Pihlajapalatsin 1. editointikierros
Tämä postaus on nyt myöhässä, sillä sain Pihlajapalatsin ensimmäisen editointikierroksen valmiiksi jo 10.2. Kaksi viikkoa ja pari päivää siinä siis meni. Myöhästyin ensimmäistä kertaa suunnittelemastani aikataulusta, mikä johtunee siitä, että kokeilin tällä kertaa erilaista tapaa editoida.
Kerroinkin jo aiemmin Vesi välissämme -romantiikkakäsiksen editoinnista ja omasta editointiprosessistani. Tälläkin kertaa siinä oli samat vaiheet, mutta lähestymistapa oli hieman erilainen.
Minähän kirjoitin Pihlajapalatsin Nanowrimossa viime syksynä, yhden luvun päivässä, eli kirjoituspäiviä oli 34 ja sen päälle 4 suunnittelupäivää. Kokeilin kirjoittaessa sitä, että lukisin aina edellisen päivän luvun ensin ja korjailisin kieltä hieman sujuvammaksi. Ajattelin, että se helpottaisi editointivaiheessa, kun ei teksti ei olisi niin täynnä kirjoitusvirheitä tai superkökköjä lauserakenteita. Lopetin kuitenkin tämän tekemisen noin puolivälissä käsistä.
Täytyy sanoa, että en nähnyt mitään eroa "editoidussa" tekstissä ja editoimattomassa. Itse asiassa kieli oli aivan retuperällä. Kirjoitusvirheitä, puuttuvia sanoja, kömpelöitä lauseita. Syynä ehkä nanon aiheuttamat paineet? Tai ehkä se, että olin juuri editoinut romantiikkakäsistä, enkä pystynyt päästämään irti "editointisilmästä" lukemisvaiheeseen.
Joka tapauksessa kieli ja sen virheet häiritsivät lukukokemustani huomattavasti, jopa niin paljon, etten pystynyt keskittymään isoihin asioihin, kun silmä pysähtyi koko ajan pikkuvirheiden kohdalle. Tarkoitus oli siis yrittää jättää kieli omaan rauhaansa ja korjata ensin hahmokaaria ja juonta.
Toisaalta en keksinyt mitään huimia epäkohtia isoista asioista. Sokaisiko kieli minut vai olivatko isot rakenteet kohdillaan? Kohta se varmaan kuullaan koelukijoilta.
Nimittäin sekin minun oli huomioitava, että lupasin jo palauttaa ensimmäisen 50 sivua kirjoituspiiriini. Sekin minua vaivasi, että käsis oli paisunut kirjoittaessa aivan valtavasti, noin 94 000 sanaan! Yleensähän editoidessa minun tarinani pitenevät entisestään, joten olin huolissani.
Niinpä tein ratkaisun, jota vastaan kaikki kirjoitusoppaat kehottavat, ja lähdin korjaamaan kieltä. En toki pelkästään sitä! Tein tavalliseen tapaan muistiinpanoni ja brainstormasin ratkaisut ja koostin niistä tehtävälistan. Aloitin kuitenkin pienemmältä tasolta kuin yleensä ensimmäisillä editointikierroksillani, ja lähdin katsomaan käsistä luku kerrallaan.
Olin lukiessa jättänyt kommentteja sekä käsistiedostoon että muistiinpanotiedostoon ja vielä kohtausluetteloa tehdessäni täydentänyt niitä. Nyt otin aina yhden luvun käsittelyyn ja etenin seuraavasti:
Pihlajapalatsin ensimmäinen editointikierros:
-etsin kommenttikohdat, tein korjauksen
-luin luvun läpi, pohdin toimivatko tekemäni muutokset, koetin bongata uusia ongelmia ja pidin etenkin silmillä turhia sanoja, lauseita ja kappaleita. Tein välillä isojakin leikkauksia.
-luin luvun ääneen läpi, näin löysin etenkin kirjoitusvirheitä, toistoa, kömpelöitä lauserakenteita, ja korjasin ne
-aina 50 sivun välein (palautettava määrä kirjoituspiiriin) kävin katsomassa muistiinpanojani ja etenkin sen yleisempiä kommentteja. Siellä saattoi lukea esim. "aseta asia X aiemmin". Mietin, oliko juuri läpikäymässäni luvuissa mahdollisuutta tuon asian korjaamiseen, jos oli, tein muutoksen. Etsin myös ongelmia, jotka olisivat jääneet korjaamatta.
-aivan lopuksi luin vielä luvut 1 ja 2 uudelleen ääneen, sillä siinä kohtaa olin päässyt paremmin tiukkaan editointivireeseen ja myös ymmärtänyt paremmin, miltä hahmojeni äänien pitäisi kuulostaa ja muokkailin ne sopimaan muuhun käsikseen
Ensimmäisissä luvuissa minulle usein meinaakin käydä, että ne jäävät etäisimmiksi, koska aloitan aina niistä, ja vireeseen/tarinan maailmaan astumiseen menee hetki. Viimeisissä luvuissa taas taisteluväsymys iskee ja saatan hutiloida. Niinpä usein jollakin kierroksella vaihdankin suuntaa, editoin lopusta alkuun tai aloitan keskeltä!
Tällä menetelmällä sanamääräni väheni 94 290 sanasta 86 793 sanaan, liuskat 315:sta 295:een! Olen ylpeä itsestäni, kuinka paljon kullanmuruja ja turhaa lörpötystä ja kuvailua onnistuin leikkaamaan, se on aina ollut vaikeaa minulle!
Olen kyllä erittäin tyytyväinen Pihlajapalatsiin. Sain ensimmäiset kommentitkin kirjoituspiiristäni. He ovat todella tarkkoja ja osaavia palautteen antajia ja ensimmäistä kertaa tuollaisen session jälkeen minusta ei tuntunut siltä, että haluaisin vain käpertyä peiton alle itkemään. Eräs luottolukijoistani jopa sanoi, että hänellä ei ole mitään kommentoitavaa, että hän rakastaa tarinaa ja kaikkea siinä.
Korjailin jo ensimmäiset luvut kommenttien perusteella, joten itse asiassa olen aloittanut jo 3. versionkin! Tarkoitukseni onkin korjailla aina 1-2 palautekerran jälkeen eli 50-100 sivua 3-6 viikon välein, kunnes toukokuussa luen käsiksen taas itse läpi ja teen toisen editointikierroksen loppuun. Sitten kesäksi taas koelukijoille. Syksyllä ehkä jo kustantamoihin?
Nyt olenkin pohtinut seuraavaa tarinaa. Olinkin jo valinnut, mikä olisi seuraava projekti ja hieman herätellyt suunnittelunystyröitäni. Tarkoitus oli avata täällä ja somessa suunnittelu- ja kirjoitusprojektiani tarkemmin, ottaa seuraajat mukaan niihin. Kävi kuitenkin niin hassusti, että aivan uusi idea rynnisti puun takaa ja vei huomioni. Se ei valitettavasti sopeudu tuohon suunnittelemaani "Kirjoita kirja kanssani" -projektiin. Yksi syy on se, että kyseessä on jatko-osa Pihlajapalatsille, mutta muitakin on. Sen ongelma on se, että kyseessä on aika laaja idea, joka vaatii kuukausien, jopa vuosien suunnittelun. Varmaan uppoudun siihen vähäksi aikaa ja kun se tyssää, jatkan suunnitellusti tuon aiemmin mainitsemani projektin pariin. Stay tuned!
-mariidah
Kommentit
Lähetä kommentti