voi pilata tarinan. Virheet valitun kertojatyypin kanssa ovat yleisimpiä virheitä, mitä kirjoittajat tekevät. Mikä on kertoja? Kertoja tai point-of-view (POV) on näkökulma, josta tarina kerrotaan. Tässä en puhu siis näkökulmahahmoista tai POV-hahmoista, vaan erilaisista kertojatyypeistä.  Kertoja ei ole sama kuin kirjailija. Kertoja voi olla epäluotettava, hänellä voi olla mielipiteitä, jotka poikkeavat kirjoittajan mielipiteistä. Hän voi osallistua tarinaan tai olla osallistumatta. Hän ei siis pakosti ole kukaan hahmoista, tai edes varsinaisesti hahmo.  Voidaan puhua myös fokalisaatiosta. Mistä pisteestä tarinaa kerrotaan? Onko piste jonkun hahmon pään sisällä, lähellä häntä tai jossakin kaukana, josta näkyy kaikki? Eli miten rajoittunut kertoja on? Näitä asioita pitää miettiä kertojatyyppiä valitessa. Kaikki tarinassa suodattuu kertojan

Tämä kaikkien pitäisi lukea ennen kuin he lukevat kirjoitusvinkkipostauksiani (tai mitään muitakaan kirjoitusvinkkejä/koelukijoiden palautetta)! Olen toki sanonut tämän jo aiemmin montakin kertaa, mutta haluan vielä korostaa pointtiani. Älä noudata kirjoitusvinkkejä... a. sokeasti Taiteen tekemiseen ei ole sääntöjä! Kirjoitusvinkkejä on netti ja kirjat pullollaan. Osa on ristiriidassa toistensa kanssa, osa suunnattu vain tiettyyn tilanteeseen. Muista, että SINÄ kirjoitat sinun tarinaasi. Sinä tiedät, mikä on sille parasta. En sano, että aina pitäisi jääräpäisesti pitää kiinni ensimmäisestä ajatuksestaan. Varsinkin, jos moni koelukija huomauttaa samasta asiasta, kannattaa pohtia uudemman kerran.  Mutta mikään kirjoitusvinkki ei ole sääntö. Edes sellaisiksi leimatut. Jos haluat aloittaa unella, aloita. Jos haluat kirjoittaa prologin, kirjoita. Jos haluat dekkarisi päähenkilön olevan kovia kokenut, alkoholisoitunut mies, tee hänestä sellainen.  Pohdi myös tarkoitusperiäsi. Kenelle kirjoit

 Kirjoittajat jaetaan usein kahteen ryhmään: suunnittelijoihin ja löytöretkeilijöihin tai englanniksi plottereihin ja pantsereihin. Myös muita termejä löytyy, esim. arkkitehti ja puutarhuri. Idea on kuitenkin se, että osa suunnittelee tarinansa ensin, kun taas osa syöksyy suoraan kirjoittamaan. Todellisuudessahan tämä ei ole näin yksinkertaista. Uskoisin, että suurin osa ihmisistä on jotakin ääripäiden väliltä ja työskentelytavat muuttuvat ja vaihtelevat myös projektista toiseen. Itse olen suunnittelija. Ajattelen monesti, etten ole kauhean äärimmäinen suunnittelija, vaan että suunnittelen vain vähän, mutta veikkaanpa että monelle pantserille vaikutan erittäin tarkalta plotterilta. Olen kokeillut eri tapoja, olen yrittänyt pantsata. Teininä se oli ainoa tapa jonka tiesin. En ikinä saanut mitään kirjoitettua loppuun. Kolmen valtakunnan kanssa yritin rajoittaa suunnittelun minimiin, tiesin vain epämääräisesti hahmot ja juonen tärkeimmät pisteet. Ei tullut mitään. Se oli tosin täysin väär

 Tämä postaus on nyt myöhässä, sillä sain Pihlajapalatsin ensimmäisen editointikierroksen valmiiksi jo 10.2. Kaksi viikkoa ja pari päivää siinä siis meni. Myöhästyin ensimmäistä kertaa suunnittelemastani aikataulusta, mikä johtunee siitä, että kokeilin tällä kertaa erilaista tapaa editoida. Kerroinkin jo aiemmin Vesi välissämme -romantiikkakäsiksen editoinnista ja omasta editointiprosessistani. Tälläkin kertaa siinä oli samat vaiheet, mutta lähestymistapa oli hieman erilainen.  Minähän kirjoitin Pihlajapalatsin Nanowrimossa viime syksynä, yhden luvun päivässä, eli kirjoituspäiviä oli 34 ja sen päälle 4 suunnittelupäivää. Kokeilin kirjoittaessa sitä, että lukisin aina edellisen päivän luvun ensin ja korjailisin kieltä hieman sujuvammaksi. Ajattelin, että se helpottaisi editointivaiheessa, kun ei teksti ei olisi niin täynnä kirjoitusvirheitä tai superkökköjä lauserakenteita. Lopetin kuitenkin tämän tekemisen noin puolivälissä käsistä. Täytyy sanoa, että en nähnyt mitään eroa "editoi

 Minulla on paljon kirjoitusvinkkejä, joita hyödynnän säännöllisesti ja jotka ovat tärkeitä prosessilleni. Mutta kaikki vinkit eivät toimi kaikille, se vaikuttaa, millainen kirjoittaja olet, mitä kirjoitat ja missä vaiheessa tarinasi on. Sanoisin kuitenkin, että on olemassa kolme kirjoitusvinkkiä, jotka pätevät kaikille, kaikissa tilanteissa. Ainakin minulle nämä ovat ehdottomasti tärkeimmät. Oikeastaan ne ovat ne, joita noudatin kun kirjoitin ensimmäisen romaanikäsikirjoitukseni (Suotytön). En olisi pystynyt siihen ilman näitä kolmea kohtaa.  Nämä kaikki ovat ehdottoman tärkeitä asioita, mutta tärkein on viimeisenä. Sitä ilman sinusta ei voi tulla kirjailijaa. Järjestyksen valitsin kuitenkin sen perusteella, missä järjestyksessä minä aloin näitä periaatteita noudattaa elämässäni. Eli jos haaveilet kirjailijaksi tulemisesta tai muuten vain kirjoittamisesta paremmin, kiinnitä huomiota näihin kolmeen asiaan.  Lue paljon Jos sinulla on jokin tietty genre, jota kirjoitat, lue paljon sen ge

 En kirjoita kauhua, mutta viime päivinä olen miettinyt hirviöitä paljon. Ensinnäkin Pihlajapalatsissa minulla on hirviömäinen hahmo, jonka roolia olen pohtinut. Lisäksi sain tarinaidean, jossa hirviöillä on vahva rooli.  Mistä saada inspiraatiota hirviöihin? Maailma on täynnä hirviöitä, niin kuviteltuja kuin oikeitakin. Kannattaakin tehdä taustatyötä, tutustua mytologioihin, lukea satuja, tutkia Pinterestia ja googlailla listoja kammottavimmista olennoista. Myös niistä todellisista voi saada inspiraatiota: lue historiasta, diktaattoreista, psykologiasta. Ja tietenkin tarinoita, joissa on hirviöitä (neuvo, jonka kanssa itsellä on vaikeuksia, en vain kestä mitään liian pelottavaa!). Mieti, mitä pelkäät. Oman mielen syövereihin uppoaminen voi olla vaikeaa, mutta se on asia, mitä kannattaa harjoitella, jos haluaa kirjoittaa oikein vaikuttavia ja resonoivia tarinoita. Voit toki tyytyä helppoihin vastauksiin, kuten hämähäkit tai läheisten menettäminen, mutta jos oikein kaivelet, voi löytyä