Ensimmäinen arkiviikko Italiassa

 Tämän viikon maanantaina alkoi J:n koulu ja näin ollen myös meidän oikea arkemme. No, huomenna se jo muuttuu, kun minun kielikurssini alkaa, mutta tämä viikko oli pieni maistiainen siitä, mitä sitten kielikurssin jälkeen ja keväällä on luvassa.

Koin tällä viikolla aivan uudestaan oudon ihmetyksen tunteen siitä, että todella olemme täällä. Viimeisen puolentoista vuoden aikana olen tottunut siihen, että arki-iltana fiilis on huono, ei tee mieli mennä nukkumaan, kun seuraavana päivänä on töitä. Samoin siihen, että jos "tuhlaan" aikaani esim. katsomalla televisiosarjaa tai selailemalla vaikka Youtubea, tulee heti kauhea morkkis, että en käyttänyt vähäistä vapaa-aikaa johonkin järkevämpään kuten vaikka kirjoittamiseen. Silti olin usein niin väsynyt etenkin arkena, että päädyin helposti vain istuskelemaan kännykän kanssa sohvalle. Energiaa ei myöskään meinannut oikein riittää sellaisiin asioihin kuin liikunta, siivous tai kokkaaminen. Kun niitä teki, ne tuntuivat pakkopullalta enkä esimerkiksi kokkaamisesta saanut sellaista iloa kuin aiemmin.

Auringonnousu Arno-joella

Nyt ei tunnu siltä. Iltaisin on aivan ihana olo, kun tajuaa että huomenna on taas uusi päivä ja saan tehdä sitä mitä rakastan. Ruoanlaitto inspiroi, on kiva päästä kokkamaan erilaisilla aineksilla mitä Suomessa, vaikka välillä se aiheuttaakin myös haasteita. Liikuntakin tuntuu taas kivalta. Siihen on kyllä iso vaikutus sillä, että aloitimme juoksemisen yhdessä J:n kanssa. Aiemmin olen lenkkeillyt vain yksinäni. Kaverin kanssa on paljon motivoivampaa liikkua. Aloitamme aina päivämme aamulenkillä, eli heti herättyämme lähdemme juoksemaan Arno-joen rantaa pitkin. Maisemat ovat siis varsin upeat. J:kin on innostunut nyt niin, että kävimme ostamassa juoksukengät.

Se oli muuten aika vaikeaa! Firenzen keskustassa on kyllä paljon liikkeitä, mutta suurin osa on aika pieniä ja erikoistuneita johonkin tiettyyn asiaan. Kävimme juoksutarvikeliikkeessä, mutta ongelma oli, että kaikki kengät olivat joillekin himoharrastajille ja todella kalliita. Nyt kaipaisi jotakin XXL:ää tai vaikka Prismaa! Prisma olisi senkin takia hyvä, että on joitakin pikkujuttuja, mitä tarvitsisimme, mutta emme vain ole keksineet missä niitä myytäisiin, esim kangaspaikkoja. Tai isoja kynttilöitä! Ruokakaupassa oli tuikkuja (vain tuoksullisia), mutta haluaisin vain tavallisen kynttilän. Enkä mitään käsintehtyä 20 e maksavaa jostain erikoiskaupasta. Vihkoa ja värikyniä jouduimme myös etsimään, Suomessa kun on tottunut siihen, että kirjakaupasta saa kaikenlaista, mutta täällä kirjakaupoissa myydään yllättäen kirjoja ja vain niitä. 

Teen jossakin kohtaa tarkempaa postausta siitä, mihin kaikkeen muuhun outoon olemme täällä törmänneet. 

Duomo on paikallinen Puijon torni

Joka tapauksessa kulunut viikko oli ihana. Sain todella paljon aikaan kirjoittamisen kanssa, Kolme valtakuntaa on nyt tauolla odottamassa kirjoituspiiriltä lisäkommentteja ja aloitin historiaosuuden kirjoittamisen romantiikkatarinaan. 

Yllätin itseni myös liittymällä viikko sitten TikTokiin. Olen pitänyt sitä teiniappina, jossa nuoret tanssivat ja tekevät höpsöjä haasteita. Olin kyllä kuullut Booktokista ja utelias siitä, mutta lopulta päädyin testaamaan appia, kun ajattelin, että jos kirjoitan nuorille niin minun pitäisi silloin myös olla siellä, missä hekin. Koukutuin kuitenkin sovellukseen saman tien, kun huomasin kuinka paljon kirjoihin ja kirjoittamiseen liittyvää sisältöä siellä on! Ja algoritmi on todella  nopea reagoimaan, taisin nähdä vain kaksi tanssivideota ennen kuin ne katosivat etusivulta kokonaan ja nyt ihastelen vain kirjallisuusjuttuja sekä satunnaisia inspiroivia maisema/matkailuvideoita. Toki välillä algoritmi käy kokeilemassa tarjota jotakin uutta ja olenkin tutustunut esim dark academiaan ja cottage coreen. 

Tiramisua vakipizzapaikassamme

Olen myös itse tehnyt videoita TikTokiin, kuten muutamia Italiaan liittyviä huomioita, mutta enimmäkseen kirjoittamiseen liittyviä. Tein sinne jopa "trailerin" Kolmelle valtakunnalle, kun huomasin vastaavia muiden kanavilla enkä voinut vastustaa. Jos haluat siis tarkempaa tietoa tuosta kirjaprojektista, niin käy tsekkaamassa. :)

Tällä viikolla olemme myös tutustuneet uusiin ihmisiin J:n koulun kautta. Kävimme syömässä yhden toisen pariskunnan kanssa tiistana. Perjantaina kävimme isolla porukalla drinkeillä ja syömässä sekä osan kanssa vielä öisellä gelatoretkellä. Oli todella kiva sosialisoida vähän muidenkin kuin toistemme kanssa (olemme olleet kaksin häistä asti ;D), mutta myös vähän raskasta. Ainakin minulle, kun tapasin  hirveän määrän ihmisiä yhdellä kertaa. En muista varmaan enää kenenkään nimeä, mutta ensi viikolla opetellaan lisää, kun menemme Toscanan maaseudulle yhden opiskelijan tilalle porukalla.

Duomo näköalapaikalta

J:n kommentit ekasta viikosta: Aika raskasta, mutta ihanaa. 

Näin sivustakatselijan silmään on ollut todella hienoa nähdä, kuinka J on löytänyt porukan, joka on kiinnostunut samoista asioista kuin hän ja kuinka inspiroitunut ja innoissaan hän on ollut koulusta. Ei hän ole monena iltana edes malttanut tulla kotiin viideltä opetuksen loputtua, vaan on jäänyt iltaan asti työstämään projektejaan.

Sellaista tällä viikolla! Ensi viikko tosiaan onkin ihan erilainen, kun aloitan kielikurssilla, siitä lisää myöhemmin!

-mariidah