Palautteen saamisesta

 Olen edistynyt kurssitarinani kanssa. Eilen sain lähetettyä oman palautukseni viimeiselle vertaisryhmätapaamiselle ja olen oikein tyytyväinen siihen, mihin suuntaan tarina on menossa. Olen luetuttanut nyt tekstiä kurssilaisten lisäksi myös kirjoituspiirissäni ja saanut heiltä paljon palautetta, mutta olen myös itse pohtinut tarinaa. Sain nyt paremmin kiinni joistain asioista, jotka ovat minua alusta asti häirinneet.

Isoin ongelma liittyy yhteen hahmoista. Suunnittelin hänet alun perin hyvin kovaksi hahmoksi, jolle on tapahtunut ikäviä asioita, mutta niiden ansiosta hän on oppinut selviytymään. Hänen selviytymismekanisminsa on valitettavasti ihmisten manipuloiminen. Hänellä on kyllä pehmeämpikin puoli, jonka olisi tarkoitus tarinan edetessä pikkuhiljaa tulla enemmän esiin, myös niin, että hän oppii itse hyväksymään sen. Tätä ajatusta olenkin pitänyt mukana kirjoittaessa, mutta jostakin syystä hänestä tuli silti paljon pehmeämpi ja jopa naiivimpi jo alusta lähtien. Yhdistelmä tuo oudon ristiriidan hahmoon ja kirjoittaessa jouduinkin tämän takia muokkaamaan hänelle suunniteltua juonta, niin että siitä tuli mielestäni paljon tylsempi ja kuluneempi. 

Moni muukin asia, joita olen nyt korjannut, on sellaisia että ensimmäisessä suunnitelmassani ne olivat toisin, mutta kirjoittaessa sorruin kuitenkin eri ratkaisuihin. Nyt olenkin korjannut asioita alkuperäisen ideani suuntaan. Hassua, minusta tuntuu, että yleensä editoidessa käy juuri päinvastoin, että silloin keksii alkuperäistä parempia ideoita.

Vaikka moni asia onkin ollut sellainen, että olen sitä jo itse miettinyt, on palaute ollut erittäin tärkeä osa tässä prosessissa kirkastamaan omia ajatuksiani siitä, mikä jossakin mättää. Ja toki on paljon tullut esiin myös sellaisia asioita, joille olen ollut täysin sokea.

En voi siis korostaa tarpeeksi, kuinka tärkeää kirjoittajalle ovat muut ihmiset, etenkin sellaiset, jotka myös kirjoittavat ja lukevat paljon ja osaavat analysoida tarinaa. Olen ollut monen vuoden ajan omassa kirjoituspiirissäni ja kehitykseni kirjoittajana on pitkälti heidän ansiotaan.

Aluksi omien tekstien jakaminen on kauheaa, mutta siihen tottuu, ainakin jossakin määrin. Aina se vähän kammoksuttaa. Nykyään osaan ottaa palautetta myös paremmin vastaan, pohtia ja käsitellä sitä.

Joskus minulle tulee olo, että olen ihan surkea, enkä voi tehdä hyviä tarinoita ilman muiden apua. Joskus jopa tuntuu, että palautteen myötä tarina ei enää ole minun omani, ei ainakaan niin paljon kuin aiemmin. Mutta vaikka palautteen mukana tuleekin joskus korjausehdotuksia, minä olen se, joka päättää mitä  ja miten teen. Kuuntelen kaiken palautteen ja pohdin sitä, mutta osan jätän toteuttamatta.

Photo by hannah grace on Unsplash

Palaute on siis elintärkeää. Kannattaa harjoitella sen saamista ja antamista. Muiden tekstien lukeminen ja analysoiminen opettaa myös oman tekstin katsomista erilaisin silmin. Minulla itselläni on lukupiirin lisäksi kaksi läheistä luottolukijaa, joille kehtaan antaa myös keskeneräisempää tekstiä. He ovat puolisoni J ja serkkuni, jonka olen tuntenut koko elämäni. Joskus kuulee vinkkejä, ettei omia läheisiä kannata käyttää esilukijoina, mutta minun mielestäni heitä kannattaa ehdottomasti hyödyntää (jos he itse siihen suostuvat). Vaikka palaute ei olisikaan niin "osaavaa" kuin kirjoittamista harrastavilla, sillä voi olla ihan erilainen merkitys tekstin kannalta. On tärkeää, että epävarmassa vaiheessa joku kannustaa jatkamaan. Ja loppujen lopuksi ainakin julkaisuun tähtäävät kirjoittavat ensisijaisesti ihan tavallisille lukijoille, eivät muille kirjoittajille. Niinpä myös tällaiset mielipiteet prosessin aikana ovat tärkeitä.

Palautetta toivon saavani kaikesta tarinaan liittyvästä, mutta toki eri vaiheissa eri asioista. Usein laitan mukaan esilukijoille kysymyksiä helpottamaan tarinan analysointia, ainakin, jos he eivät ole niin kokeneita siinä. Silti kannustan sanomaan mitä vain tulee mieleen, vaikka se olisikin vain epämääräisempi tunne kuin selvä palaute. Minun tehtäväni on sitten pohtia, mitä se tarkoittaa ja mistä se voisi johtua. 

Yleensä haluan, että esilukijat keskittyisivät kuitenkin sisällöllisiin asioihin ja isoihin linjoihin, kuten hahmoihin, juoneen, maailman rakennukseen ja teemoihin. Toki otan aina vastaan kommentteja myös pienemmistä asioista, mutta kirjoitusvirheiden tai sanavalintojen kommentoiminen on  usein vähän turhaa, kun en niitä yleensä siinä vaiheessa vielä ole editoimassa. On turha editoida kielen tasolla, jos sisältöön on vielä tulossa isoja muutoksia. Toki joskus sanavalinnat saattavat olla isossa roolissa, jos jokin toistuva termi tai nimi vaikka häiritsee lukijoita kovasti. Siksi yritän olla rajaamatta palautteen antajia, sillä kaikki mitä heille vain tulee mieleen, on arvokasta, vaikka päätyisinkin tekemään toisin.

Sitten on tietenkin niitä palautteita, joista tietää jo kuullessa, että ne ovat huonoja, jopa vahingollisia, mutta kokemuksiani näistä voisin avata toisessa postauksessa, siitä nimittäin sikiää todennäköisesti pitkä tarina hieman erilaisesta aiheesta.

-mariidah