Vastakohtahahmot ja kuinka käyttää niitä

 Tällä viikolla katselin kahtakin IG-liveä, jotka käsittelivät hahmoja. Toinen oli uusi Kirjoittajavartti-sarja, jota voi seurata @halaistuasanaa-kanavalla, toinen @kirjoittamistavaillevalmis-kanavalla. Jos et ole jo tutustunut kirjoittajagramiin niin suosittelen ehdottomasti! Mahtavaa porukkaa, hyviä vinkkejä ja keskusteluja.

Puhetta oli mm. kuinka päähenkilöistä on joskus vaikea saada otetta ja kuinka sivuhahmot ovat usein paljon kiinnostavampia. Pohdittiin sitä, että tehdäänkö päähenkilöistä joskus tarkoituksella keskinkertaisia, ns. kädenlämpöisiä, jotta useampien olisi helpompi samaistua heihin. Esimerkkeinä taidettiin mainita kommenteissa ainakin Grishaversumin Alina sekä Punaisen kuningattaren Mare (nämä toki osittain mielipidekysymyksiä! Itse pidin kyllä Maresta ensimmäisellä lukukerralla, myöhemmin taisin olla analysoivampi enkä löytänyt sitä ensimmäisen kerran ihastumista enää).

Nyt en aio käsitellä juuri tuota päähenkilöiden ongelmaa, vaan toista, jota itse jouduin juuri pohtimaan Vesi välissämme -romantiikkakäsikseni kanssa. Toki postauksen vinkeistä voi saada apua päähenkilön luonteen korostamiseen.

Sain chick lit -kurssilla useamman kerran palautetta, että tarinani päähenkilö on ärsyttävä. Tämähän ei siis ole mikään ongelma lähtökohtaisesti (joku taisi jopa sanoa "ihanan ärsyttävä"), sillä päähenkilöt saavat olla myös epämiellyttäviä! Mieluummin ärsyttävä kuin mitäänsanomaton. Ko. hahmon kohdalla myös pyrin tähän etenkin tarinan alussa. Halusin kuitenkin hieman "laimentaa" tätä piirrettä, sillä kyseessä on kuitenkin romantiikka-genre ja koen siinä tärkeäksi sen, että päähenkilöön samaistuisi edes jossain määrin. Nyt jotkut koelukijat eivät olleet tähän kyenneet. 

Muutin toki joitakin päähenkilön valintoja ja poistin äärimmäisyyksiä, mutta lähestyin ongelmaa myös parilla muulla keinolla, joista ensimmäistä käsittelen tässä postauksessa.

Vastakohtahahmot

Tämän postauksen aiheena ovat siis ns. foil characters, eli suomeksi ehkä vastakohtahahmot. Kertokaa jos tälle on jokin virallinen suomennos, minä en löytänyt. Englanninkielinen nimi tulee ilmeisesti siitä, että joskus timantit pakattiin folioon, jotta ne loistaisivat kirkkaammin.

 Ideana on siis se, että hahmonkehityksessä pitäisi aina pohtia hahmoa suhteessa muihin, sillä kontrastit muihin hahmoihin vaikuttavat siihen, miten lukija näkee hahmon. Kun verrataan kahta erilaista hahmoa keskenään, heidän eronsa korostuvat.

Tausta siis vaikuttaa hahmoihin, aivan kuten värit näyttävät erilaisilta eri värisillä taustoilla. Mieti vastavärejä ja kontrasteja tai esimerkiksi oikein tummaa sinistä väriä valkoisella vs mustalla taustalla. Toisen kanssa se saattaa näyttää jopa mustalta, toisen kanssa taas sinisyys erottuu. Mitä sinä haluat hahmossasi korostaa? 

Kuka tahansa hahmo ei ole vastakohtahahmo muille. Käytän esimerkkinä nyt Ylpeyttä ja ennakkoluuloa, jossa on kaksi hienoa vastakohtahahmoa: Mr Darcy ja Mr Wickham. Eli vaikka esimerkiksi Mrs Bennet on hyvin erilainen hahmo kuin Mr Darcy, hän ei ole tämän vastakohtahahmo. Todellisella vastakohtahahmolla on erojen lisäksi myös yhteisiä piirteitä vastinparinsa kanssa, eli tässä esimerkissä molemmat ovat herrasmiehiä, he ovat saaneet samanlaisen kasvatuksen, itse asiassa vielä kasvattiveljinä, ja heidän suhteensa päähenkilöön on samanlainen (kosiskelija). Taattu keino löytää vastakohtahahmoja onkin kolmiodraamat.

Vastakohtahahmon tärkein tehtävä on siis korostaa vastinparinsa tiettyjä piirteitä, esimerkissä tarinan alussa pidättyväisyyttä ja myöhemmin kunniallisuutta (siksi esimerkki onkin niin hieno, siinä kun vastinparidynamiikka kääntyy kesken tarinan päälaelleen, mukava hahmo kääntyy ikäväksi ja päinvastoin). Tämä on keskeisin ero siihen, miksi vastakohtahahmo ei ole sama asia kuin antagonisti, jonka tehtävä on estää päähenkilöä saavuttamasta tavoitettaan (toki joskus nämä roolit voivat olla samalla hahmolla). Vastakohtahahmon ei tarvitse luoda konfliktia tarinaan, toisin kuin antagonistin. Hän voi olla jopa vastinparinsa ystävä tai apulainen (esim. Sherlock Holmes ja Dr. Watson).

Huom: Näitä asioita voi miettiä jo suunnitellessa tarinaa tai vasta editointivaiheessa, kuten minä nyt tein. Vastakohtahahmo ei myöskään ole mitenkään pakollinen.

Photo by Sergio Capuzzimati on Unsplash

Vastakohtahahmon tehtäviä:

-auttaa lukijaa ymmärtämään syvemmin hahmoa (korostaa hänen heikkouksiaan ja vahvuuksiaan)

-tuoda tarinaan kontekstia (hahmojen erilainen suhtautuminen asioihin luo kontrastia ja syventää merkitystä)

-tuoda esiin vaihtoehtoisia toimintatapoja (tuo painoa toisen hahmon tekemille valinnoille ja tuo esiin lukijalle sitä, että tarina olisi voinut kulkea toiseenkin suuntaan)

Tätä samaa dynamiikkaa voi hyödyntää myös muissa asioissa kuin hahmoissa, esim. miljöissä. Jonkun tapahtumapaikan synkkyyttä ja karuutta voi korostaa toisella, kotoisammalla ja valoisammalla paikalla (esim. Humiseva harju ja Rastaslaakson kartano). Myös sivujuoni voi toimia vastakohtana pääjuonelle ja korostaa näin teemoja tai päähenkilön valintoja (esim. Hamletissa eri hahmot kulkevat erilaisen polun koston tiellä).

Tunnettuja vastakohtahahmopareja:

-Draco Malfoy ja Harry Potter

-Frankensteinin hirviö ja Dr. Frankenstein

-Romeo ja Mercutio

-Dr. Jekyll ja Mr. Hyde

-Luke Skywalker ja Han Solo

-Woody ja Buzz Lightyear

-Edward Cullen ja Jacob Black

-Gaston ja LeFou

-Anne Shirley ja Diane Barry

Photo by Christophe Maertens on Unsplash

Mitä minä siis tein?

Käsiksessäni minulla on naispäähenkilö Carolinen lisäksi miespäähenkilö Henri (romantiikkagenre!), joka toimii antagonistisena voimana tarinassa. Henrillä oli jo valmiiksi myös vastakohtahahmomaisia piirteitä, mutta nyt selvensin noita entisestään. Ensimmäisessä versiossa hän korosti pitkälti Carolinen huonoja puolia, mutta editoidessa lisäsin Henrille huonoja piirteitä, jotka tuovat (toivottavasti) esiin nyt paremmin Carolinen hyviä ominaisuuksia. 

Esimerkkinä: laitoin hänet stressaamaan ruoanlaitosta aivan liikaa, jumittumaan siihen, että aina pitäisi toimia oikein (valmistamaan kaikki alusta asti, ei voi oikaista käyttämällä valmisruokia tai tilaamalla pitsaa). Lisäsin kohtauksen jossa Caroline käskee häntä ottamaan rennosti ja sanoo, että joskus se on ihan ok. 

Tämä itse asiassa johti muutaman muunkin ongelman ratkeamiseen (toivottavasti): Henri ei ole enää niin tylsän täydellinen kuin aiemmassa, sain kohtauksen, jossa näytetään hahmojen lähentymistä alkupuolella (ekassa versiossa se kerrottiin, ei näytetty) ja lisäksi selvennettyä, kuinka he myötävaikuttavat toistensa hahmokaarien kehitykseen ja sainpa myös yhden liian pitkän aikahypyn katkaistua. Korostankin sitä, että yleensä editoidessa kannattaa keskittyä yhteen asiaan, hoitaa yksi ongelma kerrallaan (lue edellinen postaus), kun voi hyvinkin käydä näin.

Toisen lähestymistavan tähän ongelmaani esittelen seuraavassa postauksessa. Se kylläkin liittyy edelleen näihin hahmojen välisiin kontrasteihin. 

Onko sinun tarinasi hahmoissa vastinpareja?

-mariidah

Näytä tämä julkaisu Instagramissa

Henkilön Mari Renko (@mariidah) jakama julkaisu

Lähteet:

Writing 101: What Is a Foil Character in Literature? Learn About 2 Types of Literary Foils and the Differences Between Foil and Antagonist - 2022 - MasterClass

What is a Foil Character? (with Examples) | Boords

Foil Character Examples and Purpose in Literature (yourdictionary.com)

Foil - Examples and Definition of Foil as Literary Device (literarydevices.net)

Why Mary Bennet is ESSENTIAL in Pride and Prejudice | Foil Characters - YouTube

Otsikkokuva: Photo by Rishabh Dharmani on Unsplash