Miten Murakami-haaste sujui?
Olen nyt toipunut riittävästi henkisesti voidakseni pohtia viime viikkoa. Fyysinen toipuminen tosin jatkunee, mutta eiköhän se unirytmi pian taas käänny normaaliksi! Tänään valvoin jonkin aikaa aamuyöllä, mutta sen jälkeen sain taas unenpäästä kiinni ja vietinkin lopulta ihanan hitaan aamun, mikä kostautui heti myöhälle venyneenä kirjoittamisena.
Eli ensinnäkin, miten haaste sujui?
Kaksi ensimmäistä päivää menivät hyvin, mutta tiistai oli niin sateinen, että juoksulenkillä kastuin pahasti ja jouduin pomppimaan lätäköiden täyttämillä huonokuntoisilla katukiveyksillä koko matkan. Epäilen sen olevan syynä siihen, että seuraavana aamuna heräsin nuhaisena ja vasen jalkapohja niin kipeänä, että käveleminenkin oli vaikeaa.
Niinpä keskiviikkona jouduin korvaamaan lenkin kahden tunnin venyttely+jooga-ohjelmalla, joka tosin osoittautui itselle yllättävän rankaksi. Kaikista parashan tuossa tilanteessa olisi ollut uimaan meneminen, mutta uimahallin sivujen mukaan sinne olisi tarvinnut lääkärintodistuksen. Se ilmeisesti onkin aika yleistä täällä, olen kuullut että kuntosalillekin liittyäkseen sellaisen tarvitsee. Joku sanoi myös joskus, että hänen kahdeksanvuotiaalta pojaltaan vaadittiin terveystodistus ennen liikuntaharrastuksen aloittamista.
Sellaista en voinut tähän hätään mistään repäistä, joten oli tyydyttävä kotikonsteihin. Kehonhuolto oli rankkaa, mutta teki hyvää. Torstaina juoksin suurimman osan matkasta, ennen kuin jalka alkoi taas kipeytyä. Sain käveltyä loppumatkan, niin että 10 km tuli täyteen. Se oli kuitenkin virhe, sillä lopussa jo nilkutin. Niinpä taas kaksi seuraavaa päivää menivät joogamatolla, mutta viimeisenä päivänä eli sunnuntaina lenkki sujui mahtavasti, aivan lopussa oli vain lievää tuntemusta jalassa, ja juokseminen tuntui todella hyvältä.
Heräsin joka aamu klo 4, mutta muutamana aamuna otin torkut siinä vaiheessa, kun olin kirjoittanut noin puolet päivän sanoista. Seitsemän tuntia unta on selvästi minulle liian vähän, sillä en vain pysynyt koneen ääressä hereillä, vaikka kuinka yritin, eikä kirjoittaminen alun jälkeen sujunut yhtään. Kirjoitin kuitenkin aina sen 5-6 h yhteensä, parina päivänä jopa pidempään. Sanoja tuli oikein hyvin ja seitsemän päivän aikana tarinaan tuli yhteensä kahdeksan uutta lukua.
Eniten nautin aikataulutetusta vapaa-ajasta. Monesti kirjoittamiseni tapahtuu pitkin päivää parin tunnin pyrähdyksissä, joskus paljon lyhyemmissäkin ja prokrastinointiin kuluu paljon aikaa. Nyt, kun tavoitteet olivat selvät, tein töitä paljon tehokkaammin ja käytin myös vapaa-aikani paremmin, eli lyhyiden sometaukojen sijaan luin niin kirjoja kuin kirjoittajakollegoiden käsiksiä ja annoin niistä palautetta. Äänikirjoja tuli myös kuunneltua viikon aikana paljon, kun niitä kului myös lenkkeillessä.
Kaiken kaikkiaan sanoisin, että lasken päivistä onnistuneen 4/7 kokonaan, mutta mikään päivä ei ollut täydellinen epäonnistuminen. Ja loppujen lopuksi kaikista tärkeintä minulle on kirjoittaminen ja se luisti erittäin hyvin, torkkutaukoja lukuun ottamatta.
Mitä sitten haasteesta jäi käteen?
No, totesin että klo 4 herääminen on aivan liian epäinhimillistä minulle, mutta näkisin, että esimerkiksi klo 6 voisi olla mahdollista, sitä olen joskus aiemminkin tehnyt. Juokseminen on ihanaa ja tärkeä osa rutiinejani, minkä toivon jatkuvan, mutta mieluummin teen sen aamulla ennen kirjoittamista, sillä yleensä olin juoksun jälkeen paljon energisempi, ainakin henkisesti.
Tärkeimmäksi opiksi koen tuon aikatauluttamisen. Kun tietää, että on selvä kellonaika, mihin mennessä pitää lopettaa, tulee kirjoitettua paremmin ja onhan se muutenkin mukavaa, kun saa sitten rauhassa vaihtaa vapaalle.
Ajattelisin myös, että jatkossa voisin yrittää esim. päivittäisiä 5 km lenkkejä, joiden lisäksi tekisi sitten kirjoittamisen jälkeen tunnin esimerkiksi joogaa tai muuta vastaavaa. Haluaisin myös joskus, kun se on helpompaa, yrittää vaihdella liikuntamuotoja, esimerkiksi juuri siihen uintiin tai talvella hiihtoon. Kun istuu näin paljon, on tärkeää liikkua monipuolisesti. En itse koe olevani erityisen liikunnallinen tai nauttivani siitä paljoa, joten minun aina pakko pakottaa itseni siihen ja rutiinien luominen auttaa siinä paljon. Aina jälkikäteen kyllä huomaan, että oloni on paljon parempi sekä fyysisesti että henkisesti.
Sen opin myös, että vaikka kuinka sanotaan, että ihminen on aamulla tehokkaimmillaan, niin minuun se ei vain päde, ei ainakaan 7 h yöunilla. Olen huomannut, että sormeni lentävät näppäimistöllä nopeimmin siinä klo 9-14 välillä. Yritän jatkossa huomioidakin tuon omia aikataulujani suunnitellessa.
Minua ei kuitenkaan kaduta haasteen kokeileminen, vaikka se saikin aikaan univajetta ja jalkavaivoja. Omia tottumuksiaan kannattaa välillä haastaa ja kääntää ympäri, sitä voi hyvinkin löytää jotakin, mikä sopii itselle paremmin.
Netistä löytyy paljon myös muiden kirjailijoiden rutiineja, vaikka Murakamin kuulostaa niistä ainakin minulle kaikista rankimmalta. Ehkä keväällä voisin kokeilla huvin vuoksi jotakin ihan erilaista rutiinia.
-mariidah
Kommentit
Lähetä kommentti