Ykkösversiosta kakkosversioon (romantiikkakäsis)
Blogi on elänyt nyt viime viikot vähän sykäyksissä, eli olen kirjoittanut useamman postauksen kerralla ja sitten taas hiljentynyt. Tähän on kaksi syytä: asetin itselleni aika tiukat tavoitteet kirjoittamisen kanssa nyt alkuvuoteen ja päivät ovat venyneet huolimatta lupauksista vähentää kirjoitusmaratoneja ja yrittää tehdä muutakin Italiassa. Toinen syy on ollut kaikenlaiset pienet terveysvaivat, jotka jostain syystä päättivät kasautua tähän kohtaan (stressitasojen laskemisen syytä? Vai liekö oikeasti nousseet täällä :D). Pääsinpä jopa tutustumaan italialaiseen terveydenhuoltoon, joten kunhan olen varmasti selvillä vesillä, tulossa postaus lääkäriseikkailuista. Voin sanoa että aika erilaista on kuin Suomessa!
Päätin siis nyt ensimmäisenä Italiassa editoida kaksi käsistä versioon nro 2, eli kyseessä viime keväänä/syksynä kirjoittamani romantiikkakäsis työnimeltään Vesi välissämme sekä Nanowrimoprojekti Pihlajapalatsi.
Vesi välissämme kakkosversio on nyt valmis ja luovutettu koelukijoille. Sitä käydään läpi myös chick lit -hautomossa, joten palautetta saan sitäkin kautta. Tiesin jo editointiurakkaan ryhtyessäni muutamasta isosta ongelmasta, esim. historiaosuudessa oli jopa ns. virheellinen luku, jossa kesken kirjoittamisen päätin muuttaa sen kulkua, mutta en tehnyt muokkauksia silloin alkuosaan vielä (näin en ole ennen tehnytkään, että olisin tuollaista selvää "virhettä" jättänyt ensimmäiseen versioon, olen aika ylpeä, että osasin hellittää kontrollista sen verran!).
Tehtävälistalla oli siis niiden korjailu ja lisäksi kolmen näkökulmahahmon hahmokuvausten ja -kaarien läpikäynti ja muokkaus. Kurssin puolestahan palautetta oli jo tullut alkuosasta tarinaa, joten niitäkin vilkaisin, mutta päätin pääasiassa keskittyä tuohon hahmojen kuntoon saamiseen.
Suosittelen muillekin, että etenkin kahdella ensimmäisellä editointikierroksella valitsee yhden tai kaksi "isompaa" asiaa ja keskittyy suosiolla niihin. Se ensinnäkin helpottaa tuskaa kaiken sen työmäärän kanssa, selkeyttää suunnittelua ja toteutusta, ja voi säästää myös turhalta työltä, kun joskus yhden asian korjaaminen auttaa moneen muuhunkin ongelmaan. Näin kävikin oman käsikseni kanssa, eli se että kävin läpi hahmokaaret kaikilta isoilta hahmoilta, sai myös juonen selkeytymään.
Etenin editointikierroksessa näin:
-luin käsiksen läpi, laitoin muutamia kommentteja, mutta en muokannut vielä mitään tiedostoon.
-tässä kohtaa tuntui siltä, että "hyvähän tämä on, kun korjaa ne pari selvää ongelmaa, kyllä minä tiedän mitkä hahmojen heikkoudet ja tavoitteet on ja hahmokaaret ovat selkeät, tarviiko näille muka tehdä mitään."
-tunnollisena loin kuitenkin tiedoston jokaiselle näkökulmahahmolle ja aloin kirjoittaa ensin vapaamuotoisesti ajatuksiani ylös siitä, millainen ko. henkilö on ja sitten listasin myös John Trubyn mallin mukaan hahmon heikkouden, tavoitteen, tarpeen, oivalluksen ja moraalisen argumentin. Ja voin sanoa, että oli todella hyödyllistä, avautui monia uusia ulottuvuuksia hahmon ymmärtämiseen ja ilmaantui monta ongelmaa, joita en ollut tajunnut (esimerkiksi se, että miten kaksi päähenkilöä peilautuvat toisiinsa ja tarinan teemaan, ja ylipäätään teema kirkastui mielessä selvästi).
-sitten brainstormasin ideoita, miten voisin saada nämä uudet oivallukset näkymään tarinassa. Esim. muuttamalla toisen hahmon suhtautumista ruoanlaittoon (näytetään kuinka on hahmo on liian fiksoitunut tekemään aina oikein, "niin kuin pitää"). Näistä parhaat järjestin ranskalaisin viivoin tehtävälistaksi.
-sitten toteutin muutokset
-lopuksi kävin vielä palautteita ja omia kommenttejani läpi, joitakin asioita korjasin, joitakin jätin seuraavalle kierrokselle tai pohdittavaksi
-sitten luin käsiksen läpi uudelleen (tässä kohtaa muutin fontin ihan erilaiseksi, että silmät eivät olisi niin tottuneet). Vaikka kieli- ja rivitasolle ei kannattaisi vielä mennä, en malttanut olla tekemättä joitakin muutoksia, poistin esim. jonkin verran turhia lauseita ja selkeytin toisia. Yritin pitää silmällä miten tekemäni muutokset toimivat, mutta tiedän jo nyt, että seuraavalla lukukerralla pitkän tauon jälkeen huomaan varmasti monia ongelmia, nyt on liian sokaistunut niille. Minulle käykin monesti niin, että kakkosversioon väännän liiankin rautalangasta hahmojen motivaatioita ja kehityskaarta ja myöhemmin joudun poistamaan toistoa.
Minun editointikierrokseni voikin yleensä jakaa vaiheisiin: lukuvaihe, analyysivaihe, suunnitteluvaihe, toteutusvaihe, tarkastusvaihe. Usein kyllä prosessi vaihtelee käsiksestä ja kierroksesta toiseen paljonkin, mutta näitä elementtejä on aina jossain määrin havaittavissa.
Yhden tietoisen päätöksen tein myös näistä kolmesta hahmosta ja koetin muokata käsistä tähän suuntaan. Taustalla siinä olivat kommentit päähenkilön ärsyttävyydestä (mikä ei lähtökohtaisesti ole huono juttu, mutta ko. genren takia halusin sitä laimentaa hieman). Tästä vinkistä tulossa oma postauksensa!
Tällä hetkellä editoitavana on siis Pihlajapalatsi. Editointikierros on nyt noin puolessa välissä (molemmille kässäreille varasin aikaa kaksi viikkoa) ja se on poikennut monella tapaa romantiikkakäsiksen editoinnista, joten palataan asiaan, kunhan saan sen ensin loppuun!
-mariidah
Mainitusta John Trubyn mallista:
Does Your Story Have John Truby's 7 Elements? - Kiingo
Notes: John Truby's Anatomy of Story - Kiingo
Trubyn kirja Adlibriksessä:
Kommentit
Lähetä kommentti