Mitä opin Neil Gaimanilta

 Sain joululahjaksi Masterclassin ja olen kahlannut sen kirjoitusvideoita läpi säännöllisen epäsäännöllisesti. Aloitin Neil Gaimanista ja tällä hetkellä katson Margaret Atwoodia. 

Tarkoitus ei ole nyt tiivistää tänne Masterclassin oppeja, en edes tiedä, olisiko sellainen sallittua, vaan enemmänkin kertoa kokemuksiani palvelusta ja joitakin tärppejä, mitä sieltä olen oppinut. En usko, että tulen esittelemään jokaisen opettajan oppitunteja, sillä välillä haluan vain katsoa niitä tekemättä samaan aikaan muistiinpanoja, mutta yritän ainakin joitakin postauksia aiheeseen liittyen tehdä.

En ehkä ole katsonut vielä niin paljoa, varsinkaan muiden aihealueiden videoita, että osaisin sanoa, onko palvelu hintansa arvoinen. On se ehdottomasti parempi kuin Youtuben tai netin keskivertovinkit, ja on hienoa päästä kuulemaan tunnettujen kirjailijoiden ajatuksia, mutta onhan se myös aika tyyris. Joskus kuitenkin on tarjouksia, esim. juuri joulun alla jäsenyyksiä sai ilmeisesti kaksi yhden hinnalla.

Yleistä Masterclassista

Ensinnäkin: kaikki videot ovat englanniksi. Niihin saa englanninkieliset tekstitykset, mutta suomenkielisiä ei saa. Eli jos enkku ei taivu, en suosittele.

Videot ovat todella laadukkaita ja hyvin editoituja. Niitä voi myös kuunnella podcastina. Appiin ja nettisivustoon on tehty helpoksi esim. eri pätkien "kirjanmerkkaaminen" ja muistiinpanojen tekeminen. Uutena ominaisuutena tänä vuonna tuli Sessions, jossa saa 30-päivän lukujärjestyksen, jossa opetellaan konkreettisesti taitoja, esim leipomaan ja ilmeisesti tehtäviä voi palauttaa ja saada palautetta ja tukea muilta. Kirjoittamiseen liittyvää Sessionia en ole nähnyt, enkä siis ole kokeillut tuota ominaisuutta. 

Olen katsonut vasta ainoastaan Gaimanin oppitunnit loppuun. Hänellä oli myös itselle ladattava workbook, joka on aivan kultaa! 94 sivua täyttä asiaa. Se sisältää oppien lisäksi ekstraa ja kirjoitusharjoituksia, sekä yleisiä että omaan projektiin liitettäviä. 

Tähän mennessä kaikki kirjailijat, joilta olen katsonut videoita, ovat olleet todella miellyttävä-äänisiä, fiksuja, katsoneet asioita monelta näkökannalta, ja neuvoneet järkevästi. Joskus esim. Authortuben videoissa vinkit ovat aivan liian kärkeviä.

Olen katsonut muutamia videoita myös muista aiheista, lähinnä ruoanlaitosta. Nekin ovat olleet hauskoja. Aiheita ja opettajia löytyy muuten aivan älyttömän paljon!

Ehkä isoin ongelmani on minä itse. Edelleen jotenkin niin paljon helpommin tulee näpsäistyä Youtube tai Instagram sen sijaan päälle, että käyttäisi sen muutaman minuutin itsensä kehittämiseen. Aina, kun menen Masterclassiin, tulen kuitenkin viettäneeksi siellä enemmän aikaa kuin meinasin ja tunnen oloni paremmaksi kuin aivottoman someselailun jälkeen.

Neil Gaimanin opit

Neil Gaiman opettaa pitkälti omien kokemuksiensa ja tarinoidensa kautta ja tunneilla käydään useita esimerkkejä ja jopa case studyja hänen tarinoistaan. Pidin siitä todella paljon ja tbr-listalle kolahtikin heti monta Gaimanin kirjaa.

Oppitunteja oli mm. inspiraation lähteistä, tarinan kehittelystä, dialogista ja hahmoista, maailmanrakennuksesta, kuvausten kirjoittamisesta, genreistä ja editoinnista (lista lopussa).

Ole rehellinen

Yhdellä oppitunnilla käsiteltiin sitä, mitä tarkoittaa, että kirjailijan pitää olla rehellinen. Tämä on vinkki, jonka olen kuullut aiemmin, mutta en oikein ole ymmärtänyt sitä. Se käännetään myös usein muotoon: Kirjoita siitä, mistä tiedät. Tykkään kuitenkin enemmän tuosta Gaimanin versiosta, vaikka se onkin ehkä vaikeammin tulkittava. Hän sanoi, että se tarkoittaa, että kirjoittaja karkottaa pelot siitä, että tulee arvostelluksi tai tuomituksi, ja sanoo, mitä on sanottavaa. Että hän menee epämukavuusalueelle ja paljastaa itsestään enemmän kuin mieli tekisi. Että hän kirjoittaa tarkasti ja todenmukaisesti vaikka kirjoittaisikin fantasiaa.

Erään oppitunnin otsikko oli Finding your voice, eli oman äänen löytäminen. Tästä tykkäsin erityisen paljon, sillä tuo aihe on aina hämärä! Oppitunti helpotti ahdistusta, joka minulla "omaan ääneen" liittyy, ja hieman myös selvensi asiaa, vaikka epäilen että ymmärränkö sitä koskaan. Onkohan se edes mahdollista?

Neljä tärkeintä sanaa kirjoittajalle

Neil Gaimanin mukaan neljä tärkeintä sanaa tarinankertojalle ovat: "And then what happened?" (Ja mitä sitten tapahtui?). Nämä sanat siis jokainen tarinankertoja haluaa kuulla, sillä ne kertovat, että tarina toimii. Ne ovat ne, jotka saavat lukijan kääntämään sivuja, jotka lapsi kysyy, kun pidät tauon lukiessasi, jotka kuuluvat luvun lopussa, jotka kertovat, että lukija välittää. Sinun täytyy itsekin kysyä tätä, haluta tietää. Jos sinä et välitä, ei kukaan muukaan.

Kompostoi

Kanna mukanasi muistikirjaa ja kirjoita ylös havaintoja ja satunnaisia ideoita. Niihin ei tarvitse koskaan palata. Nämä havainnot menevät alitajuntaasi, jossa ne vuosien aikana "hajoavat alkutekijöihinsä" ja ilmestyvät sieltä uudelleen omaperäisinä ja uusina ideoina. Ruoki kompostiasi.

Kirjoita novelleja

Novellien kirjoittamista käsittelevä jakso muutti omaa suhtautumista niihin, tuli inspiraatiota uppoutua niiden maailmaan. Erittäin hyvä neuvo oli: Aloittelevalle kirjoittajalle on tärkeää saada tarinoita loppuun, kokemuksia siitä. Novellien kanssa onnistumisen todennäköisyys on isompi. Enemmän oppii siitä, että kirjoittaa yhden huonon tarinan loppuun kuin että aloittaa kymmenen uutta.

Olen aina inhonnut neuvoa, että ensin pitäisi kirjoittaa novelleja, ennen kuin yrittää romaania. Nyt ymmärrän, mistä tuo neuvo tulee. En kyllä siltikään allekirjoita sitä.

On olemassa vain kolme tarinaa

Gaiman viittaa eräällä oppitunnilla Robert Heinleinin esseeseen, jonka mukaan on olemassa vain kolme tarinaa: "The little tailor" (köyhä ja mitätön nousee vaurauteen, voimaan ja kuuluisuuteen), "boy meets a girl" (ja kaikki mitä sen seurauksena voi tapahtua) sekä "a man learns a lesson" (joku saa tilaisuuden oppia paremmaksi, muuttaa mielensä, nähdä maailman eri tavalla). Gaimanin mielestä noista kolmas on erityisen kaunis tarina eikä sitä kerrota tarpeeksi.

Yksityiskohtaiset kuvaukset

Tarkat ja konkreettiset kuvaukset eivät voi mennä pieleen. Yksityiskohdat tekevät lukijalle kokemuksesta todellisemman tuntuisen ja uskottavamman. Ne tekevät kuvailukappaleet mielenkiintoisemmiksi lukea, kuin yleiset kuvailut huoneen koosta ja huonekaluista tai ihmisten hiusten ja silmien väristä. Tuollaisilla asioilla on loppujen lopuksi hyvin vähän merkitystä. Pyri tarkkuuteen.

Huumorin kirjoittaminen

Huumorijakso oli antoisa, konkreettisia vinkkejä sen kirjoittamiseen. Huumori on vaikea laji ja usein aika epämääräisesti keskusteltu, nyt sai hyviä ajatuksia ja lähestymistapoja. Esimerkiksi: Laita aina hauskin sana lauseen loppuun.

Figgin ja Sherbet lemon

Kaksi termiä, joita Gaiman ja Terry Pratchett tykkäävät käyttää. Figgin on jokin tarinan elementti, joka voisi olla kauhea tai ällöttävä, mutta onkin humoristinen, ja jolla on vielä myöhemmin jokin tärkeä tarkoitus. Sherbet lemon taas on pikkuruinen yksityiskohta, jonka laitat tekstiin saadaksesi lukijan hymyilemään.

Sarjakuvien kirjoittaminen

Sarjakuvajaksoon menin vähän turhautuneena, kun piti katsoa niin pitkä jakso aiheesta, joka ei varsinaisesti ole kiinnostuksenkohteeni. Toisaalta arvelin, että oppisin ehkä jotakin jännää. Niin kävikin. Tuli himo lukea sarjakuvia ja oli mielenkiintoista kuulla, millainen suunnittelutyö niihin liittyy ja miten paljon ihmisiä niitä voi olla tekemässä. Kyseisessä jaksossa puhuttiin myös teemasta.

Dialogilla on kolme tarkoitusta

Dialogi voi syventää hahmoa, edistää juonta tai viihdyttää.

Kirjoitusjumi ja hylsyt

Kirjoitusjumista kertova oppitunti oli hyödyllinen. "Jos olet jumissa, ongelma löytyy lähes aina jostain aiempaa kuin missä sen vaikutukset tuntuvat." Tätä olen jo hyödyntänyt paljon etenkin koelukijoiden palautteen kanssa toimiessa! Gaiman sanoi myös, että koelukijat ovat usein oikeassa siinä, että on olemassa ongelma, mutta väärässä siinä, mikä tuo ongelma on ja miten se pitäisi korjata.

Oli mielenkiintoista kuulla Gaimanin kirjoitusprosessista ja matkasta kirjoittajana. Hän puhui myös hylsyjen ja hylkäysten kanssa toimimisesta. "Kirjoita seuraava" ja "Hylkäys on terveellistä". Hän korosti, että hylkäämiskokemukset ovat tarpeellisia, etenkin nuorelle kirjoittajalle. Ne kehittävät ja valmistavat tulevaan, sillä kukaan ei voi välttyä tällaisilta kokemuksilta.

Kirjoittajat vastuut -jakso ja sen esimerkit olivat pysäyttäviä. "Tarinat ovat viestejä, joiden takana täytyy voida seisoa."

Mikä on genre?

Genre on kokoelma lukijoiden odotuksia.

Kirjoita

Viimeisen oppitunnin lopuksi Gaimanin hyvästit olivat: Kirjoita. Ja kirjoita loppuun. Elä, koe asioita, myös ikäviä.

Lainauksia:

"The process of doing your second draft is a process of making it look like you knew what you were doing all along."

Vapaa suomennos: Toisen version tekeminen tarkoittaa sitä, että saat sen näyttämään siltä, että tiesit alusta asti, mitä olit tekemässä.

"Remember that characters always, for good or for evil, get what they need. They do not get what they want."

Muista, että hahmot aina, pahassa ja hyvässä, saavat mitä he tarvitsevat. He eivät saa, mitä haluavat.

"You cannot fix nothingness, so you have to be brave. You have to just start.”

Et voi korjata olematonta, joten sinun täytyy olla rohkea. Sinun täytyy vain aloittaa.

“Rule one, you have to write. If you don’t write, nothing will happen.”

Ensimmäinen sääntö: Sinun täytyy kirjoittaa. Jos et kirjoita, mitään ei tapahdu.

“If you get stuck, you can ask yourself what your characters want—and that is like a flashlight. It shines a light on the road ahead and lets you move forward. It’s the only question that opens the door to ‘What do you do next?’”

Jos jäät jumiin, kysy itseltäsi, mitä hahmosi haluavat - ja se on kuin taskulamppu. Se valaisee polun edessä ja antaa sinun liikkua eteenpäin. Se on ainoa asia joka avaa oven kysymykseen "Mitä teet seuraavaksi?"

“Stories you read when you’re the right age never quite leave you. You may forget who wrote them or what the story was called. Sometimes you’ll forget precisely what happened. But if a story touches you, it will stay with you, haunting the places in your mind that you rarely ever visit.”

Tarinat, joita luet tietyssä iässä, eivät oikeastaan koskaan täysin jätä sinua. Voit unohtaa, kuka kirjoitti ne tai mikä niiden nimi oli. Joskus unohdat, mitä tarkalleen tapahtui. Mutta jos tarina koskettaa sinua, se pysyy kanssasi, asuu niissä mielesi niissä paikoissa, joissa harvoin käyt.

Jos kiinnostuit siis kuulemaan lisää Neil Gaimanin oppeja, kokeile Masterclassia. Tai googlettele, kyllä niitä löytyy aika paljon ihan ilmaiseksikin.

-mariidah

Neil Gaimanin Masterclassin rakenne:

1. Introduction

2. Truth in Fiction

3. Sources of Inspiration

4. Finding Your Voice

5. Developing the Story

6. Story Case Study: “The Graveyard Book”

7. Short Fiction

8. Sort Fiction Case Study: “March Tale”

9. Dialogue and Character

10. Charter Case Study: “October Tale”

11. Worldbuilding

12. Descriptions

13. Humor

14. Genre

15. Comics

16. Dealing with Writer’s Block

17. Editing

18. Rules for Writers

19. The Writer’s Responsibilities