Kaikki hänkertojasta

 Aiemmin kertoja-sarjassa on käsitelty minäkertoja ja sinäkertoja. Nyt vuorossa on hänkertoja, englanniksi third person limited point of view

Huom. joskus termi kirjoitetaan hän-kertoja, Kielikellon mukaan molempia kirjoitusasuja voi käyttää. Valitsen tässä käyttää termiä ilman väliviivaa, koska se on linjassa aiempien käyttämieni termien kanssa.

Mikä on hänkertoja?

Tässä postauksessa hänkertojalla tarkoitan kertojaa, joka kertoo tapahtumista hän-muodossa. Hän teki, hän näki, hän sanoi. Rajaan sen ulkopuolelle kaikkitietävän kertojan, joka myös lähtökohtaisesti käyttää hän-muotoa. Hänkertojalla on rajoitteita, joita kaikkitietävällä kertojalla ei ole.

Selvin ero on se, että yleensä hänkertoja keskittyy vain yhden hahmon näkökulmaan kerrallaan, kun kaikkitietävä taas tietää kaiken mahdollisen. Kaikkitietävään kertojaan tutustumme tarkemmin jatkossa.

Hänkertojaa voi yrittää hahmottaa kuvittelemalla kameran, jonka kautta lukija aistii tarinan maailmaa (muutakin kuin näkö- ja kuuloaistimuksia). Hänkertojalla tuo kamera on näkökulmahahmon silmien kohdalla tai ainakin hyvin lähellä hänen päätään. Minäkertojalla kamera on hahmon pään sisällä, se on hän. Kaikkitietävällä kameroita on ääretön määrä kaikkialla maailmassa, myös sen menneisyydessä ja tulevaisuudessa.

Tietenkään asia ei oikeasti ole niin yksinkertainen. Kertoja voi olla liukuva käsite, fokus voi vaihdella, kamera zoomata sisään tai ulos. Tässä postaussarjassa esitellään ns. peruskertojatyypit, mutta omia sääntöjään voi soveltaa. Juuri hänkertojan ja kaikkitietävän kohdalla näkee usein, että rajat hämärtyvät. Sen kanssa kannattaa kuitenkin olla varovainen (lue postaus näkökulmavirheistä). Mieti, minkä tyyppisen kertojan haluat tarinaasi ja noudata omaa logiikkaasi läpi tekstin. Hyvin häilyväinen kertojaääni vetää pahimmillaan lukijan ulos tarinasta ja hämmentää häntä. Itse olen jättänyt kirjoja kesken sen takia, sillä koen jatkuva headhoppingin raskaaksi.

Hänkertojan rajat

Hänkertoja voi (ja sanoisin jopa että lähtökohtaisesti hänen pitääkin) välittää näkökulmahahmon ajatuksia. Myöhemmin postauksessa käydään läpi erilaiset tavat tehdä se. Se, miten paljon hahmojen sisäistä maailmaa välitetään lukijalle, on kirjailijan päätettävissä. Jotkut hänkertojat seuraavat hahmojaan hyvin tiiviisti, jotkut hieman etäisemmin. Siksi hänkertojalla voi olla helpompi antaa hahmojen pitää salaisuuksia lukijalta kuin minäkertojalla, jossa selkeä kertomatta jättäminen voi tuntua joskus kömpelöltä.

Näkökulmavirheet-postauksessa käydään tarkemmin läpi kertojien rajoja, mutta perusperiaate hänkertojalla on sama kuin minäkertojalla: mitä näkökulmahahmo ei voi havaita, sitä kertoja ei voi kertoa. Hänkertojan kanssa pienet lipsahdukset kuitenkin jäävät todennäköisemmin huomaamatta kuin minäkertojalla, sillä lukijan etäisyys hahmoon on suurempi. Lukija katsoo hahmoa ulkopuolelta, eikä siis ehkä välitä, vaikka kertoja esim. kuvailisi visuaalista yksityiskohtaa vaikkapa selästään, jota hän ei sillä hetkellä pysty näkemään. Varsinkin, jos tämä jatkuu läpi tekstin, voidaan tulkita, että ko. hänkertojan kamera onkin hieman kauempana näkökulmahahmosta.

Voit siis tehdä erilaisen valinnan "kamerasi" tai fokuksesi laajuudesta, mutta tässä postauksessa käsitellään lähtökohtaisesti tiukasti rajoittunutta hänkertojaa.

Hänkertoja-tarinoissa voi olla useita näkökulmahahmoja, mutta kertoja keskittyy vain yhteen perspektiiviin kerrallaan. Näkökulman vaihtuminen tehdään lukijalle selväksi joko aloittamalla uusi luku tai vähintäänkin jättämällä tyhjä rivi väliin siirtymän merkiksi.

Photo by Freya Ingva on Unsplash

Milloin käyttää hänkertojaa?

Lähteiden mukaan hänkertoja on suosituin kertojatyyppi. Ehkä näin on, oma mututuntumani sanoisi, että esim. ya:ssa minäkertoja on nykyisin yleisempi, kun taas vanhemmissa tarinoissa näkee paljon kaikkitietävää.

Hänkertojaa suositellaan käytettäväksi, jos:

-sinulla on useita näkökulmahahmoja

-haluat erottaa kertojan ja hahmon toisistaan

-haluat hyödyntää epäluotettavaa kertojaa

-haluat lisätä jännitystä rajoittamalla lukijan tietämystä tarinasta

-haluat tehdä kertojasta objektiivisemman

Mielestäni nämä ohjeet ovat tulkinnanvaraisia. Muut kertojatyypit voivat sopia aivan yhtä hyvin. On kuitenkin totta, että useiden näkökulmahahmojen kanssa lukijalle on helpompaa, kun käytetään hänkertojaa. 

Vinkkejä hänkertojalla kirjoittamiseen

1. Valitse näkökulmahahmosi

Mieti tarkkaan, kenet valitset näkökulmahahmoksesi, vai valitsetko useampia. Luonnollinen valinta on päähenkilö, mutta joskus se voi olla joku muukin. Mieti, mitä näkökulmaa ilman tarinaa ei voi kertoa. Muista, että vähempi on parempi, eli jos joku näkökulmahahmoista on turha, eikä edistä tarinaa tarpeeksi, luovu hänestä suosiolla.

Yleensä paras valinta näkökulmaksi kohtaukseen/lukuun on se hahmo, jolla on eniten menetettävää ja joka on aktiivinen toimija. Sivuhahmo, joka vain tarkkailee ja raportoi, on usein tylsempi valinta, mutta tarvittaessa tätä menetelmää voi käyttää kätkemään tietoa lukijalta.

2. Vaihda näkökulmia

Tämä ei tietenkään ole pakollinen, mutta muista, että hänkertojalla voit hyvin tehdä sen, kunhan teet vaihdon selväksi! Yleensä näkökulmaa ei kuitenkaan kannata vaihtaa vain yhden kohtauksen tai luvun ajaksi, ellei kyseessä ole esim. prologi tai epilogi, eli yritä pitää näkökulmasi suurin piirtein tasapainossa.

Eri näkökulmien avulla voit tuoda esiin vaihtoehtoisia tapoja tulkita tapahtumia sekä erilaisia uskomuksia ja maailmankatsomuksia.

3. Pysy näkökulmassasi

Kun olet valinnut kohtaukseen tietyn fokuksen, pysyttele siinä. Älä hypi päästä toiseen!

4. Kokeile epäluotettavaa kertojaa

Hänkertoja on ehkä helpoin kertojatyypeistä, jos haluaa kirjoittaa epäluotettavan kertojan. Oliko näkökulmahahmosi murhaaja kaiken aikaa? Salaako hän lukijalta tärkeitä asioita? Värittääkö hän kertomustaan itselleen suopeammaksi?

Hänkertojan on helpompi päättää jättää asioita jakamatta lukijalle kuin minäkertojan.

5. Pidä huolta rajoista

Pysyttele näkökulmahahmosi rajojen sisällä. Rajoittuneessa hänkertojassa lukijan kykyä ymmärtää tarinan maailmaa rajoittaa näkökulmahahmon kyky välittää hänelle havaintoja siitä. Mihin sinun näkökulmahahmosi kiinnittää huomiota? Muista, että joskus näkökulmahahmo voi välittää asioita, mutta tehdä itse vääriä päätelmiä niistä tai jopa sivuuttaa ne kokonaan, vaikka lukija osaisikin objektiivisempana tulkita ne oikein. 

6. Anna kertojan tunteiden värittää kerrontaa

Samoin kuin minäkertojalla, hänkertojalla näkökulmahahmon tunteet ja ajatukset usein vaikuttavat kerrontaan, ellet ole päättänyt selvästi erottaa kertojaa hahmosta tai tehdä hänestä hyvin objektiivista.

7. Anna kertojan erehtyä

Koska näkökulmahahmon fokus värittää kerrontaa, hän voi tulkita asioita väärin. Esimerkiksi etsivä voi olla niin keskittynyt löytämään murhaajan, että hän ylitulkitsee kuulusteltavan kehonkieltä. Hän välittää lukijalle yksityiskohtia, jotka saavat hahmon näyttämään syylliseltä, vaikka hermostuminen voi johtua muustakin. Kertojan oman ennakkoluulot ja rajoittuneisuus voivat siis vaikuttaa.

Esimerkiksi Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo -kirjassa näkökulmahahmo Elisabeth kertoo alkupuolella usein, kuinka herra Darcy sanoo asioita "kylmästi" tai "tylysti". Onko tämä Elisabethin ylitulkintaa, koska kyseinen herrasmies on aiemmin loukannut hänen tunteitaan? Hän esimerkiksi tulkitsee töykeydeksi ja välinpitämättömyydeksi sen, kun Darcy kääntää katseensa, mutta onko oikeasti kyse ujoudesta tai jopa hämmennyksestä, kun Darcy on alkanut kehittää tunteita Elisabethia kohtaan?

8. Tee näkökulma selväksi

Ripottele kerrontaan ja dialogin väliin ajatuksia ja havaintoja, jotka tekevät näkökulman selväksi. Kun kuvailet, lisää esimerkiksi fyysisiä tuntemuksia, joita vain hahmosi voi tuntea. 

Esim. Pekan sormet silittivät Annan poskea: Tästä lauseesta ei selviä, mikä näkökulma tai edes kertojatyyppi on. Yhtä hyvin minäkertoja voisi katsella tilannetta vierestä. 

Pekan kylmät sormet silittivät Annan poskea: Nyt lause selventää, että kyseessä on Annan näkökulma, sillä hän tuntee sormien kylmyyden. Vaihtoehtoisesti voitaisiin puhua sileästä poskesta, jolloin näkökulma olisikin Pekan.

Pekan kylmät sormet silittivät Annan sileää poskea: Huomaatko eron? Nyt mukana on kahden eri hahmon tuntemuksia, jolloin "kamera" on kauempana. Syntyy vaikutelma kaikkitietävästä kertojasta tai mahdollisesta näkökulmavirheestä, jos kaikki muu olisi Annan näkökulmasta, sillä oman posken kuvaileminen sileäksi on vain outoa. Omia sormiaan voi ehkä sanoa kylmäksi, mutta eikö silloinkin olisi luonnollisempaa sanoa, että poski oli lämmin, sillä siltähän se tuntuisi kylmille sormille?

Tuntemusten ja havaintojen lisäksi kerrontaan voi lisätä esimerkiksi näkökulmahahmon ajatuksia, muistoja ja tulkintoja.

9. Kun kyseessä on tulkinta, tee se selväksi

Jos käytät rajoittunutta hänkertojaa, mutta haluat välittää lukijalle jonkun muun kuin näkökulmahahmon tuntemuksia, tee selväksi, että kyseessä on vain tämän tulkinta toisesta hahmosta. Olen aiemmin puhunut filtterisanoista, mutta näissä tilanteissa ne ovat usein tarpeellisia. 

Esim. Jaakko oli väsynyt: Näkökulma on Jaakon.

Jaakko näytti väsyneeltä: Joku muu tarkkailee Jaakkoa.

Kylmä tuuli pörrötti Lauran hiuksia. Se sai hänet hytisemään ja hän kietoi kädet ympärilleen: Lauran näkökulma (tuntee kylmän, tuuli varma hytisemisen aiheuttaja).

Tuuli pörrötti Lauran hiuksia. Hän hytisi ja kietoi kädet ympärilleen: Näkökulma voi edelleen olla Lauran, mutta myös toisen hahmon.

Filtterisanat lisäävät lukijan etäisyyttä kertojaan, mutta suosittelen valitsemaan mieluummin ne kuin epäselvyyden.

10. Keksi erilaisia tapoja viitata hahmoihin

Englanniksi tämä on usein astetta helpompaa, kun hän-sanoja on useampi. Suomeksi voit käyttää hän- ja tämä-sanoja selkeyttääksesi, kehen viitataan. Muita tapoja ovat hahmojen nimet, heidän sukupuolensa, asemansa, kansalaisuutensa, lajinsa tai mikä tahansa muu, mitä haluat käyttää määrittämään heitä. 

Esim. Aleksi vilkuili Hannaa vaivihkaa. Hän ei ymmärtänyt, miksi tämä oli värjännyt kauniit hiuksensa vihreiksi. Oliko nainen päästään vialla? Hannan hiukset olivat olleet aiemmin niin kauniin vaaleat. Hän oli usein kihartanut ne seksikkäille laineille. Miksi hänen oli pitänyt muuttaa ne? Aleksi ei voinut käsittää sitä lainkaan.

Omylia niiasi keijukuninkaan edessä. Kuningas Folwin ei edes katsonut häneen. Kaipa tämä ei juuri perustanut ihmisistä. Keiju vain jatkoi viininsä siemailua. Hänen hiuksensa valuivat vitivalkoisina vyötäisille asti. Omylian polvet vapisivat, kun hän odotti lupaa nousta. Kuningas pysyi hiljaa.

Kirjoitin nämä esimerkit "korvakuulolta" sen enempää miettimättä. Täytyykin muistuttaa, etten ole mikään ekspertti kielioppiasioissa. Tässä linkki kielitoimiston ohjeeseen hän- ja tämä-pronomineista, mutta yksinkertaisesti se menee ymmärtääkseni niin, että kun on kaksi henkilöä, hän viittaa ensin mainittuun ja tämä viimeiseksi mainittuun. 

Noita esimerkkejä voisi yrittää selkeyttää kappalejaolla ja muilla keinoilla, mutta halusin tarkoituksella tehdä niin, että viittaukset vaihtelisivat ja niistä tulisi hieman epäselviä. Kuningas Folwiniin viitataan aluksi pronominilla tämä, koska Omylia on mainittu ensin, mutta kun tulee lause, jossa hän on yksinään (siemailee viiniä), viittaan häneen hän-pronominilla. Uskoisin, että ainakin suurin osa ymmärtää, että juuri kuninkaan hiukset ovat vitivalkoiset, mutta tuossa on mielestäni vaaran paikka, kun pronominit vaihtuvat, ja sitten jo seuraavassa lauseessa hän tarkoittaakin Omyliaa. Editoidessa pysähtyisin tuohon ja yrittäisin todennäköisesti miettiä selkeämpää tapaa. Luultavasti yhdistäisin viinin siemailun kakkoslauseeseen ja siirtäisin hiusten kuvailun johonkin muuhun kohtaan, sekä tekisin kappalejaon ennen Omylian polvia.

Kuinka välittää hänkertojan ajatuksia?

Minäkertojalla ajatusten kertominen voi tuntua helpommalta, sillä kaikki kerronta on lähtökohtaisesti näkökulmahahmon ajatuksia ja niinpä ne voi vain kirjoittaa suoraan narraatioon (se onkin yleensä paras vaihtoehto). Hänkertojalla ajatukset voi välittää usealla eri tavalla:

1. epäsuora + filtterisana

Kalle katseli ympärilleen vanhassa lukiossaan ja mietti, mitä ihmettä teki siellä.

2. epäsuora ilman filtterisanaa

Kalle katseli ympärilleen vanhassa lukiossaan. Mitä ihmettä hän teki siellä?

3. suora + filtterisana

Kalle katseli ympärilleen vanhassa lukiossaan. Mitä ihmettä minä teen täällä, hän mietti.

4. suora ilman filtterisanaa

Kalle katseli ympärilleen vanhassa lukiossaan. Mitä ihmettä minä teen täällä?

Viimeisessä esimerkissä päätin käyttää kursiivia, mutta se ei ole mikään pakko.

Sinun ei tarvitse valita yhtä tapaa välittää ajatuksia, vaan voit vaihdella sitä. Itselleni tyypillisin tapa on ehkä nro 2 tai sitten nro 3, josta jatkan numeroon 4, jos ajattelu vielä jatkuu (tosin ilman kursiivia, sillä henk.koht. en pidä siitä).

Esim. Vilma asetti kukilla koristellun hatun kampauksensa päälle. Onneksi sain kaupasta alennusta, hän mietti. Nyt kukaan ei voi katsoa minua nenänvarttaan pitkin juhlissa.


Minun täytyy tunnustaa, että minulle hänkertoja on se kaikista luonnollisin, jolla olen kirjoittanut suurimman osan tarinoistani. Mikä kertojatyypeistä on sinun lempparisi?

-mariidah

Lähteet:

Tips for Writing Third Person Limited Point of View - 2022 - MasterClass

Writing in 3rd Person Point of View - Points of View - Fiction - Author Learning Center

Point of View: First, Second and Third Person Explained | Merriam-Webster

6 Tips for Writing Deep Third-Person Point of View | Jane Friedman

Minäkertoja vai minä-kertoja? - Kielikello

Pronominit: tämä vai hän taaksepäin viittaamassa? (kielitoimistonohjepankki.fi)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lista täytesanoista

Kustannussopimus!

Miten lähetät käsikirjoituksen kustantamoihin?