Somen vaarat ja kuinka selvitä niistä
Eilen kirjoitin siitä, kannattaako somessa olla, jos on kirjailija (tai oikeastaan ylipäätään kuka tahansa, jolla on intohimo jotakin asiaa kohtaan ja haluaa lisää tietoa siitä/jakaa sitä). Vastaus oli kyllä.
Mutta tiedostan täysin, että someen liittyy riskejä. Huomasin heti TikTokiin liittyessäni keskimääräisen kirjoitusaikani lyhentyneen ja etenkin keskittymiskykyni häiriintyneen.
Kaikki varmasti tietävät mitä huonoja puolia someen liittyy, niistä on puhuttu sen verran paljon. Siksi halusinkin eilen kirjoittaa hyvistä puolista ja voisin puhua niistä vaikka lisääkin. Mutta haluan jakaa, kuinka itse olen jo (useamman vuoden) yrittänyt selvitä somen ja internetin maailmassa niin, että vaaka pysyisi painottuneena sinne paremmalle puolelle.
En aio tässä kirjoituksessa mennä somen keskustelukulttuuriin, minulla ei ole (onneksi) vielä omakohtaista kokemusta siitä paljoa, ja kaikki varmaan tietävät mitä tarkoitan. Keskityn nyt siihen, kuinka estää someen hukkumista, ajan tuhlaamista siellä ja mahdollisesti myös liiallista addiktoitumista.
Paras tapa on hyödyntää alustojen algoritmeja eli käyttää niiden omaa asetta niitä vastaan. Se vaatii kuitenkin rautaista itsehillintää ja joidenkin hitaammin reagoivien kohdalla myös sitä, että alusta asti noudattaa suunnitelmaa. Minun Youtuben etusivuni on ainakin sellainen sillisalaatti, että en edes tiedä, onko siellä mahdollista ohjailla algoritmia niin, ettei se tarjoaisi mitään muuta kuin sitä mistä olen kiinnostunut. TikTokissa kuitenkin yritän pitää huolen siitä, että pyyhkäisen pois kaikki tanssivideot ja muut sellaiset, mitä en lähtökohtaisesti halua katsoa.
Ja mitä minä haluan? Kirjoitusvinkkejä, kirjasuosituksia, kirjailijoita ja mitä tahansa muuta kirjallisuuteen liittyvää. Lisäksi olen myös kiinnostunut tietyistä, inspiroivista aiheista, kuten elokuvamusiikista, mytologiasta ja mahdollisesti joistakin esteettisistä videoista/kuvista (maisemista, dark academiasta yms, fantasiaolennoista, mahdollisista hahmojen inspiraatiokuvista). Mutta sinun täytyy tietenkin miettiä, mikä on se asia tai asiat, mistä sinä olet kiinnostunut. Onko se kirjoittaminen, taide, bujoilu, opiskelu, urheilu, shakki vai jokin ihan muu?
Tietenkin somen hienoutta on se, että se voi esitellä asioita, joista ei ollut edes tietoinen. Esimerkiksi lasinpuhaltaminen ja omelettien muotoilu (jep) ovat viime päivien aiheita, joita olen eksynyt tutkimaan. Ja siinä juuri piileekin se vaara, eli somen syövereihin eksyminen. Sieltä voi hyvällä tuurilla löytyä vaikka seuraava kirjaidea, mutta todennäköisesti käy niin, että sinne hukkuu moneksi tunniksi, jotka olisi voinut käyttää paremmin.
Helpointa tietenkin tuon välttämiseksi on välttää somea kokonaan, mutta minä ainakin kaipaan välillä pientä nollaustaukoa. Ja jos en uskalla luottaa siihen, että algoritmi pysyisi talutushihnassa, käytän toista taktiikkaa.
Se on se, että seuraan lähtökohtaisesti vain sellaisia kanavia, joiden sisältö kiinnostaa minua ja liittyy kirjoittamiseen. Eli Youtubessa kirjoitusvinkkejä tarjoavia kanavia, TikTokissa ja Instagramissa lisäksi kirjasuosituksia tarjoavia (myönnän että löytyy yksittäisiä muitakin juttuja). Näin voin mennä etusivun sijaan sille sivulle, joka tarjoilee vain seuraamieni kanavien sisältöä ja käyttää hetken katsomalla videon vaikka hahmonkehityksestä, nollata päätä passiivisesti kännykkää tuijottamalla, mutta myös kehittää itseäni samalla. Se myös pitää ajatukset kiinni kirjoittamisessa ja silloin siihen on helpompi palata tauolta.
Hyödynnän näitä vinkkejä myös Pinterestissä, jonka otin käyttöön jo monta vuotta sitten. Aloin silloin rakentaa sinne taulua kirjoittamisesta. Se on nykyään jo todella laaja monine osioineen ja hyödynnänkin sitä paljon kirjoittaessa, suunnitellessa ja editoidessa, sillä tarkistan usein samoja artikkeleita tai etsin vastauksia uusiin kysymyksiin. Pinterest toimi minulle alun perin sijaistoimintana nettilehtien selailulle, eli aamulla kun herään ja haluan vain hetken maata ja selailla kännykkää, selaan Pinterestiä ja luen artikkelin tai pari, mikä motivoi kummasti nousemaan ja aloittamaan kirjoittamisen.
Jos kaikesta tästä huolimatta huomaan eksyväni tuijottelemaan seuraajamääriä tai kissanpentuvideoita, teen itselleni sääntöjä, eli vaikka viikon ajan en katso iltaisin somea/kännykkää ollenkaan kahta tuntia ennen nukkumaan menoa. Jätän myös usein kännykän toiseen huoneeseen silloin, kun kirjoitan. Nämä olisivat toki hyviä tapoja pitkälläkin aikavälillä, mutta en ole itselleni niin ankara ainakaan vielä.
Youtuben, somekanavien ja Pinterestin lisäksi nollauksessa toimii myös esimerkiksi podcastit. Olen kuunnellut paljon esim Kirjoittamisesta-podcastia ja Writing excusesia (vain 15 min mittaisia ja kannustavat aina jatkamaan kirjoittamista kuuntelun sijaan jakson lopussa, joten sopii hyvin lyhyelle kahvitauolle esimerkiksi). Näitä voi hyödyntää myös vaikka siivotessa tai kävelyllä.
Nämä vinkit eivät toimi pelkästään siihen, että välttelee somen vaaroja, vaan ne myös pitävät intohimon kohteesi ja tavoitteesi aktiivisesti mielessäsi koko ajan. Kun miettii kirjoittamista, tutkii sitä, puhuu siitä, on paljon helpompi istahtaa koneen ääreen oikeasti naputtelemaan tarinaansa ylös kuin arjen keskeltä, johon kirjoittaminen ei kuulu mitenkään muuten, paitsi kaukaisissa haavekuvissa.
Minusta on tärkeää pyrkiä kehittämään itseään, ei toki aina, ei joka minuutti, mutta edes päivittäin olisi hyvä tehdä jotakin oman hyvinvoinnin ja taitojen kehittämisen suhteen. Etenkin, kun harrastaa tai tekee luovaa työtä, aivot tarvitsevat polttoainetta. Kaikki ympärillämme vaikuttaa meihin, ajatteluumme ja näkökulmaamme elämään. Samaan tapaan kuin pitää miettiä fyysistä ravintoa ja sen vaikutuksia kehoon, täytyy miettiä henkistä ravintoa ja sen vaikutuksia mieleen. Jos aina vain tunkee aivoihinsa mitä tahansa somella ja internetillä on sinä päivänä tarjota, mihin suuntaan se kehittää ihmistä? Mielestäni kannattaa aktiivisesti pyrkiä parempaan ja myös kehittämään omaa keskittymiskykyään, eikä ainakaan heikentämään sitä.
Tietenkin kannustan myös välillä hellittämään ja katsomaan niitä kissanpentuvideoita, ovathan ne oikeasti ihan todella ihania.
-mariidah
Kommentit
Lähetä kommentti