Italiaa Italiassa
Luulin, että ne ajat, kun minun tarvitsi huolehtia kotitehtävistä ja täyttää kielioppitehtäviä, olisivat jo olleet ohitse. Tällä viikolla kävi selväksi, että olen väärässä.
Italian kielikurssi alkoi maanantaina Scuola Leonardo da Vincissä. Iso suositus täältä! Kielenopetuksen lisäksi he tarjoavat muitakin kursseja, kuten maalaus-, kokkaus- ja keramiikkatunteja, sekä aktiviteetteja kuten matkoja lähiseudulle. Heidän kauttaan hoituu myös asuminen, eli jos haluaa tulla muutamaksi viikoksi Italiaan opiskelemaan kieltä, kaikki tarvittava varmasti järjestyy koulun kautta.
Mutta yllättävän nopeasti sitä alkaa ymmärtämään, kun on pakko. Jo maanantai-iltapäivällä aloin jotenkin tajuta, mistä puhuttiin. Nyt viiden päivän jälkeen ihmettelen kaupoissa ja kaduilla, kuinka italia alkaa pikkuhiljaa avautua.
Duomo illalla
Italian kieli on todella mielenkiintoinen. Siinä on paljon sanoja, jotka ovat minulle tuttuja brändien nimistä (Andiamo, Libero) tai muista kielistä, mutta merkitykset ovat usein jotain aivan muuta. Se myös auttaa, että tiedän jonkin verran latinaa, sillä italian pohja on tietenkin siinä kielessä. Minusta myös tuntuu, että suomalaiselle on helpompaa oppia ääntämään italiaa kuin esimerkiksi englantia äidinkielenään puhuvalle.
Esimerkiksi portafoglio, joka äännetään hyvin samaan tapaan kuin portfolio, onkin lompakko. Portare tarkoittaa tuoda ja foglio paperiarkkeja. Käy järkeen. Ja sitähän portfoliokin oikeastaan tarkoittaa. Voi olla että termiä käytetään myös siitä puhuessa, mutta ensin olin ihan hämilläni, että miten jollakin voi olla kokonainen portfolio käsilaukussaan...
Se oli myös uusi tieto, että italian kielessä ei ole lainkaan k tai j kirjaimia. Niitä esiintyy vain muista kielistä lainatuissa sanoissa.
Yksi kivoimmista jutuista kurssilla ovat tietenkin ihmiset. Tutustuin moneen uuteen tyyppiin ja teimmekin jo yhdessä ex tempore retken Viareggioon, eli läheiseen rantakaupunkiin. Siellä oli todella hiljaista tähän aikaan vuodesta, jättimäinen ranta oli käytännössä tyhjä. Näin suomalaiselle kyllä oli ihan sopiva rantakeli.
Olen ollut tällä viikolla ihan järjettömän väsynyt, kun käytän aamupäivät siihen, että yritän pysyä mukana nopeatahtisessa, vieraskielisessä opetuksessa ja iltaisin harrastan small talkia aina uusien ihmisten kanssa. Kirjoittaminen ja kaikki muukin on kärsinyt. Sain sentään tehtyä palautuksen chick lit -kurssille. Huomaan myös vaikeuksia kirjoittamisessa, kun pää on täynnä italiaa ja englantia.
Eilen illalla kuitenkin tajusin jotakin, kun olin koulun järjestämässä illanvietossa paikassa, jossa ruokaa oli ihan liian vähän, juomat olivat ihan liian kalliita ja musiikki ihan liian kovalla, jotta olisi ollut mukava jutella ihmisille. Nimittäin niin kauan, kun on mukavaa istuskella jutustelemassa niitä näitä, minun kannattaa olla siellä, mutta heti, kun syy viipyä on se, etten halua missata jotakin tai jättää väliin tilaisuutta tutustua muihin enemmän, on turha rasittaa itseään. Kaikki kurssilaisistani lähtevät kuitenkin kotiin lähiviikkoina. Tietenkin voi olla, että löydän jonkun kaverin, jonka kanssa tulee pidettyä myöhemminkin yhteyttä, mutta liikaa energiaa ei kannata tuhlata. Aika moni muista on täällä kuitenkin lomailemassa ja he jaksavat joka ilta juosta baareissa ja ravintoloissa, mutta minä haluan tehdä muutakin.
Onneksi tähän on yksi poikkeus, sillä kurssillani on yhden J:n koulukaverin vaimo, eli hänkin on tämän vuoden Firenzessä. Meillä on aika paljon ikäeroa, mutta hänen kanssaan on ollut todella mukavaa.
Viikko jatkuu kiireisenä, sillä huomenna on mestarikurssi ja sunnuntaina retki Toscanan maaseudulle. Ehkä sitten ensi viikolla pääsisi vähän rentoutumaankin!
-mariidah
Kommentit
Lähetä kommentti