Italia-tavoitteiden toteutuminen keväällä
Olemme nyt matkanneet takaisin Suomeen. Tänä iltana tulee itse asiassa jo viikko täyteen kotimaata. Se tuntuu samaan aikaan hujahtaneen ohi kaikkia läheisiä tavattaessa ja kaikenlaista supisuomalaista puuhaillessa, mutta myös hirveän pitkältä ajalta. Ihan kuin emme ikinä olisi Italiassa olleetkaan, niin helposti sujahdimme takaisin vanhoihin kuvioihin.
Nyt on vielä joulukuutakin vahvemmin tullut kulttuurishokki Suomesta. Sitä osaa ihan eri tavalla arvostaa monia asioita, kun käy katselemassa maailman menoa muualla. Sääthän ovat olleet kertakaikkisen kurjat, mutta ei voi valittaa, nimittäin sellainen inferno oli Firenzessä viimeisinä viikkoina että viileys ja sade tuntuvat nyt vain hyviltä!
Mutta katsastetaanpas vielä kevään alussa asetettuja Italia-tavoitteita ja sitä, miten ne ovat toteutuneet. Lopuksi myös vähän infoa meidän taidevälivuotemme tulevaisuudesta. Senhän oli alun perin tarkoitus päättyä nyt keväällä, vaan kuinkas sitten kävikään...
Italia-tavoitteet ja niiden toteutuminen
-kasvisruokakuukausi: toteutui! Italiassa oli itse asiassa tosi helppoa löytää maistuvaa kasviruokaa.
-Italian nähtävyyksiin tutustuminen: toteutui. Oikeastaanhan tämä oli muotoiltu, että pitäisi ottaa Italiasta enemmän irti ja koen, että teimme sen. Matkailimme Napolissa, Cinque Terrellä sekä ympäri Toscanaa ja Firenzessäkin kävin paljon kävelemässä ja esim. kahviloissa kirjoittamassa. Varsinkin loppukeväästä vieraita oli myös niin paljon, että heidän kanssaan tuli kierreltyä nähtävyyksiä. Joitakin paikkoja ja suunnitelmia jäi kuitenkin vielä myöhemmäksi.
-liikunta: "säännölliset kävelyt ja lihashuolto" -toteutui puoliksi. Kävin kävelemässä kyllä usein, varsinkin ilmojen lämmettyä. Loppukeväästä aloitin myös säännöllisesti tekemään kotijumppia ja lenkkeilemään, vaikka ihan viimeisiksi viikoiksi ne jäivät, kun lämpötila kohosi lähemmäs 40 astetta... Joka tapauksessa keskimääräinen askelmääräni keväältä on yli 9000 päivässä.
-lukeminen: "luen kolme kirjaa, jotka eivät ole mukavuusalueellani" (=nuorten fantasiaa ja kaikenlaista hömppää). Toteutui! Laskin että näitä tuli luettua jopa seitsemän, ja kesken minulla on vielä kaksi (Seitsemän veljestä ja Saima Harmajan kootut runot). Jotkut luetuista maistuivat aika puulta, mutta jotkut yllättivät iloisesti ja jatkoin jopa jatko-osien pariin (niitä en enää laskenut tähän). Kaikista opin jotakin ja kaikissa oli myös jotakin, jota ihailin. Oudoin lukemani (ja lyhin) taisi olla Nikolai Gogolin Nenä. Kaunein oli Emmi Itärannan Teemestarin kirja. Jatkoin nyt jo Suomessa samaa tapaa, eli kun kävin kirjastossa lainaamassa kasan kirjoja, valitsin mukaan jopa kaksi, joita en olisi normaalisti poiminut. Toinen niistä oli aivan huikea ja ahminkin sen yhdessä päivässä! Suosittelen kyllä kaikkia kirjoittajia (ja toki muitakin) tekemään samaa, eli kokeilemaan uutta!
-some: tässä tavoitteena taisi olla hellittäminen, ja se on toteutunut ehkä liiaksikin. Blogi ja some ovat siis olleet loppukeväästä hiljaa, mikä on aiheuttanut omatunnon tuskia, mutta myös vapauttanut aikaa ja jaksamista muuhun.
-kirjoittaminen: Kaikki toteutui, paitsi Camp Nanoon en osallistunut. Loppukeväästä kirjoittelin vapaammin, olenkin aloittanut muutamia tarinoita ja lisäksi kirjoittanut novelleja, jotka ovat itselle uusi tuttavuus. Edelleen lähinnä fiilistelen kirjoittamisen kanssa, koska Pihlajapalatsi ja Vesi välissämme ovat koelukijoilla. Juhannuksen jälkeen palailen niiden pariin ja sen jälkeen tarkoitus on aktivoitua jonkun uuden tarinan kanssa tosi tarkoituksella.
-italian kielen opiskelu: fail, tämä jäi kokonaan, paitsi arjessa huomasin että kielen kanssa on rohkaistunut ja välillä tuli käytyä paikallisten kanssa jo lyhyitä keskusteluja. Ehkä kun ei koko ajan opiskellut ja pohtinut kielioppia, tuli jotenkin rennompi olo ja uskaltaa puhua, vaikka virheitä tuleekin.
-päätös, mitä teen ensi syksynä: toteutui. Eli tämän hetken suunnitelman mukaan palaan vielä Firenzeen syksyksi. Italiassa asuminen on itse asiassa ollut halvempaa kuin mitä budjetoimme ja tienasin myös jouluna odotettua enemmän. Säästöjä minulla siis onkin yhä puolet siitä, mitä syksyllä lähtiessä. En kuitenkaan halua niitä täysin nollata, vaikka nyt kesällä olenkin taas töissä. Mutta kyllä minulla on vielä varaa 2-3 kuukauteen syksyllä, ennen kuin palaan Suomeen lopullisesti. Tällä hetkellä näyttää itse asiassa siltä, että J valmistuu tavallista nopeammassa aikataulussa, joten meidän ei näin ollen tarvitse asua niin kauaa eri maissa. Itse kuitenkin odotan jo lopullista Suomeen paluuta ja haluan myös "edetä elämässä", niin ihanaa kuin "välivuodella" on ollutkin. Tietenkään mitään kauhean isoja siirtoja en voi tehdä ilman J:tä, mutta ainakin uran suhteen aion ensi vuonna kokeilla vähän erilaista työnkuvaa, jos se sopisi minulle pidemmän päälle paremmin. Asuntoakin on jo tullut kyseltyä, eli vaikka Italiaan paluu on edessä, ajatukset alkavat jo olla Suomeen asettumisessa.
Eli minun laskujeni mukaan 6,5/8 tavoitetta toteutui! Ja yleisestikin olen tyytyväinen kevään sujumiseen. Tuli nautittua Italiasta, kirjoitettua ja löysin myös liikuntaharrastuksen, josta todella pidän (low-impact kotijumpat). Välillä tuli tylsistyttyä, tuskastuttua ja ikävöityä Suomeen, mutta myös ne olivat tarpeellisia tunteita.
Kaiken kaikkiaan minusta tuntuu, että olen vihdoin saanut tarpeeksi kauan omistautua kirjoittamiselle, kirjoitettua oikein sydämeni kyllyydestä ja myös kehityttyä. Olen löytänyt mahtavan kirjoittajayhteisön ja uusia ystäviä. Olen kokeillut sitä "kirjailijaelämää", jota moni kirjoittaja himoitsee, ja oikeastaan vielä erittäin ideaalilla tavalla: ilman paineita muiden miellyttämisestä tai deadlineista. Olen saanut keskittyä vain omaan tekemiseen.
Odotan innolla, mitä tulevaisuus tuo mukanaan minulle ja harrastukselleni, enkä enää tuskaile sen kanssa, että jos minulla vain olisi aikaa, tekisin sitä ja tätä ja onnistuisin ja menestyisin. Kirjoittaminen on edelleen minulle tärkeä ja tavoitteellinen harrastus, mutta suoraan sanottuna mietin välillä, että jos tästä ei sen kummempaa tule nyt tämän vuoden puolella, mietin tavoitteitani sen suhteen uudelleen. Voi olla, että se siirtyy sitten takaisin sivurooliin ja keskityn muihin asioihin ainakin jonkin aikaa. Tai kenties pohdin esim. omakustantamista ihan tosissani tai netissä julkaisemista. Tai ehkä kokeilen uusia genrejä. En tiedä, eikä minun tarvitsekaan tietää vielä.
Se Italiassa ja taidevälivuodessa onkin ollut parasta, että olen ainakin jonkin verran oppinut elämään hetkessä ja päästämään irti "sitten kun"-ajattelusta. Harjoittelen tätä siis yhä, mutta en ainakaan koe enää paineita siitä, että elämän pitäisi mennä tiettyjä ratoja tai näyttää tietynlaiselta. Voi katsoa, mihin se kuljettaa ja olla onnellinen monella eri polulla. Parasta on kuitenkin nauttia siitä, mitä on nyt.
-mariidah
Kommentit
Lähetä kommentti