Näkökulmavirheet ja kuinka välttää niitä
Näkökulmavirheet ovat yksi tavallisimmista virheistä, mitä kirjoittajat tekevät. Ne voivat pilata lukukokemuksen eivätkä kustantajatkaan pidä niistä. Toisaalta, yllättävän usein niitä näkyy myös julkaistuissa kirjoissa.
Eli mitä "sääntöjä" näkökulmiin liittyy ja miten välttää rikkomasta niitä?
Valitse kertojatyyppi, äläkä vaihda sitä
Häilyväinen kertoja on lukijalle hämmentävää. Hän pohtii, kuka kertookaan tarinaa, kuka tässä on fokuksessa.
Sinun ei tarvitse heti tietää, mitä kertojatyyppiä haluat käyttää. Kirjoitusvaiheessa voit vaikka kokeilla erilaisia ratkaisuja ja korjata ne sitten editoidessa. Mutta kun teet lopullisen ratkaisun, tee se selväksi.
Kertojatyypin pitäisi olla lukijallasi selvillä tarinan ensimmäisten kappaleiden aikana.
Useat kertojat
Voit toki käyttää useita erilaisia kertojatyyppejä, joko täysin eri tyyppejä tai sitten saman tyypin fokusta vaihtamalla, mutta aloittelevalle kirjoittajalle en sitä suosittele. Se vaatii harjoitusta ja tarkkaa silmää, etteivät kertojatyypit sekoitu. Jos kuitenkin päätät yrittää tätä, ole tarkkana. Tee lukijalle selväksi, milloin kertoja vaihtuu. Paras on omistaa yhdelle kertojalle tai fokukselle yksi luku, mutta vähintäänkin jätä tyhjä rivi väliin, jos kertoja vaihtuu kesken luvun/kohtauksen.
Eli älä hypi päästä toiseen! Jos hahmoilla on meneillään kiihkeä riita ja sinua houkuttaisi kertoa toisenkin osapuolen ajatuksista, yritä mieluummin näyttää se hänen eleistään ja toiminnastaan. Jos on pakko vaihtaa kertojaa, tee se selväksi yllä mainituilla tavoilla.
Yritä olla säästeliäs näkökulmien kanssa. Mitä vähempi, sitä yhtenäisempi ja hallitumpi kokonaisuus tarinasi on. Valitse vain ne, jotka pystyt todella oikeuttamaan, älä ota jotakuta näkökulmahahmoksi vain, koska se olisi hauskaa. Kertojalla täytyy olla merkitystä, hänen täytyy olla oleellinen. Ilman hänen näkökulmaansa tarina ei olisi sama, tärkeää tietoa jäisi puuttumaan.
Vaikka tarinassasi olisi vain yksi kertoja, sitäkin kannattaa miettiä tarkkaan. Kenen näkökulma on paras juuri sinun tarinallesi? Usein se on päähenkilö, mutta esim. Kultahattu(Great Gatsby)-romaanissa kertoja on sivuhahmo. Tämän ratkaisun kanssa kannattaa olla tarkkana, sillä se voi etäännyttää ja hämmentää lukijaa ja saada kertojan vaikuttamaan tylsältä ja passiiviselta (esim. tohtori Watsonia syytetään usein tästä).
Huomioi rajoitteet
Jos olet valinnut rajoittuneen kertojan (eli et kaikkitietävää), mieti, missä fokus on ja mitä asioita siitä pisteestä voidaan havaita. Jos hahmosi ei osaa lukea ajatuksia, hän ei voi kertoa mitä muut hahmot miettivät (päästä toiseen hyppiminen). Jos hän on sokea, hän ei voi kertoa visuaalisia yksityiskohtia. Jos joku on kääntynyt poispäin, eikä hän näe tämän kasvoja, hän ei voi sanoa toisen hymyilevän. Jos hän ei tiedä jotakin, esimerkiksi paikan historiaa, hän ei voi kertoa sitä.
Esimerkiksi näkökulmahahmosi omien visuaalisten yksityiskohtien kanssa kannattaa olla tarkkana, kun kuvailet niitä. Voimme toki olettaa, että hän tietää miltä näyttää, eli hän voi kuvailla kirjan alussa vaikka kasvojaan ilman, että hänen täytyy tuijottaa samalla peiliin. Itse asiassa, varovaisuus tässä on johtanut siihen, että kohtaus, missä hahmo katselee itseään pelistä ja kuvailee ulkonäköään, on muodostunut suureksi kliseeksi.
Mieti tässä omaa näkökulmaasi itseesi. Jos punastut, et voi itse nähdä sitä (paitsi peilistä). Voit kuitenkin tuntea sen. Kasvosi tuntuvat kuumilta, alat ehkä hikoilla, sydän tykyttää, kädet vapisevat. Älä siis laita kertojaa sanomaan "Minun kasvoni muuttuivat vaaleanpunaisiksi" tai "[Näkökulmahahmon] posket kalpenivat". Hän ei pysty näkemään sitä! Väri on visuaalinen yksityiskohta eikä ainakaan ihminen näe omia poskiaan (jos hahmosi on avaruusolento, jonka silmät sojottavat tappien päässä ja voivat kääntyä, ok sitten).
Ja vaikka hahmosi tietää, että hänen silmänsä ovat vihreät, on todella outoa sanoa "Katsoin häntä suurilla, vaaleanvihreillä silmilläni".
Voit käyttää sen sijaan noita tuntemusten kuvailuja, mutta varo, ettei niistä tule toisteista tai kliseistä kuvaa. Paras tapa on näyttää hahmon tunteet hänen repliikkiensä ja toimintansa kautta. Nolostunut ihminen voi esim. poistua tilanteesta tai kätkeä kasvonsa.
Joskus nämä visuaaliset yksityiskohdat ovat salakavalia. Mietimme esim. kirjoituspiirini kanssa, voinko sanoa, että hahmoni tunsi kosteiden läikkien ilmestyvän kainaloihinsa. Läikkä on nimittäin visuaalisuuteen viittaava sana, ja minä puhuin tuossa tuntemisesta. Ei kauhean paha, mutta päädyin muuttamaan sitä.
Anna kertojallesi vahva ääni
Tämä ei varsinaisesti ole yhtä tiukka "sääntö" kuin nuo aiemmat, mutta se on asia, johon toivon kaikkien kiinnittävän (editointivaiheessa) huomiota. Eli se, kuka hahmo on fokuksessa tai millainen kertojasi on, vaikuttaa hänen ääneensä, eli hänen tapaansa kertoa asioita, hänen sanavalintoihinsa ja kielikuviinsa. Se vaikuttaa myös siihen, millaisia asioita hän huomaa maailmasta.
Jos joku on taiteilija, hän todennäköisesti ei puhu pinkistä, oranssista ja sinisestä, vaan esimerkiksi fuksiasta, okrasta ja indigosta. Jos hahmo on kasvanut satamassa ja merillä, hänen voi verrata pahalta haisevaa ympäristöä mädäntyneeseen silakkasaaliiseen. Ekstrovertti ihminen, joka nauttii juoruilusta, kiinnittää tilanteessa todennäköisesti enemmän huomiota siihen, mitä ihmiset tekevät, mitä he sanovat, kun taas introvertti luonnonlapsi voi tarkkailla säätä ja kokea sen symboloivan omia tunteitaan.
Kun kehität hahmojasi, mieti siis, miten se, keitä he ovat, vaikuttaa heidän toimintaansa ja kieleensä. Tämä on erityisen tärkeää näkökulmahahmojen kohdalla, sillä se vaikuttaa myös kerrontaan, mutta myös sivuhahmojen, sillä heillä se näkyy dialogissa ja heidän teoissaan.
Huomioi myös, miten laaja sanavarasto hahmollasi on. Hänen ikänsä, taustansa ja koulutustasonsa vaikuttavat siihen. Eri kielissä on sanoja, jotka ovat niille ominaisia. Esim. suomessa on useita sanoja kuvaamaan erilaista lunta (nuoska, räntä, tykky, sohjo, hankiainen). Nuo sanat eivät ole tuttuja toisista kulttuureista tuleville.
Tämä onkin syy siihen, miksi useampi näkökulmahahmo voi osoittautua hankalaksi. Kertojien äänien pitäisi nimittäin erota toisistaan. Jos kaikki hahmot kuulostavat samalta, se on vähän... tylsää. Yhtä puuroa kaikkia. Samasta muotista valettu. Pahimmillaan lukija ei pysy kärryillä siitä, kuka kertoo. Siksi etenkin useat minäkertojat ovat haastavia.
Aikamuoto
Kertojan valintaan liittyy vahvasti myös aikamuoto. Useimmiten proosassa käytetään joko imperfektia (hän oli) tai preesensiä (hän on). Aikamuodon vaihteleminen on myös todella tyypillinen virhe, jota kirjoissa näkee. Usein mennään vikaan, kun kerrotaan jotain aiemmin tapahtunutta tai flashbackia. Ole siis tarkkana myös tämän kanssa, pidä aikamuoto samana ja jos se muuttuu, tee se tietoisesti ja tarkista huolellisesti, että se menee oikein!
Kirjailijan ja kertojan sekoittuminen
On aika tavallista, että kirjoittajan uran alussa kirjoittaa itsensä kaltaisia päähenkilöitä. Tai ainakin sellaisia, mitä itse haluaisi olla. On myös tyypillistä, että kirjailijan oma, sisäinen ääni (enkä puhu nyt siitä kirjoitustyyli-äänestä, vaan henkilökohtaisesta äänestä) sekoittuu kertojaan. Eli ellet kirjoita tarkoituksella hahmoa, joka perustuu itseesi, pidä hänet erillään persoonastasi. Kirjoittamisessa parasta on juuri se, että saa eläytyä aivan toisenlaisen ihmisen elämään, tehdä ja sanoa asioita, jotka eivät tavallisesti olisi yhtään sinun tapaisiasi!
Minun hahmoni ovat usein ensimmäisessä versiossa hieman laimeampia kuin miksi suunnittelin heidät ja heidän äänensä muistuttavat toisiaan. Editoidessa kiinnitänkin tähän huomiota ja vien heitä enemmän ääripäitä kohti. Yleensä tarina ja kieli muuttuvat paljon kiinnostavimmiksi.
Älä myöskään erehdy sekoittamaan muita kirjoittajia heidän teksteihinsä tai hahmoihinsa. Jos jonkun hahmo sanoo esim. rasistisia asioita, ei se (pakosti) tarkoita, että kirjailija on rasisti.
Lisää postauksia tulossa. joissa esitellään tarkemmin eri kertojatyyppejä ja kuinka valita niistä paras.
-mariidah
Lähteet:
Point of View in 2021: Guide to 1st Person, 2nd Person, 3rd Person POV (thewritepractice.com)
Most Common Writing Mistakes, Pt. 64: POV Problems - Helping Writers Become Authors
6 Point of View Mistakes in Fiction (and how to fix them!) - Eva Langston
Don't Get Caught Making These POV Violations - Write To Sell Your Book
Kommentit
Lähetä kommentti