12 tapaa, joilla EI kannata aloittaa tarinaasi

 Osa näistä juontuu suoraan edellisen postauksen asioista - käy siis lukemassa se, jos et ole vielä lukenut. 

Veikkaanpa, että (melkein) jokaiseen löytyy myös tapa, jolla saada se toimimaan. Jos siinä onnistuu, voikin saada aikaan jotain tuoretta! 

Miten tarinaa EI kannata aloittaa?

1. Taustatarina

Ei kannata aloittaa päähenkilön traagisella menneisyydellä tai sillä, kuinka pahis päätyi pahikseksi. Se on harvoin kiinnostavaa tässä vaiheessa tarinaa, kun lukija ei edes tiedä, kuka päähenkilösi on. Omasta mielestäni tämä voi toimia paremmin juurikin vaikka trilogian kakkoskirjassa, kun hahmoihin on jo kiintynyt. Mutta yleensä se ei ole lukijalle yhtään niin kiinnostavaa kuin mitä se on kirjoittajalle.

2. Infodump

Sukua edelliselle. Varsinkin genreissä kuten fantasia ja scifi on vaarana uppoutua kuvailemaan maailmasi toimintaa ja historiaa. Toisaalta jotkut lukijat osittain odottavatkin sitä, eli mieti taas minkälaiselle kohderyhmälle kirjoitat. Joka tapauksessa usein on paljon kiinnostavampaa, jos onnistut ripottelemaan maailmanrakennuksen ja muut tärkeät faktat tarinan sekaan. Sääntö on, että kerro asioista silloin, kun niillä on merkitystä (foreshadowing erikseen).

3. Tylsä päähenkilö

Tee päähenkilöstäsi kiinnostava. Älä kerro kaikkea lukijalle heti. Älä myöskään anna hänestä liian huonoa kuvaa, vaikka hän olisikin pahis tai antihero, vaan tee lukijalle koukkuja. Ja huonolla kuvalla en tarkoita, etteikö hänestä saisi tehdä pahaa, mutta älä tee hänestä ärsyttävää valittajaa tai muulla tavalla sellaista, että lukijaa ei joko kiinnosta, mitä hänelle käy tai sitten hän on niin ärsyttävä, että lukija jättää koko tarinan kesken.

4. Herääminen

Älä laita päähenkilöäsi heräämään tarinan alussa, varsinkin, jos kyseessä on hänen tavallinen arkipäivänsä. Tämä voi toimia, jos hän herää siihen, että joku pitää veistä hänen kurkullaan tai jotakin muuta merkittävää on tapahtumassa. Esimerkiksi Nälkäpelissä heräämisalku toimii mielestäni ihan ok, koska heti vihjataan konfliktista ja jokin poikkeaa normaalista. Mutta lähtökohtaisesti tämä on ihan liian kulunut aloitus.

5. Feikki aloitus

Tämä voisi olla ehkä henkilökohtainen inhokkini. Se tarkoittaa sitä, kun aloitetaan jollakin, mahdollisesti ihan kiinnostavalla tavalla, mutta sitten paljastuu, ettei mikään siitä ollut totta tai että sillä ei ole mitään väliä tarinan kannalta. Yleensä siis käy niin, että päähenkilö herää unesta (eli ollaan saatu yhdistettyä tämä neloskohtaan!).

6. Tiedon panttaaminen

Tässä tilanteessa kirjailija yleensä menee liian pitkälle siinä, että yrittää jättää lukijalle kysymyksiä avoimeksi. Hän siis panttaa tietoa, vihjailee vain ärsyttävästi eikä tarinasta oikein saa kunnon otetta.

7. Pitkät, runolliset kuvaukset

Kuvailu ja kohtauksen "asettaminen" voivat olla ihan hyvä tapa aloittaa, mutta jos kirjoittaja innostuu laittamaan alkuun rivikaupalla pitkiä, adjektiiveja tursuavia kuvauksia maisemasta ja auringonlaskusta ja hänen luomastaan maailmasta ja siitä, kuinka tähdet taivaalla muistuttavat päähenkilöä hänen tavoittamattomissa olevista unelmistaan, niin anteeksi vaan, mutta yök.

8. Pitkä kuvaus päähenkilöstä

Jatkoa edelliseen, eli jos tarina alkaa (tai ylipäätään alussa/missään on vastaavaa) sillä, että päähenkilöstä kerrotaan kaikki pituudesta, horoskooppimerkistä aina sukkien väriin asti, niin huhhuh. Valitse pari kiinnostaa piirrettä (yleensä silmien ja hiusten väri eivät ole sellaisia) ja livauta ne mukaan, sitten myöhemmin kuvaile jossakin luonnollisessa kohtaa enemmän.

9. Liikaa kertomista

Vie lukijasi tapahtumien keskelle, näytä heille, mitä tapahtuu, älä selitä. Käytä hyväksesi dialogia, liikettä, tapahtumia, konfliktia, kaikkea, mikä saa elokuvan alkamaan pyöriä lukijan päässä.

10. Sää

Liittyy edellisiin, mutta vaikka kuvailisit lyhyesti, sää on harvoin kauhean kiinnostava. Paitsi silloin, jos se todella on, taivaalta sataa vaikka liekehtiviä kissapoikasia kranaatit käsissään.

11. Liikaa henkilöitä kohtauksessa

Älä aloita kohtauksella, joka tursuaa hahmoja. Yritä pitää määrä vaikka kahdessa. Se on mielestäni kultainen luku, lukijan on helppo keskittyä ja saadaan aikaan konfliktia, toisin kuin jos kyseessä on vain yksi henkilö. Toki joskus päähenkilö on alussa yksin, mutta huolehdi, että toimintaa ja konfliktia on mukana ja yritä saada vuorovaikutusta peliin mahdollisimman pian. Hahmoja voi kyllä esitellä sitten lisää ripotellen luvun aikana.

12. Onomatopoeettisuus

Eli ääntä muistuttava tai jäljittelevä sana. Esim KAAABUUUUM. Pliis ei.

Muistutan, että sinä teet päätökset ja mietit, mikä sopii parhaiten juuri sinun tarinaasi. Jos se on herääminen tai sään kuvaus, ja sillä on merkitystä tarinalle, juuri se tekee sinun tarinastasi sellaisen kuin se on, eikä tarina olisi sama ilman sitä, silloin go for it!

Näistä on tulossa vielä toinen postaus, kun en halunnut tunkea tätä ihan täyteen!

-mariidah

Lähteet:

How to Start Your Novel: Advice From Literary Agents (thewritelife.com)

Engaging readers from the First Sentence part 2 - The Manuscript Shredder

Beginning Badly: Eight Awful Ways To Start A Novel – 10 Minute Novelists

Eleven Requirements For The First Pages of Your Bestseller – 10 Minute Novelists