Minun arki(koulu)päiväni Italiassa!

 Tein tästä jo videon TikTokiin, mutta nyt tuli mieleen, että voisin avata tavallista päivääni ja sen aikatauluja täällä blogissakin. Tämä tulee kyllä vähän höpsöön aikaan, sillä aion kertoa koulupäivästäni ja tänään oli viimeinen sellainen. Mutta voisin tehdä uuden postauksen sitten, kun uusi aikatauluni on vakiintunut!

Tietenkin päivät vaihtelevat välillä paljonkin, mutta tässä nyt on melko tyypillinen päiväni. Kyseessä oli siis 27.10.2021.

Arno-joen näkymät aamulenkillä

klo 7.00 herätys, vaikka valitettavasti harvoin jaksan heti nousta

klo 7.10 aamutoimet + vedenjuonti

klo 7.25 aamulenkki, ennen sitä lyhyt lämmittely. Tällä hetkellä vielä 4,5 km, ensi viikolla pääsemme tavoitteeseemme, joka on 5 km. Juoksemme aina Arno-joen rantaa pitkin.

klo 8.05 tai milloin nyt tulemmekaan takaisin lenkiltä, käyn suihkussa ja laittaudun valmiiksi päivää varten

klo 8.30 aamiainen, yleensä jogurttia tai lenkkipäivinä lisäksi/sijaan kananmunia

klo 8.45 lähden kouluun

klo 9.00-12.15 kielikoulua Scuola Leonardo da Vincissä, klo 10.30 meillä on 15 min tauko

klo 12.30 laitan lounasta, tai siis yleensä lämmitän/haen jostakin ja pian puolisoni tulee omasta koulustaan lounastauolle ja syömme yhdessä. Sen jälkeen yleensä juttelemme miten molempien taideprojektit edistyvät, mutta tuona päivänä menimme sen sijaan lyhyille 15 min torkuille, sillä edellisenä päivänä olin kirjoittanut keskiyöhön asti ja väsytti ihan hirveästi. Yleensä en todellakaan nuku päiväunia, ne eivät sovi minulla lainkaan vaan jättävät tokkuraisen olon.

klo 13.30 puolisoni  lähtee kouluun ja minä aloittelen päivän projekteja. Tässä kohtaa yleensä postaan (valmiiksi tehdyn) videon TikTokiin, vastailen kirjoittajaryhmäni viesteihin ja kirjoitan blogia. Tuona päivänä ryhdyin kuitenkin aikalailla suoraan editoimaan Kolmea valtakuntaa, sillä olin tehnyt to-do-listan valmiiksi jo edellisenä päivänä ja halusin päästä sen kimppuun. Päiväunitokkuran takia aloitin kirjoittamisen sängyssä istuskellen, mutta siirryin myöhemmin ergonomisempaan paikkaan. Suosittelen kuitenkin tätä keinoa, jos kovasti laiskotuttaa, eli antaa itselle luvan vaikka makoilla sängyssä ja kirjoittaa vain muutaman lauseen, usein siitä se kuitenkin lähtee sitten vetämään! Tuona päivänä pyysin aloittamiseen myös apua kirjoitusryhmästä eli teimme yhdessä kirjoitusspurtteja ja sitten olikin helppo jatkaa yksinäänkin.

n. klo 18.00 havahduin siihen, että en ole pitänyt taukoa laisinkaan. Yleensä pidän tauon klo 16-17 aikoihin. Kuvasin videon TikTokiin, keitin teetä ja leikkasin omenaa lohkoiksi ja siirryin terassille. Vielä kuukausi sitten siellä oli aivan liian kuuma päivisin istua, mutta nyt voisin hyödyntää sitä enemmänkin ennen kuin tulee liian kylmä. Auringon heijastukset toki häiritsevät hieman silloin, kun työskentelee koneella. 

n klo 19.15 siirryin sisälle, kun alkoi paleltamaan.

klo 20.00 puoliso tuli kotiin kahden pizzapalan kanssa. Hänen taidekoulunsa loppuu 17.00, mutta hän jää sinne usein vielä piirtämään illaksi. Katsoimme hetken Disney plussaa samalla kuin söimme.

klo 21.20 tajusin, etten ollut tehnyt läksyjäni, ja tämä on hyvin tyypillistä, eli tein ne viimeisenä illalla.

klo 21.30 iltatoimien kautta sänkyyn, jossa luin e-kirjaa ja rupesin nukkumaan joskus kymmenen jälkeen. Aika monena iltana kuitenkin jatkan kirjoittamista ihan yöhön saakka, kuten juurikin edellisenä päivänä oli käynyt.

Laatuaikaa puolison kanssa

Päiväni on siis melko tylsä, käyn oikeastaan vain lenkillä, koulussa ja sitten kirjoitan loppupäivän. Useimpina iltoina en edes pidä "vapaa-aikaa", vaan lukeminen, Netflix ja parisuhteen huolto on jäänyt vähälle. Tietenkin välillä käyn kaupassa tai teen kotitöitä, tuona päivänä kuitenkin laiskottelin. 

Tämä hyvin yksipuolinen aikataulu johtuu siitä, että kielikurssi vie niin paljon aikaa. Ennen sitä (ja nyt suunnittelen samaa) pidin huolta siitä, että kirjoitusprosessini oli hallitumpi ja että pidin säännöllisesti erilaisia taukoja ja että lopetin niin, että illalla jäi aikaa myös muille asioille.

Totuus on kuitenkin se, että vapaa-ajallani kaikista mieluiten kirjoitan. Valinta sen ja Netflixin väliltä on todella helppo. Kirjakin saa olla erittäin mukaansatempaava, että se veisi voiton omista tarinoistani. Niiden kirjoittaminen on nimittäin kaikkea sitä mitä lukeminen parhaimmillaan on, mutta potenssiin tuhat. Toki välillä se on myös erittäin turhauttavaa, epämotivoivaa ja kuluttavaa, mutta nämä tunteet liittyvät itsellä useimmiten aloittamisen vaikeuteen ja ohittuvat nopeasti.

Joka tapauksessa, nyt kielikoulu on ohi ja pääsen omistautumaan täysillä kirjoittamiselle! Juuri sopivasti ennen Nanowrimon alkua.

-mariidah