Mitä kaipaan eniten Suomesta?
Nyt, kun viimeinen (syys)viikko Italiassa on alkamassa, pitää kääntää ajatuksia jo Suomeen päin. Tai no, ei oikeastaan tarvitse, kyllä ne ovat sinne jo kääntyneet!
Mitä kaipaan eniten Suomesta?
1. Sauna
Tätä ei tarvitse mitenkään perustella. On ikävä.
2. Lämpö
Kaipaan todella sitä, ettei sisätiloissa tarvitsisi palella. Toki on se mahdollista myös Suomessa, esim. lapsuudenkotini oli vanha omakotitalo, joten olen kyllä tottunut tähän villasukka-, viltti- ja villapaitaralliin. Mutta nyt tiedän pääseväni lämpimään uuteen rivitaloon, jei!
3. Läheiset
Tietenkin on ikävä perhettä ja kavereita. Vähän jo valmiiksi harmittaa, kun joulukuussa ei vain yksinkertaisesti ehdi joka puolelle Suomea kaikkia tervehtimään. Onneksi monen kanssa ollaan pidetty yhteyttä netin ja somen kautta!
4. Sää
Joo, tiedän. Ei saisi valittaa, enkä valitakaan. Täällä on oikein mukavat säät ja etenkin J rakastaa sitä, että aurinko paistaa täällä vielä kunnolla eikä ole harmaata. Minä vain... satun rakastamaan syksyä kaikessa sen harmaudessa. Se on lempivuodenaikani. Ja joulunodotus ei vain tunnu samalta täällä.
5. Ruokakaupat ja ruoka
Ai vitsit, että odotan pääseväni kaikkien tuttujen tuotteiden luo, että tietää miten kaupat on järjestetty ja että niistä löytyy niitä aineita, mitä haluan. Näin pääsee sitten syömään ja tekemään kaikkia suomalaisia ruokia. En olisi uskonut, että italialaiseen ruokaan voi kyllästyä, mutta on se mahdollista (tosin ei ikinä kauhean pitkäksi aikaa)!
6. Helppoutta
Vaikka olemme asuneet täällä jo useamman kuukauden, kieli ja monet tavat ovat vielä täysin vieraita minulle. Viimeisin ärsytykseni on se, kuinka vaikeaa voi liikunnan harrastaminen täällä olla. Murakami-haaste olisi onnistunut paljon paremmin, jos olisin vain voinut marssia uimahallille, mutta ei. Tai edes salille polkemaan kuntopyörää, mutta ei. Kuulin joltain, että jopa lapsilta on vaadittu terveystodistuksia ennen liikuntaharrastusten aloittamista!
7. Luontoa
Haluaisin niin jonnekin luontoon, edes kävelemään ei-asfaltoidulle tielle. Löysin pari päivää sitten ensimmäisen hiekkapolun puistosta! Pituutta oli noin 100 m ja sitten alkoi taas asfaltti.
8. Ei-kirjoittamista
Vouuuu, en ole varma tarkoitanko tätä kohtaa. Mutta olen ajatellut välillä näin. Kirjoitan usein aamusta iltaan ja lopun aikaa päivitän tänne tai someen kirjoitusjuttuja. Vähäisellä vapaa-ajalla luen muiden tekstejä tai romaanikäsiksiä ja annan palautetta, juttelen muiden kirjoittajien kanssa Discordissa tai IG:ssä. Lisäksi ajattelen kirjoittamista koko ajan, ensimmäisenä, kun herään ja viimeisenä ennen nukkumaanmenoa. Se on ihanaa. Se on se mitä olen koko ajan halunnut. Mutta... välillä tulee olo, että ei jaksa. Pitäisi olla muutakin, mutta koska J tulee yleensä vasta myöhään illalla kotiin, enkä tunne täältä niin paljon ihmisiä (no, on minulla kyllä kavereita, joita voisin nähdä, mutta olen kai liian laiska tai ujo tutustumaan tarkemmin ja useimmat ovat myös siellä taidekoululla iltaisin), niin välillä vaihtoehdot ovat aika vähissä. Mieluummin nimittäin teen kirjoitusjuttuja kuin katson esim. Netflixiä. Joulukuussa aionkin mahdollisesti vähentää postaamista, enkä myöskään aio asettaa itselleni mitään kirjoitustavoitteita sille kuukaudelle, vaan menen ihan fiiliksen mukaan. Jos on aikaa ja huvittaa, niin sitten teen. Veikkaanpa, että aika pian kaipaan jo takaisin tänne omaan eristäytymisrauhaan. Tosin yksi uudenvuoden lupauksistani on se, että aion panostaa siihen, että nauttisin paremmin myös Italiassa olemisesta, en pelkästään täällä kirjoittamisesta.
Enää viikko. Ensi viikon maanantaina pitääkin lähteä jo aamuyöllä seikkailemaan lentokentälle. Siitä tulee itse asiassa ensimmäinen kerta, kun olen koskaan lentänyt yksin (J:lla jatkuu vielä koulu), vähän jännittää, miten pärjään!
-mariidah
Kommentit
Lähetä kommentti