Hyvät puolet nopeasti kirjoittamisessa
Olen ymmärtääkseni keskimääräistä nopeampi kirjoittaja. Toki asiaan vaikuttaa se, että tällä hetkellä minulla on vaikka kuinka paljon aikaa sille omistettavaksi. Mutta myös opintojen ja päivätyön ohella olen kirjoittanut romaanikäsikseni (yleensä keskimäärin noin 80 000 sanaa) 2 vko - 2 kk ajassa.
Jotkut käsikset syntyvät nopeasti, joko sisäisen tarpeen takia tai esimerkiksi Nanowrimossa, mutta olen myös pyrkinyt välillä tarkoituksella hidastamaan prosessia. Esimerkiksi nyt olen kirjoitellut vain satunnaisesti viimeisintä projektia, hyvin "fiilispohjalta". Mikä tarkoittaa, etten ole kahteen viikkoon kirjoittanut sanaakaan.
Eikä se haittaa! Tuon projektin tarkoitus on olla täysin feel goodia itselle, keskittyä vain nauttimaan sanoista ja kirjoittamisesta ilman paineita tai tavoitteita. Olen myös viimeiset kaksi viikkoa editoinut muita käsiksiä hiki hatussa, sekä aloittanut jopa kaksi uutta liikuntaharrastusta, joten ei ihme ettei aikaa ole varsinaiseen kirjoittamiseen (tai blogin pitämiseen köh köh) riittänyt.
Eli ennen kuin menemme postauksen varsinaiseen aiheeseen, haluan, että mietit omia tavoitteitasi kirjoittamisen suhteen. Kirjoitatko tavoitteellisesti? Onko tavoite jokin kilpailu tai vaikka kurssille palauttaminen, eli onko sinulla konkreettinen deadline tiedossa? Vai toivotko kustannussopimusta? Oletko itse asettanut jonkin aikatavoitteen, johon mennessä toivoisit käsiksen olevan valmis? Onko tavoite realistinen? Vai kirjoitatko tällä hetkellä omaksi iloksesi, harrastuksena, harjoitteluna, kokonaan ilman tavoitteita?
Tavoitteet voivat myös vaihdella projektista toiseen, hetkestä toiseen! Ja niitä voi aina muuttaa. Muista pitää tavoitteet itsellesi ja aikatauluillesi realistisena ja asettaa sopivan pieniä välitavoitteita.
Nyt sitten itse asiaan. Seuraavaksi omia ja lähteistä kerättyjä kokemuksia (ensimmäisen version) nopeasti kirjoittamisen hyvistä puolista. Huonoja käydään sitten seuraavassa postauksessa ja silloin myös kokoavaa pohdintaa nopeasti ja hitaasti kirjoittamisesta.
Hyvät puolet ensimmäisen version nopeasti kirjoittamisessa
1. Käsis on nopeammin valmis
Tämä on tietenkin itsestään selvää. Kun kirjoitat nopeasti, tarina on pian valmis. Tai ainakin se ensimmäinen versio. Pääset nopeammin etenemään seuraaviin vaiheisiin, kuten sen jakamiseen muille ja editointiin.
2. Into pysyy yllä
Jos kirjoittaa hitaasti tai pitää välissä taukoja, on riski, että innostus tarinaan hiipuu. Jokainen kirjoittaja varmasti tietää sen hyvän idean inspiraation, kun tulee aivan palo saada tarina paperille. Jos on oikein nopea kirjoittaja, tuo innostus ei ehdi missään vaiheessa laantua. Ei ehdi tulla (niin paljoa) uusia houkuttelevampia ideoita, ei ehdi miettiä ko. ideaa uudestaan ja tajuta kaikkia sen ongelmia. Ei ehdi kyllästyä ikuisuusprojektiin. Etenkin ensimmäisten tarinoideni kanssa aivan puhkuin innosta, minun oli pakko kirjoittaa ne heti, sykkiä paperille. Mikään muu ei kiinnostanut, oikea maailma aivan hämärtyi. Nykyään olen oppinut ottamaan vähän etäisyyttä, tai ehkä olen vain vähemmän lumoutunut prosessista.
Vaikka kirjoittaisit mitä vauhtia tahansa, juuri sen alkuinnostuksen vuoksi suosittelen aloittamaan aiemmin kuin myöhemmin. Etenkin kirjoitusharrastuksen alussa aloittaminen voi joskus olla hyvinkin pelottavaa ja tekisi mieli jumahtaa suunnitteluvaiheeseen. Pahimmillaan pitkittynyt suunnitteluvaihe johtaa siihen, että kiinnostus tarinaan lopahtaa jo ennen kuin yhtäkään sanaa on kirjoitettu.
3. Tarina on "tasaisempaa" laatua
Nyt en puhu laadun tasosta, vaan siitä, että se pysyy suurin piirtein samanlaisena. Jos kirjoitusvaihe on vuosien pituinen, voi hyvinkin olla, että loppua kirjoittaessa kirjoittajan taidot ovat kehittyneet niin paljon, että se näkyy jo tekstissäkin. Eihän se tietenkään mikään ongelma ole, sillä editointi on keksitty. Mutta pahimmillaan se voi johtaa oravanpyörään, jossa on kirjoitettava alku kokonaan uusiksi, sitten keskikohta, sitten loppu, sitten alku... No, tämä ehkä liittyy enemmän editointivaiheeseen jumahtamiseen, eikä tässä postauksessa ole kyse siitä.
4. Suunnitelmat/punainen lanka pysyy hallussa
Kun kirjoittaa tarinan nopeasti, kokonaisuus pysyy paremmin hallussa. Sitä muistaa paremmin, mitä on tullut alkuun kirjoitettua, tajuaa hyödyntää tekstiin putkahtaneita yksityiskohtia, muistaa omat ideansa ja suunnitelmansa. Jos tekeminen on kovin hidasta tai satunnaista, voi kaikki tuo helposti unohtua.
Sanoisin, että myös rytmityksen aistii paremmin, kun ei ehdi etääntyä tarinasta. Se voi jopa tulla täysin luonnostaan, miettimättä.
5. Useampia projekteja
Tämäkin taitaa olla itsestään selvää, mutta ymmärrätkö, mitä se voi tarkoittaa? Kun kirjoittaa nopeasti, ehtii tehdä enemmän. Se johtaa tietenkin siihen, että on enemmän mahdollisuuksia "kokeilla onneaan" esimerkiksi kustantamoissa, vaikka tuskin minun tarvitsee kenellekään kertoa, että tässä suhteessa määrä ei korvaa laatua. MUTTA mielestäni kaikista isoin hyöty siinä, että saa kirjoitettua useita tarinoita loppuun (+editoitua ne) on omien taitojen karttuminen. Neil Gaiman sanoo Masterclassissaan, että kirjoittaja oppii paljon enemmän siitä, että kirjoittaa yhden huonon tarinan loppuun kuin siitä, että hän aloittaa kymmenen hyvää.
Toki kaikki kirjoittajat ja tarinat ovat erilaisia. On monia, jotka ovat saaneet kustannussopimuksen ja jopa kohonneet maailmanmaineeseen sillä ihan ensimmäisellä projektillaan. Sanoisin kuitenkin, että yleisempää on, että ne ensimmäiset tarinat eivät yllä tasolle, mitä menestykseen vaadittaisiin. Brandon Sanderson kirjoitti 13 tarinaa ennen kuin sai kustannussopimuksen. Toki silloin hän sai sen tarinalle nro 6. Näen omassakin "tuotannossani" selvän kehityspolun. En ole toki vieläkään ylittänyt kustannuskynnystä (sormet ristiin X), mutta voin selvästi jaotella tarinani kahteen ensimmäiseen, joissa on merkittäviä ongelmia, kolmanteen, joka on teknisesti aika jees, mutta jotakin syvempää puuttuu, sekä kahteen viimeisimpään, jotka ovat mielestäni selvästi edellisten yläpuolella, monessakin suhteessa. Saa nähdä onko tuo 13 minunkin onnenlukuni...
Tämä voi kuulostaa tietenkin hirveältä, jos kirjoitat vasta sitä ensimmäistä. Älä missään nimessä ala murehtia siis! Kuten sanoin, moni onnistuu sillä ekallakin, ja aina sen pariin voi palata, kun on kehittänyt taitojaan, ja editoida esikoislapsen uudelle tasolle. Rohkaisisin kuitenkin kaikkia edes harkitsemaan, että kirjoittaisi muitakin tarinoita, jos ensimmäinen ei tärppää, eikä jäisi vuosiksi nyhertämään sitä yhtä. Edes tuon taitojen harjoittamisen takia...
6. Jää aikaa tauolle ja editoinnille
Niin raskas kuin kirjoittamisvaihe onkin, se on loppujen lopuksi kokonaisuudessa vain pieni osanen. Kun kirjoittaa nopeasti, koko prosessi nopeutuu ja on helpompi malttaa ottaa kunnon tauko käsiksestä (ja kirjoittaa sillä välin vaikka se seuraava!) ja myös keskittyä editointiin.
7. Opit hiljentämään sisäisen kriitikkosi
Kun kirjoitat nopeasti, ja vaadit itseltäsi nopeutta, olipa se pääprojektisi, aamusivut tai vaikkapa vain lyhyt kirjoitusharjoitus, joudut hiljentämään sen pienen sisäisen äänen, joka yrittää estää sinua kirjoittamasta. Siksi suosittelenkin ainakin kokeilemaan nopeasti kirjoittamista, juurikin vaikka tuollaisen harjoituksen tai aamusivujen muodossa. Vaikka et käyttäisi metodia käsiksesi kanssa, voi harjoittelu hyödyttää sitäkin, kun opit olemaan kritisoimatta koko ajan kirjoittamaasi ja opit antamaan itsellesi oikeasti luvan kirjoittaa huonompaa, olemaan takertumatta yksityiskohtiin. Todennäköisesti tällöin pääset uppoutumaan tarinaan paremmin ja kirjoittamisesta tulee hauskempaa.
8. Opit luottamaan vaistoihisi
Kun ei ole aikaa miettiä jokaista yksityiskohtaa ja upota vaihtoehtojen loputtomaan suohon, opit luottamaan intuitioosi. Jos olet lukenut paljon, ja kun olet kirjoittanut ja editoinut paljon, kirjoittajanvaistosi ovat kyllä kehittyneet. Kun pääset syventymään tarinaan, koet todennäköisesti sen taian, kun tarina ja hahmot itse tietävät suunnan, johon haluavat kulkea. Jos pidät paljon taukoja ja tulet aina "ulkopuolelta" tarinaan, on paljon helpompi kyseenalaistaa kaikkea ja jäädä pohtimaan erilaisia polkuja, sen sijaan että antaisi sanojen pyyhkäistä mukanaan.
Kun se kriittinen ääni on vaiennettu, kun olet villissä flowtilassa, etkä kylmän analyyttisessä, mikä tahansa on mahdollista ja mielikuvituksesi pääsee uusille kierroksille, jolloin voit keksiä ideoita, jotka eivät muuten olisi koskaan heränneet!
9. Tunnet sen, minkä hahmotkin
Tarinaan uppoutuessa elät sitä yhtä aikaa hahmojesi kanssa. Kirjoittaminen tulee syvemmältä ja tunteet ovat voimakkaampia. Se näkyy. Ehkä proosa ei ole niin hiottua ja kaunista kuin se voisi olla, mutta siitä välittyvä tunne voi olla aidompaa ja ainakin minulle se on hienompi asia, jos teksti saa minut tuntemaan, kuin se kuinka hienosti sanat on paperille sommiteltu. Suosittelenkin ainakin tarinan tunteelliset kohdat kirjoittamaan mieluusti yhdeltä istumalta, jos mahdollista. Joskus teksti voi toki tulla liian lähelle ja on pakko ottaa etäisyyttä, mutta todennäköisesti onnistut vuodattamaan enemmän itseäsi paperille antamalla kohtauksen virrata, kuin jos kirjoitat sen pienissä paloissa.
10. Aidompi ääni?
Nuo edelliset kohdat huomioiden, on todennäköistä, että nopeasti kirjoittamalla saat paremmin kiinni siitä kuuluisasta omasta äänestäsi kuin miettimällä tarkkaan joka ikistä lausetta, jolloin riskinä on, että ne kuulostavat laskelmoiduilta tai matkivat jonkun toisen kirjailijan ääntä ja tyyliä. Tietenkin oma ääni on kehittyvä ja kehitettävä asia, mutta ainakin harjoituksen verran kannattaa kokeilla, miltä oma teksti näyttää, kun sen antaa vain virrata itsestään vauhdilla. Ja kokeilla sitten vaikka vielä editoida sitä. Lopputulosta voi verrata sellaiseen, minkä olet kirjoittanut hitaasti ja makustellen, ja päättää sitten, kumpi toimii itselle paremmin (ja huom. tätä harjoitusta kannattaa toistaa, sillä se oma ääni tosiaan kehittyy koko ajan).
11. Enemmän ideoita
Flowtila synnyttää usein ideoita. Kun pusket luovaa osiota aivoistasi, se vahvistuu. Itse usein saan seuraavan projektin idean edellistä tehdessäni, en niinkään istumalla alas ja päättämällä, että nyt keksin kirjaidean. Monissa lähteissä mainittiin myös, että moni kirjailija kokee, että mitä enemmän kirjoittaa, sitä enemmän on ideoita. Itsekin olen huomannut, että vuosien aikana uusia tarinaideoita on alkanut putkahdella kiihtyvällä vauhdilla ja olen myös oppinut arvioimaan niitä paremmin.
Kirjoitatko itse tarinasi nopeasti vai hitaasti? Miten tuollainen edes määritellään? Stephen King suosittelee Kirjoittamisesta-kirjassaan, että ensimmäiseen versioon käytettäisiin maksimissaan kolme kuukautta. Oletko samaa mieltä? Pysytkö tässä aikarajassa, tai olisiko se edes mahdollista? Kuulisin mielelläni muidenkin kokemuksia kirjoittamisen vauhdista ja millaiset kunkin kirjoitusprosessit ovat, niiden vertailu on aina niin mielenkiintoista (mutta muistakaa, ettei oikeaa tai toista parempaa/huonompaa prosessia ole olemassa!).
Sanoisin, että siinä on myös eroa, puhutaanko esim. siitä, että kirjoittaa joka päivä vaikka 200 sanaa vai kirjoittaako kuukauden välein isomman määrän sanoja. Molemmat siis voivat olla toimivia keinoja, mutta juuri potentiaaliset hyödyt ja haitat voivat olla erilaisia.
Jos olet tyytyväinen kirjoitusvauhtiisi, ei ole mitään syytä muuttaa sitä. Jos se kuitenkin syystä tai toisesta turhauttaa, yritä tehdä asialle jotakin. Mieti ainakin, missä ongelma on. Onko se se, että todella kirjoitat hitaasti, eli tunnin aikana sanoja tulee vain muutama? Vai onko ongelma se, että sinulla on pitkiä taukoja kirjoittamisesta? Mitä näiden ongelmien taustalla on?
Seuraavassa postauksessa puhutaankin sitten nopeasti kirjoittamisen huonoista puolista, sekä hieman "ikuisuusprojekteista".
-mariidah
Lähteet:
5 Reasons Why Writing Faster is Better | by Frank McKinley | Medium
Kommentit
Lähetä kommentti