Italiassa!

 Italiassa ollaan! Ja täällähän on oltu jo monta päivää. Itse asiassa, kirjoitan tätä postausta meidän ihanan asuntomme terassilta. Edessä on lasi proseccoa, kulhollinen hedelmiä sekä upouusi aviomies. 

Saavuimme tänään Firenzeen viiden päivän Rooman häämatkan jälkeen. Häämatka oli samaan aikaan ihana ja raskas. Me päädyimme Roomaan ihan vain sen vuoksi, että Firenzeen ei ollut suoria lentoja. Jos nyt suunnittelisin häämatkaa ja kaikki vaihtoehdot olisivat avoinna, valitsisin ehkä kohteeksi jonkun hieman "rennomman", en pakosti kaupunkikohdetta. Meidän häidenhän oli tarkoitus olla stressivapaat ja itse hääjuhla olikin, mutta edeltävä viikko (ja kuukausi) oli todella kuluttava, kun korona heitti koko ajan kapuloita rattaisiin. Loppuun asti sai pelätä, että tärkeimmät ihmiset eivät pääsisi häihin tai jopa, että itse ei pääsisi. Lopulta me pysyimme terveinä, mutta kymmenkunta vierasta joutui perumaan tulonsa ja myös oma veljeni joutui karanteeniin. Hääpäivä oli puuttuvia palasia lukuun ottamatta täydellinen, juuri meidän näköisemme. Iltajuhlaa vietettiin Savutuvan apajalla, jossa lähes koko vierasjoukko intoutui moneksi tunniksi saunomaan ja paljuilemaan. Ainakin minulla oli todella hauskaa, toivon mukaan myös muilla.

Uusi sormus ja uusi kello (huomenlahja)

Joka tapauksessa olisin kaivannut enemmän palautumista, enkä niinkään nähtävyyksiä katselua. Onneksi aviomiehelläni (huh!) ja minulla on erittäin samanlainen maku lomailun suhteen ja olemme myös molemmat olleet Roomassa aikaisemminkin, joten menimme täysin fiiliksen mukaan emmekä esimerkiksi jääneet jonottamaan mihinkään, jos ei huvittanut. Oikeastaan jonottamista ei juuri tarvittukaan, Vatikaanissakin jonotusaika oli vain joitakin minuutteja. Ainoastaan Pantheonille oli kamala jono, mikä johtuu varmaan siitä, että sinne ei ole sisäänpääsymaksua. Keskityimme siihen, että söimme ja joimme hyvin ja otimme myös taukoja hotellihuoneessa, etenkin kuumimpaan aikaan. J toki halusi nähdä taidetta, joten jonkin verran minun täytyi jaksaa museoita (toim. huom. vain 2 museota 5 päivään -J). Onneksi niissä on penkkejä.

Museot jo itsessään ovat nähtävyyksiä, etenkin Vatikaanissa

Häämatka on tavallaan nyt ohitse, mutta toki meillä on vielä viikko aikaa Firenzessä ennen kuin J:n koulu alkaa. Huomenna menemme "Viistokujalle" hankkimaan pitkää listaa tarvikkeita, joita koulu suosittelee uusille oppilaille. Tutustumme varmaan myös lähikulmiimme, mutta muuten tarkoitus on pitää viikonlopun ajan taukoa turisteilusta, ja ehkä minäkin vihdoin pääsen kirjoittamaan. Hain muuten yhdelle uudelle kirjoituskurssille, saa nähdä, valitaanko minut mukaan... Mestarikurssinkin palautus olisi ensi viikolla, enkä ole vielä yhtään ehtinyt työstää tekstiä!

Tänään matkustimme Trenitalialla Firenzeen ja tapasimme asunnon "managerin". Välittäjämme/vuokranantajamme (joka on välittäjän poika) on Venetsian elokuvajuhlilla, ilmeisesti jopa mahdollista, että mukaan tarttuu palkinto. Saimme asuntoesittelyn ja myös infoa siitä kuinka kaikki toimii, ja voin sanoa, että eroavaisuuksia Suomeen on useita. Kauhistuttaa vähän, että miten opin kokkaamaan kaasulla!

Kävimme lähi-Coopissa, mikä oli hämmentävä kokemus, ja ostimme ainekset pasta bologneseen. Tai no, en tiedä olisivatko italialaiset samaa mieltä. Se oli kuitenkin ainoa resepti, joka tuli kaiken sen paljouden keskellä mieleen! Kaasuhellan opettelu saa odottaa kuitenkin huomiseen, tänään aiomme kokeilla jonkin lähirafloista. Olen jo nyt aivan ihastunut naapuristoomme ja etenkin kotikatuumme, joka on onneksi kävelykatu. Täällä on paljon palveluja, mutta näyttäisi siltä, että emme ole turistialueella, vaan suurin osa ihmisistä vaikuttaisi olevan paikallisia.  Kauppojakin löytyy keittiötarvikeliikkeistä rautakauppaan ja söpöihin leipomoihin ja vaatekauppoihin. Ja mikä tärkeintä, myös gelateria löytyy melkein vierestä.

Ja sitten on tietenkin itse asunto. Ra-kas-tan. Kaikista ihastunein olen meidän kattoihimme. Siis ihan oikesti, katsokaa vaikka!

Okei, on terassikin aika upea. Ja keittiö. Ja vaatekaappi. Sisutuksenkin tulen kyllä joskus kopioimaan omaan talooni.

Aamulla olo oli ehkä hieman ristiriitainen, jännitti ja matkustaminen stressasi. Tästä alkaa myös totuttelu, tai ainakin orientoituminen, uuteen arkeen. Mutta juuri nyt, kun aurinko laskee Duomon viereen ja kielellä kuplii prosecco, tuntuu siltä, että tässä on jonkin hienon alku.

Terassin näkymät, huom Duomon kupoli

P.s. Koronapassia ei ole kysytty meiltä kuin kahdesti koko aikana - kahdessa museossa. Lentokentällä ei kysytty edes normipassia. Koko lentokenttäprosessi turvatarkastusta lukuunottamatta "ilman kontakteja" ja oli nopein, mitä olen tähän mennessä kokenut. 

P.p.s. Oikeasti tykkään kyllä museoista. Taiteilija vaan jää tutkimaan välillä tauluja melko pitkäksi aikaa.

-mariidah