Pääsin lehtijuttuun!
Tänään on ensimmäinen päiväni takaisin Suomessa. Kulttuurishokki on ollut melkoinen, kun talvi on saapunut ainakin tänne Itä-Suomeen oikein rytinällä. Joitain kommelluksiakin on jo käynyt, kun yllättäen on Suomen tavat päässeet jo kolmessa kuukaudessa unohtumaan. Näistä postausta myöhemmin, katsotaan nyt vaikka miten ensimmäinen viikko menee.
Halusin nyt täälläkin mainita kuitenkin tuosta Kotilieden jutusta, joka minusta kirjoitettiin. Itse juttuhan löytyy Kotilieden nettiversiosta. Ilmeisesti toimittaja oli jostakin somesta minut bongannut ja otti yhteyttä tässä syksyllä, jos haluaisin suostua haastateltavaksi.
Mietin jonkin aikaa ennen kuin suostuin ja kysyin myös mielipiteitä läheisiltä. Omasta elämästä kertominen jännitti aika paljon. Samaten myös se, miten siihen suhtauduttaisiin. Olen välillä tuntenut itse syyllisyyttä siitä, että en ole Suomessa tekemässä töitä vaan vietän ison osan vuodesta Italiassa ja vain kirjoittelen tarinoitani. Pitäisi olla jotenkin hyödyksi yhteiskunnalle, edistää uraansa, kerryttää säästöjä ja eläkettä.
Toki muistutan itseäni, että taisin melkeinpä tehdä tämän vuoden työt jo ennen muuttoa ekstravuorojen ja ylitöiden muodossa ja että myös omasta hyvinvoinnista on välillä huolehdittava. Silti fiilikset on välillä ristiriitaiset ja mietin, onko tämä itsekästä tai järkevää myöskään oman tulevaisuuden kannalta.
No, mielipiteitä on varmasti useita ja omakin horjuu välillä ja ehkä vasta myöhemmin voin arvioida, mikä vaikutus taidevälivuodella on elämääni. Yritän liikaa olla pohtimatta asiaa, koska sehän vesittäisi koko tarkoituksen, ja nyt keskittyä vain ottamaan kaiken irti tästä mahdollisuudesta. Todennäköisesti vastaavaa ei hetkeen tule, sillä kunhan työelämä ja aikuisuus pääsee kunnolla käyntiin, sitoumuksia alkaa tipahdella asuntojen, lemmikkien, omaisuuden ja mahdollisesti jälkikasvunkin muodossa. Ehkä sitten eläkkeellä taas... Siksi olen myös ylpeä meistä, että päätimme tehdä unelmista mahdollista, vaikka välillä se olikin vaikeaa. Jos jonkin vinkin antaisin jollekulle, joka haaveilee samanlaisesta, niin sen, että kannattaa antaa itselle enemmän aikaa kuin puolitoista vuotta valmistautua ja tienata rahaa. Välivuosi töistä ei ole sen arvoinen, jos puolet siitä menee burn-outista toipumiseen.
Haastateltavana oleminen oli hauska kokemus! Oikeastaan tuntui siltä kuin olisi jonkun kaverin kanssa vaan jutellut, vaikka toki puhuinkin vain koko ajan itsestäni, mikä tuntui aluksi vaikealta. Tuli kuitenkin pohdittua paljon kaikenlaista ja selvennettyä fiiliksiä myös itselleni.
Toimittaja oli myös aivan ihana tyyppi ja sanoi, että hänellekin on tärkeää että juttu on meidän näköisemme. Sainkin nähdä luonnoksen useamman kerran etukäteen ja kommentoida sitä. Oli myös hauska nähdä, miten tuollainen juttu muodostuu. Toimittaja ei äänittänyt haastattelua, teki vain pikapikaa muistiinpanoja eli esim. sitaatit eivät ole suoraan minun sanomiani, mutta olen kyllä todella yllättynyt miten hyvin hän sai kerättyä tietoa ja tiivistettyä pointtejani!
Luulin alun perin, että aiheena olisi enemmänkin Italiassa asuminen ja siihen liittyvät kulttuurierot, ja vaikka keskustelimmekin niistä (juttelimme varmaan pari tuntia), loppujen lopuksi juttu keskittyykin enemmän kirjoittamiseen. Ja se onkin minusta kiva! Kirjoittaminen on kuitenkin se tämän vuoden tarkoitus, ei Italia. Kuten lehtijutussa sanotaankin, osittain Italiaan muutto on tekosyy keskittyä kirjoittamiseen. Suomessa en pystyisi oikeuttamaan itselleni töiden jättämistä sen takia.
Olen myös iloinen siitä, että olen saanut positiivista palautetta kirjoitusvinkkien jakamisesta. Se ujostutti minua aluksi paljon, sillä kuka minä olen neuvomaan muita? Vaikka vinkit tulevatkin suurimmaksi osaksi keräämistäni lähteistä ja yritän tehdä selväksi, mitkä perustuvat omiin kokemuksiini, silti välillä epäilyttää. Toisaalta, jos saisin kustannussopimuksen, niin tekisikö se minusta yhtäkkiä pätevämmän? Tuskinpa.
Jos siis jokin tietty aihe kirjoittamiseen liittyen kiinnostaisi, niin saa toivoa! TikTokin puolella on toivottu vinkkejä mm. siitä, kuinka lopettaa tarina. Ajattelin myös käydä joulukuun aikana tarkemmin kolmen näytöksen rakennetta läpi.
Joulukuussa joka tapauksessa aion keskittyä nyt jouluun, läheisten näkemiseen ja työntekoon. Kirjoittamisjuttuja teen fiiliksen mukaan. Blogi ja somekin saattavat siis olla välillä hiljaisempia, mutta tammikuussa viimeistään suunnitelmissa palata taas tiiviimpään päivitystahtiin!
Ihanaa joulunodotusta kaikille!
-mariidah
Kommentit
Lähetä kommentti