Mestarikurssin palaute

 Tänään oli viimeinen kerta Luovuksissa-mestarikurssia. Taidanpa vielä tehdä siitä oman postauksen, mutta nyt puran vain tämän kerran fiiliksiäni. Ne ovat nimittäin varsin solmussa.

Viimeisellä kerralla siis saimme kustannustoimittajan palautetta käsiksistämme. Meillä oli myös kaksi heidän pitämäänsä luentoa ja saimme kysellä kaikista mieltä painavista asioista. Se oli mahtavaa, sillä kävi ilmi, että kustannustoimittajat eivät olekaan pelottavia portinvartijalohikäärmeitä, joiden lempiharrastus on murskata unelmia, vaan ihan tavallisia ihmisiä, ja vielä mukavia sellaisia.

Oli mukava päästä kuulemaan heidän palautteitaan muiden ryhmäläisten käsikirjoituksista, mutta tietenkin eniten jännitti oma vuoroni. Olin henkisesti valmistautunut siihen, että Kolme valtakuntaa -käsis revittäisiin kappaleiksi. Ja olinkin valmis siihen, sillä kaikki ajatukseni ovat nyt Pihlajapalatsissa ja etäisyyttä Kolmeen valtakuntaan on tullut oikein mukavasti.

Jokaiselle käsikselle oli varattu käsittelyaikaa noin tunti. Minun palauteosioni oli loppujen lopuksi kuitenkin tiivistettävissä yhteen neuvoon: Tämä on nyt valmis lähetettäväksi kustantamoihin.

Photo by Sofia on Unsplash

En oikeastaan ollut yhtään odottanut tuota. Tai tavallaan tiedostan, että olen tehnyt aika lailla kaiken, mitä voin, mutta silti odotin sitä viimeistä riepottelua, jossa kaikki ongelmat raahattaisiin pintaan ja jonka jälkeen olisin taas henkisesti rikki. Olin jopa ajatellut, että jättäisin sitten käsiksen vaan suosiolla odottamaan jotakin parempaa hetkeä, jota todennäköisesti ei koskaan tulisi, ja keskittyisin uusiin ideoihin.

Olen siis todella iloinen palautteesta. Tietenkin kävimme myös yksityiskohtaisemmin käsistä läpi ja pohdiskelimme asioita yhdessä, mutta tuohon se kaikki tiivistyi. Mitään isoja muutoksia hän ei suositellut. Vain pari rivitason epäloogisuutta tuli esiin. 

Mutta ongelmani on nyt vain se, että minulla ei ole yhtään inspiraatiota Kolmeen valtakuntaan. Tiedän, että iso osa siitä johtuu varmasti väsymyksestä ja kyllästymisestä, kun olen työstänyt sitä niin intensiivisesti viime kuukausina. Osa taas johtuu siitä, että minulla on alusta asti ollut ristiriitaiset fiilikset ko. käsiksestä. Muista trilogioiksi tai kirjasarjoiksi tarkoitetuista käsiksistäni minulla on jo ennen ensimmäisen osan kirjoittamista ollut outlinet ja synopsikset seuraavista osista. Tästä ei. Tiedän kyllä ne isot käänteet, mutta en juuri sen tarkemmin. Tai no, olen suunnitellut kakkososan, mutta se oli ennen isoimpia editeja, joten luulen, että nyt pitää aloittaa aikalailla alusta. 

Photo by Bud Helisson on Unsplash

Joten en koe olevani nyt siinä tilanteessa, että edes toivoisin, että käsis saisi sopimusta. Nyt illalla olen jutellut monien kirjoittajakavereiden kanssa ja monet ovat muistuttaneet, että kustantamoihin vastauksiin voi mennä todella pitkään ja jos olisin niin onnekas, että saisin sopimuksen, ensimmäisen osan julkaisuun menisi helposti parikin vuotta. Joten aikaa olisi kyllä suunnitella jatko.

Mutta se tuttu epävarmuus vaan hiipii sieltä. Mitä jos en pystykään siihen enää? Entä jos en keksikään, miten tarina jatkuu? Entä jos en pysty vetämään kaikkia lankoja yhteen ja koko korttitalo hajoaa?

En tiedä. Onneksi minun ei tarvitse päättää juuri nyt. Joku sanoi ihanasti, että se on minun käsikseni ja minä teen päätökset sen suhteen, nyt ja myöhemminkin. Niinpä Kolme valtakuntaa saa nyt odottaa ja käväistä muutamalla koelukijalla, jotka ovat sitä luettavakseen toivoneet ja sillä aikaa puhdistan Pihlajapalatsin systeemistäni. Jossakin kohtaa sitten, ehkä jouluna, ehkä ensi keväänä, palaan sen pariin kaikessa rauhassa ilman deadlineja ja katson, syttyisikö palo taas. Ne pari muutosta ovat niin pieniä, että teen ne vaikka yhdessä illassa. Ehkä se sitten pääsee maailmalle kokeilemaan onneaan.

-mariidah