Rivien välissä

Tänään on ensimmäinen päiväni takaisin Suomessa. Kulttuurishokki on ollut melkoinen, kun talvi on saapunut ainakin tänne Itä-Suomeen oikein rytinällä. Joitain kommelluksiakin on jo käynyt, kun yllättäen on Suomen tavat päässeet jo kolmessa kuukaudessa unohtumaan. Näistä postausta myöhemmin, katsotaan nyt vaikka miten ensimmäinen viikko menee. Halusin nyt täälläkin mainita kuitenkin tuosta Kotilieden jutusta, joka minusta kirjoitettiin. Itse juttuhan löytyy Kotilieden nettiversiosta . Ilmeisesti toimittaja oli jostakin somesta minut bongannut ja otti yhteyttä tässä syksyllä, jos haluaisin suostua haastateltavaksi. Photo by Charisse Kenion on Unsplash Mietin jonkin aikaa ennen kuin suostuin ja kysyin myös mielipiteitä läheisiltä. Omasta elämästä kertominen jännitti aika paljon. Samaten myös se, miten siihen suhtauduttaisiin. Olen välillä tuntenut itse syyllisyyttä siitä, että en ole Suomessa tekemässä töitä vaan vietän ison osan vuodesta Italiassa ja vain kirjoittelen tarinoitani. Pitäi

 Tänään oli viimeinen kerta Luovuksissa-mestarikurssia. Taidanpa vielä tehdä siitä oman postauksen, mutta nyt puran vain tämän kerran fiiliksiäni. Ne ovat nimittäin varsin solmussa. Viimeisellä kerralla siis saimme kustannustoimittajan palautetta käsiksistämme. Meillä oli myös kaksi heidän pitämäänsä luentoa ja saimme kysellä kaikista mieltä painavista asioista. Se oli mahtavaa, sillä kävi ilmi, että kustannustoimittajat eivät olekaan pelottavia portinvartijalohikäärmeitä, joiden lempiharrastus on murskata unelmia, vaan ihan tavallisia ihmisiä, ja vielä mukavia sellaisia. Oli mukava päästä kuulemaan heidän palautteitaan muiden ryhmäläisten käsikirjoituksista, mutta tietenkin eniten jännitti oma vuoroni. Olin henkisesti valmistautunut siihen, että Kolme valtakuntaa -käsis revittäisiin kappaleiksi. Ja olinkin valmis siihen, sillä kaikki ajatukseni ovat nyt Pihlajapalatsissa ja etäisyyttä Kolmeen valtakuntaan on tullut oikein mukavasti. Jokaiselle käsikselle oli varattu käsittelyaikaa noi

 Enää muutama päivä syksyä Italiassa jäljellä ja sitten kohtaan taas harmaan (valkoisen?) arjen Suomessa. Syksyn alussa asetin useita tavoitteita näille kuukausille. Miten ne ovat toteutuneet? Photo by Yosef Futsum on Unsplash 1. Kirjoita, kirjoita, kirjoita  TOTEUTUNUT Aloitetaan kirjoittamistavoitteista. Niistähän minulla oli oma postauskin. Eli ensimmäisenä alatavoitteena oli Kolmen valtakunnan editoiminen vähintäänkin sisällöllisesti niin, että sen voisi jättää hautumaan hyvällä omatunnolla. TOTEUTUNUT Romantiikka-tarinan historiaosuuden kirjoittaminen ja ensimmäinen editointikierros kurssille. TOTEUTUNUT Uuden fantasiatarinan suunnittelu ja kirjoittaminen Nanowrimossa . TOTEUTUNUT Aamusivujen kirjoittaminen säännöllisesti. EPÄONNISTUNUT Jonkun aikaa kirjottelin, kielikurssin myötä jäi, kun aikaa lenkin lisäksi aamuisin ei vain ollut. Kolmen valtakunnan saaminen siihen kuntoon, että voisi lähettää koelukijoille. TOTEUTUNUT Lasken tämän toteutuneeksi, mutta vielä en ole lähettäny

 Tätä postausta toivottiin TikTokin puolella. Minultahan löytyy jo vinkkejä ensimmäiseen lukuun sekä Nanoprepeista asiaa ensimmäisestä lauseest a, mutta silloin en mennyt yksityiskohtiin. Käydään nyt siis vielä tarkemmin läpi tarinan aivan ensimmäisiä virkkeitä. Selvää tai helppoa vastausta tähän kysymykseenhän ei ole. Voisin sanoa, että paras on omaperäinen aloitus, mutta mitä se tarkoittaa juuri sinun ja sinun tarinasi kannalta, sitä en osaa sanoa.  Osa näistä vinkeistä on suoraan pääteltävissä noista aiemmista "Älä aloita näin"-vinkeistä. Muista kuitenkin, että säännöt on tehty rikottaviksi ja taiteen onkin tarkoitus nousta niiden yläpuolelle. Photo by Bruno Kelzer on Unsplash Miten aloittaa tarina? 1. Kuvalla Tämä on ehkä helpoin tapa aloittaa. Ota kaikki aistit käyttöön, valitse miljöösi mielenkiintoisimmat ja omaperäisimmät yksityiskohdat, maalaa kuva lukijalle muutamalla, terävällä lauseella. "Linnunradan läntisen kierteishaaran hyljityllä, kartoittamattomalla la

 Olen nyt toipunut riittävästi henkisesti voidakseni pohtia viime viikkoa. Fyysinen toipuminen tosin jatkunee, mutta eiköhän se unirytmi pian taas käänny normaaliksi! Tänään valvoin jonkin aikaa aamuyöllä, mutta sen jälkeen sain taas unenpäästä kiinni ja vietinkin lopulta ihanan hitaan aamun, mikä kostautui heti myöhälle venyneenä kirjoittamisena. Photo by lucas Favre on Unsplash Eli ensinnäkin, miten haaste sujui? Kaksi ensimmäistä päivää menivät hyvin, mutta tiistai oli niin sateinen, että juoksulenkillä kastuin pahasti ja jouduin pomppimaan lätäköiden täyttämillä huonokuntoisilla katukiveyksillä koko matkan. Epäilen sen olevan syynä siihen, että seuraavana aamuna heräsin nuhaisena ja vasen jalkapohja niin kipeänä, että käveleminenkin oli vaikeaa. Niinpä keskiviikkona jouduin korvaamaan lenkin kahden tunnin venyttely+jooga-ohjelmalla, joka tosin osoittautui itselle yllättävän rankaksi. Kaikista parashan tuossa tilanteessa olisi ollut uimaan meneminen, mutta uimahallin sivujen mukaa

 Nyt, kun viimeinen (syys)viikko Italiassa on alkamassa, pitää kääntää ajatuksia jo Suomeen päin. Tai no, ei oikeastaan tarvitse, kyllä ne ovat sinne jo kääntyneet! Photo by janika palu on Unsplash Mitä kaipaan eniten Suomesta? 1. Sauna Tätä ei tarvitse mitenkään perustella. On ikävä. 2. Lämpö Kaipaan todella sitä, ettei sisätiloissa tarvitsisi palella. Toki on se mahdollista myös Suomessa, esim. lapsuudenkotini oli vanha omakotitalo, joten olen kyllä tottunut tähän villasukka-, viltti- ja villapaitaralliin. Mutta nyt tiedän pääseväni lämpimään uuteen rivitaloon, jei! 3. Läheiset Tietenkin on ikävä perhettä ja kavereita. Vähän jo valmiiksi harmittaa, kun joulukuussa ei vain yksinkertaisesti ehdi joka puolelle Suomea kaikkia tervehtimään. Onneksi monen kanssa ollaan pidetty yhteyttä netin ja somen kautta! 4. Sää Joo, tiedän. Ei saisi valittaa, enkä valitakaan. Täällä on oikein mukavat säät ja etenkin J rakastaa sitä, että aurinko paistaa täällä vielä kunnolla eikä ole harmaata. Minä va

 Tämä on kolmas osa ideointikokonaisuutta. Kahdessa edellisessä olen kertonut siitä, kuinka olen saanut ideat omiin tarinoihini ja kuinka kirjailijat ovat kertoneet heidän ideoistaan. Edellisessä osassa oli puhetta myös mielen tiedostetusta ja tiedostamattomasta osasta ja kuinka omalle alitajunnalle pitää antaa polttoainetta ideoita varten. Miten tuon voi sitten tehdä käytännössä? Tai miten ideaa voi lähteä ihan tiedostetusti miettimään? Olen kerännyt tähän kirjoittamista koskevista artikkeleista keräämiäni vinkkejä inspiraation etsimiseen sekä muutamia omiani. Osa on hieman samaa asiaa mitä edellisissäkin postauksissa. Ja puhun nyt siis fiktiokirjasta, tietokirjoista minulla ei ole kokemusta ja luulisin, että niissä ideointiprosessi on ihan erilainen. Kuinka keksiä idea tarinalle? 1. Tarkkaile ympäristöäsi Kerää inspiraatiota kaikkialta! Musiikista, kassajonosta, kahvipöytäkeskusteluista, ihan mistä vain. Pidä muistiinpanovälineitä aina mukana ja kirjoita ylös pienetkin ideanriepaleet

 Tämä postaus on toinen osa kolmeosaista ideointikokonaisuutta. Ensimmäisessä osassa kerroin, kuinka minä olen saanut ideat omiin tarinoihini, mutta tässä kerron, kuinka varsinaiset kirjailijat ovat kertoneet saavansa ideoita. Puhumme myös mielen tiedostetusta ja tiedostamattomasta osasta ja siitä miten psykologit selittävät ideointia. Tulevassa kolmannessa osassa jaetaan sitten ihan konkreettisia vinkkejä, kuinka yrittää saada idea tarinalle. Photo by Limepic on Unsplash Mistä kirjailijat saavat ideoita? -unista (Stephen King, Stephenie Meyer) -inspiraation välähdyksinä (J. K. Rowling) -vitseistä (Kazuo Ishiguro) -arkipäivän toimista (J. R. R. Tolkien: oppilaiden kokeita korjatessa, kirjoitti eräänä päivänä yhden paperin taakse " In a hole in the ground there lived a Hobbit". Sen jälkeen hän omisti elämänsä saadakseen tuon lauseen käymään järkeen ) -TV:tä katsoessa (Suzanne Collins: yhdisti uutiset ja lasten ohjelman, Khaleid Hosseini: dokumentti)  -tylsistyessä (J. K. Rowl

 Tämä postaus pohjustaa tulevaa vinkkipostausta siitä, kuinka ideoida tarinoita. Haluan ennen sitä kertoa omista kokemuksistani, vaikka osasta olenkin jo täällä tainnut mainita. Photo by Rohan Makhecha on Unsplash Suotyttö Idea tuli käydessäni Vapriikissa, jossa oli rautakautisesta kylästä kertova näyttely. Ajattelin, että olisi siistiä kirjoittaa sellaiseen sijoittuva tarina (muuttui kyllä myöhemmin keskiaikaiseksi kyläksi). Sen enempää ideaa minulla ei ollut, mutta sen pohjalta sitten lainasin kirjastosta kirjoja rautakaudesta, Suomen historiasta ja mytologiasta. Yhdestä mytologiakirjasta löytyi tietoa Koukosta tai Kouvosta, eräänlaisesta suomalaisesta viikatemiehestä. Tätä ennen olin jo nähnyt kuvan mielessäni tytöstä, jonka kädet ovat punaiset. Siitä tarina sitten lähti kunnolla muotoutumaan päässäni. Yksi teemoista tarinassa onkin kuolema. Olen saanut siitä kommenttia, että nuorille ei saisi kirjoittaa niin vakavista aiheista, että ne kuuluvat aikuistenkirjoihin. Itse olen eri mi

 Olen ykännyt tätä postausta viimeiseen asti, sillä olin jo aika varma, ettei haasteen yrittäminen tässä kuussa onnistu. Tässä on ollut kaikenlaista, aina varpaan kynsivallintulehduksesta kurkkukipuun ja sotimiseen asti. Mutta päätin tänä iltana, että nyt on aika. Jos lykkään tätä, seuraava mahdollisuus olisi tammikuussa, ja kuka tietää mikä tilanne silloin on? Etenkin lenkkirutiinin suhteen, kun joulukuu menee Suomessa... Paitsi elättelen kyllä toivoa, että siellä pääsisi silloin hiihtämään! Photo by Luke van Zyl on Unsplash Eli mikä on Murakami-haaste? Olen jo maininnut sen täällä blogin puolella alkusyksystä, mutta kerrataanpa vielä.  Törmäsin siis tähän alun perin Youtubessa , mutta en ole tuon yhden videon lisäksi nähnyt muita yrityksiä. Juoksun ja kirjoittamisen yhdistelmä kuulostaa juuri täydelliseltä minulle ja nyt olen sellaisessa tilanteessa, että minulla on aikaakin yrittää tällaista hulluutta. Haasteena on siis yrittää noudattaa kirjailija Haruki Murakamin päivärutiinia vi

 Italian kielen oppikurssini on nyt ohi, ainakin tältä syksyltä. Opiskelin siis italiaa viisi viikkoa Scuola Leonardo da Vincissä ja suosittelen sitä kyllä ehdottomasti, jos kielen opiskeleminen täällä kiinnostaa! Heillä on kouluja muissakin isoissa Italian kaupungeissa. Yleisfiilis kurssista on siis ehdottomasti positiivinen, se oli hyvin järjestetty ja opettajat ja henkilökunta olivat ystävällisiä. Koulun kautta voi myös varata majoituksen ja aktiviteetteja, mutta itse en niitä kokeillut. Kuitenkin kurssiin liittyi myös outoja yksityiskohtia ja ylipäätään turhautumista. Yritän nyt tässä postauksessa avata fiiliksiäni myös itselleni, sillä pohdin, menisinkö jatkamaan kurssia vielä keväällä vai en. Aloitin absolute beginnerina ja kehitys oli todella nopeaa! Ensimmäiset päivät kuitenkin tunsin olevani aika eksyksissä, sillä opettaja käytti lähinnä yksinomaan italiaa ja vaati myös sitä, että kaikki kysymykset olisivat italiaksi. Se oli aika hankalaa, jos ei vaikka ymmärtänyt jotakin kiel

 Tämä päivä on ollut laiskin tähän mennessä kaikista Italiassa viettämistäni. Hädin tuskin pääsin aamulla ylös sängystä. En todellakaan mennyt lenkille, vaan raahauduin suoraan sohvalle ja sen jälkeen olen röhnöttänyt siinä välttelemässä kirjoittamista. Katsoin jopa Netflixiä ensimmäistä kertaa täällä ja vieläpä yhden sellaisen hömppäjoulurakkausleffan. Äsken pakotin itseni vihdoin aloittamaan ja luovuus tyssäsi 95 sanan kohdalla. Mutta sallin kaiken tämän, sillä olen selvinnyt tähän päivään. Eilen aamulla se ei tuntunut todennäköiseltä, mutta kyllä, Kolme valtakuntaa on nyt palautettu mestarikurssin viimeistä kertaa varten, mikä tarkoittaa, että noin kahden viikon päästä saan siitä kustannustoimittajan palautetta. Ja sen lisäksi olen edelleen joka päivä kirjoittanut Nanowrimossa vähintään 1667 sanaa, tai oikeastaan ylikin. Täytyy kyllä sanoa, että eilen välillä 21.45 ja 23.45 kirjoitettu osuus on kammottava. Hädin tuskin pystyin silmäilemään sitä läpi. Ihan sama. Tästä eteenpäin voin