Kaikki minäkertojasta
Minäkertoja on hänkertojan ohella yleisin kertojatyyppi nykyajan kirjallisuudessa. Sitä näkee etenkin nuortenkirjallisuudessa ja tietenkin muistelmissa. Kirjoitin aiemmin postauksen, jossa esittelen kaikki kertojatyypit, mutta lyhyesti: minäkertoja on kyseessä silloin, kun "minä" kertoo tarinaa. Kertoja on lähes poikkeuksetta itse mukana tarinassa, usein päähenkilö.
Moni aloitteleva kirjoittaja valitsee ensimmäisiin tarinoihinsa minäkertojan, sillä se voi tuntua luonnolliselta valinnalta, olemmehan me itse omien elämiemme "minäkertojia". Joku voi jopa ajatella, että sen takia minäkertoja on kaikista helpoin kirjoittaa.
Minäkertoja ei kuitenkaan ole niin helppo, miltä voi vaikuttaa.
Minäkertoja on luonnostaan epäluotettava
Minäkertoja on lähtökohtaisesti kaikista rajoittunein kertojatyypeistä. Kaikki suodattuu hänen näkökulmansa lävitse ja värittyy hänen asenteidensa mukaan.
Tämä tietenkin on suunnattoman mielenkiintoista. Kertojan avulla voit välittää paljon tietoa rivien välissä näkökulmahahmostasi. Toisessa postauksessa käyn läpi näkökulmavirheitä ja siinä puhutaan tarkemmin kertojan äänestä, kuinka hahmon tausta ja luonne vaikuttavat siihen paljon. Kertoja voi myös tahallaan jättää asioita kertomatta.
Se voi olla myös tiedostamatonta, sillä ihmisillä on tapana painaa kipeitä ja epämiellyttäviä asioita pois mielestään tai teeskennellä, jopa valehdella itselleen.
Kaikki tuo on inhimillistä ja kiinnostavaa. Sitä voi myös korostaa, niin että lukija tajuaa sen, mitä hahmo ei.
Minäkertoja kertoo siis omaa tarinaansa.
Kerronta on kertojasi ajatuksia
Minäkertojassa oletus on, että kaikki, mitä sivulla lukee, on hänen ajatuksiaan, tulee hänen mielestään. Se kannattaa huomioida niin sisällössä kuin kielessä. Harva ajattelee ajattelevansa. "Onpa kaunis päivä, minä ajattelin". Hänkertojassa tämä käy enemmän järkeen.
Jos kertojaan suhtautuisi GoPro-kamerana, tässä tilanteessa kamera on hahmosi silmien kohdalla ja se myös tallentaa hänen ajatuksensa ja muut aistinsa. Pidä tämä mielessä koko ajan kirjoittaessa. Kamera ei voi lähteä liikkeelle, se on kiinni hahmossasi. Piste, josta tarinaa kerrotaan, on näkökulmahahmosi pään sisällä.
Sen takia minäkertoja voikin olla haasteellinen, jos jotakin juonelle oleellista tapahtuu jossain muualla. Hän ei voi todistaa noita tapahtumia. Minäkertojan rajoittuneisuus voi tehdä monia haasteita kirjoittajalle, esimerkiksi hankaloittaa sivujuonien kirjoittamista.
Toinen minäkertojan haaste on se, että kirjailijan on helpompi epähuomiossa "kaapata" kerronta itselleen. Kun kirjoittaa minämuodossa, eli omia ajatuksiaan vastaavalla tavalla, on paljon hankalampi pitää yllä hahmon omaa, uniikkia ääntä. Tästäkin tarkemmin näkökulmavirheet-postauksessa.
Minäkertoja on uniikki kirjallisuudelle
Minäkertojaa ei näy teatterissa tai elokuvissa. Joku hahmoista voi kertoa tarinaa, joku voi olla fokuksessa, mutta minäkertojaa ei voi kopioida. Se tulee kaikista lähimmäs todellisuutta, jokaisen omaa kokemusta elämästään ja on siksi hieno ja ainutlaatuinen työkalu.
Näytä, älä kerro
Minäkertojassa on vaarana, että kerronta uppoutuu liikaa hahmon pään sisälle: Pitkiä sisäisiä monologeja, kerrontaa siitä, mitä hahmo tuntee ja ajattelee ja miettii tilanteesta. Hän saattaa myös mennä pitkiin selostuksiin menneisyydestään. Tästä esimerkki on Stephenie Meyerin Keskiyön aurinko, jossa Edward kesken jännittävänkin kohtauksen saattaa alkaa selittää omia sisäisiä tuntojaan jaarittelevalla tavalla.
Sellaisesta voi tulla hyvin puuduttavaa. Lukijaa kiinnostaa yleensä enemmän, mitä hahmosi tekee kuin mitä hän ajattelee tekevänsä.
Tee kertojastasi kiinnostava
Minäkertojan ei tarvitse olla hyvä, hän voi olla pahis, mutta hänen täytyy olla kiinnostava. Lukijan ei tee mieli viettää sivutolkulla aikaa sellaisen henkilön pään sisällä, joka ei kiinnosta häntä lainkaan. Älä tee päähenkilöstäsi täydellistä. Anna hänelle vikoja, kummallisuuksia, mielipiteitä ja vahva ääni. Tee hänestä aktiivinen toimija, joka ajaa tarinaa eteenpäin, eikä vain ajelehdi tapahtumasta toiseen.
Kertoja saa olla myös ärsyttävä, mutta anna hänelle tällöin myös hyviä piirteitä ja vihjaa mahdollisuudesta kehittyä. Jos ensimmäinen luku on sitä, kuinka hahmosi valittaa kovaa kohtaloaan, eikä silti tee asialle mitään, voi käydä niin, ettei lukija halua jatkaa.
Anna hahmollesi asennetta.
Varo filtterisanoja
Olen kirjoittanut filtterisanoista useammankin postauksen, joten tsekkaa tämä ja tämä, jos et ole vielä tehnyt sitä. Minäkertojan ollessa kyseessä niiden kanssa kannattaa olla erityisen tarkka. Älä kirjoita "Katsoin, kun...", "Kuulin, kun...". Kerro vain, mitä tapahtui (tuo ...-kohta). Niin me todellisuudessa havainnoimme maailmaa. Upota lukija syvälle hahmosi mieleen, sillä juuri se on minäkertojan vahvuus.
Harkitse vaihtamista, jos sinulla on useita näkökulmahahmoja
Jos sinulla on useampia kertojia, harkitse vaihtavasi hänkertojaan. Useamman kuin yhden minäkertojan kirjoittaminen vaatii suurta taitoa ja voi silti olla hämmentävää lukijalle. Kaksi vielä usein menee, mutta sitä enempää en suosittele. Kertojien uniikit äänet ovat erityisen tärkeät tässä tapauksessa, kun hahmojen nimet eivät ole muistuttamassa näkökulmavaihdoksesta.
Vaihtele lauserakennetta
Älä aloita kaikkia lauseita minä-pronominilla tai verbillä. Minä menin ravintolaan. Tilasin lihapullapastan. Rakastan pastaa. Minusta pasta on paras ruoka maailmassa. Näetkö mitä tarkoitan? Se kuulostaa robotilta tai ekaluokkalaisen kirjoitusharjoitukselta.
Älä kerro kaikkea
Se jo todettiinkin, että minäkertoja voi olla epäluotettava ja jättää asioita sanomatta joko tahallaan tai tahattomasti. Muista tämä muutenkin. Minäkertojankaan ei tarvitse kertoa kaikkea, mitä hän kokee tai ajattelee. Hänkin voi summata asioita kerrontaan, hypätä ajassa eteenpäin ja jättää turhia yksityiskohtia pois. Muuten vaarana on hidas rytmi.
Minäkertojan kanssa asioiden salailu on kuitenkin hankalampaa kuin hänkertojalla. Jos siis hahmollasi on iso salaisuus, jonka haluat pitää lukijalta, harkitse toista kertojaa. Mutta jos onnistut tekemään sen minäkertojalla, voi vaikutus olla vieläkin intensiivisempi!
Minäkertojan vahvuudet
Parasta minäkertojassa on intiimiys ja välittömyys. Lukija pääsee syvälle hahmoon, eläytyminen on helpompaa ja hän voi todella kokea elävänsä itse tarinassa mukana.
Usein minäkertoja vie myös lukijan keskelle tapahtumia, vahvistaa vaikutelmaa, että kaikki tapahtuu nyt. Preesensin käyttäminen lisää tätä vaikutelmaa ja sitä näkeekin nykyään usein minäkertojilla.
Minäkertojan kanssa voi leikkiä myös mielenkiintoisella tavalla, epäluotettava kertoja tarjoaa esimerkiksi hienoja mahdollisuuksia plot twisteille, sillä lukija luottaa herkemmin minäkertojaan.
Lähde rohkeasti kokeilemaan minäkertojaa! Kirjoittaminen sillä voi luistaa ja olla todella inspiroivaa. Editoidessa voi olla sitten tarkkana mahdollisten ongelmien kanssa.
-mariidah
Lähteet:
Point of View in 2021: Guide to 1st Person, 2nd Person, 3rd Person POV (thewritepractice.com)
Writing in First Person: 4 Tricks and 6 Pitfalls - Bookfox (thejohnfox.com)
Debunking Myths: “First Person POV is the easiest to write.” | KayeDacus.com
The Advantages of Third-Person Omniscient (penandthepad.com)
First Person Point of View: Me, Myself, and I (reedsy.com)
Otsikkokuva: Photo by Irina on Unsplash
Photo by Irina on Unsplash
Kommentit
Lähetä kommentti