Huonot puolet nopeasti kirjoittamisessa
Nyt, kun olen hehkuttanut kuinka hienoa on kirjoittaa nopeasti tarinan ensimmäinen versio, niin palautetaanpa kaikki maan pinnalle.
Huonot puolet ensimmäisen version nopeasti kirjoittamisessa
1. Muu elämä kärsii
Jos haluaa rykäistä tarinan ulos lyhyessä ajassa, on sen eteen tehtävä uhrauksia. Asioita, joista olen itse joutunut (väliaikaisesti) luopumaan: sarjojen ja elokuvien katselu, liikkuminen, siivoaminen, terveellisesti syöminen, opiskeluihin panostaminen, kaverit, parisuhdeaika, suihkussa käyminen, nukkuminen... Epäterveellistä! Eikä aina mahdollista. Minä olen ollut lähes aina sellaisessa tilanteessa, että minulla on ollut varaa luopua monesta. Pahimmat kerrat ovat siis olleet kaksi ensimmäistä käsistäni, ja kuten sanoin, silloin minun oli pakko kirjoittaa ne. En osaa selittää sitä. Saatoin havahtua aamuyöllä ja päässäni alkoi heti surista tarina ja oli vain pakko alkaa kirjoittaa. En ole siis ikinä tarkoituksella vähentänyt vaikka nukkumista tai syömistä tarinan takia. Silloin kun on flow oikein pahasti päällä, tuollaiset asiat vain unohtaa. Nykyään osaan ottaa jo rauhallisemmin, mutta täällä Italiassa tilanne on tietenkin se, että voin omistaa päivät kirjoittamiselle ja silti ehtiä tekemään muuta.
Älä siis tunne huonoa omaatuntoa siitä, ettei sinulla ole aikaa kirjoittaa nopeasti! Jokaisen elämäntilanne on erilainen. ENKÄ MISSÄÄN NIMESSÄ SUOSITTELE, että kirjoittamisesta tulee epäterveellinen harrastus. Pidä huolta omasta hyvinvoinnistasi ja ihmissuhteistasi. Hyvän kirjoittajan pitää muistaa myös elää, kerätä kokemuksia ja kehittää itseään muissakin asioissa. Loppujen lopuksi kirjoittamisessa on kyse ihmisistä, joten tarvitset myös ymmärrystä maailmasta, jotta voit tulla paremmaksi.
2. Enemmän editoitavaa?
Nopeasti kirjoittaminen johtaa helposti siihen, että etenkin kieltä joutuu editoimaan jälkikäteen paljon. Jotkut hitaammin kirjoittavat miettivät tarkasti jokaisen lauseen, lukevat ja hiovat niitä jo kirjoitusvaiheessa. Sanoisin, että tässä on kuitenkin riskinä se, että taidot kasvavat kirjoittaessa ja vaikka olisit hionut ensimmäisen luvun huippuunsa, voi se kuitenkin tuntua kuralta, kun olet kirjoittanut tarinan loppuun ja olisi ollut ihan sama jättää se editoiminen suosiolla väliin. Mutta on myös mahdollista, että ensimmäinen versio onkin se melkein viimeinen versio.
3. Tylsempi tarina?
Se, että antaa aikaa kirjoitusvaiheelle ja ajattelee ennen kuin tekee, voi tarjota paljon omaperäisempiä ideoita. Kun kiiruhtaa eteenpäin, tulee helposti tartuttua siihen ensimmäiseen ajatukseen, joka on usein se kliseisin. Tätä riskiä voi tietenkin vähentää suunnittelemalla tarkkaan, mutta en puhu nyt pelkästään suurista juonenkäänteistä vaan myös pienemmän tason jutuista, kuten miten tai missä jokin kohtaus vaikka tapahtuu. Voi käydä niin, että kaikissa kohtauksissa hahmot vain istuvat vaikka kahvilla juttelemassa, kun jos olisit pysähtynyt miettimään, olisit laittanut heidät välillä kalliokiipeilemään, välillä diskoon bailaamaan, välillä kirnuamaan voita...
4. Rasitusvammat
Käsi pystyyn, kuka on hankkinut vamman kirjoittamalla? Minäkö vain? Jaa...
Sormi-, ranne- ja kyynärpääongelmien lisäksi riskinä ovat myös selän ja niskan vaivat, ylipäätään liikkumattomuus ja kaikenlaiset pakotukset ja kolotukset. Tietenkin myös silmät kärsivät näytön tuijottamisesta. Kirjoitatpa mitä vauhtia tahansa, pidä huolta ergonomiasta ja tauoista (sanoo hän, joka nytkin kirjoittaa postausta sohvalle käpertyneenä, läppäri sylissä).
5. Kirjoituskrapula
Isoa huippua seuraa romahdus. Flowtilan tai kirjoitusmaratonin jälkeen olo on todennäköisesti kuiviin rutistettu. Kaiken vapaa-ajan uhraaminen tälle harrastukselle ei ole kestävä tapa, eikä se rakenna rutiinia. Se itse asiassa mitä todennäköisimmin johtaa siihen, että sen jälkeen et halua edes nähdä näppäimistöä pitkään aikaan. Olen jopa kuullut sen johtaneen mielenterveysongelmien puhkeamiseen/pahenemiseen. Kun kirjoitin ensimmäisen käsikseni kahdessa viikossa, minulla meni vuosi ennen kuin palasin harrastuksen pariin. Seuraava käsis syntyi kuukaudessa ja siitä toivuin puoli vuotta. Sittemmin kirjoituskrapula on lyhentynyt ja nykyään en oikein osaa olla paria viikkoa kauempaa poissa projektien parista, mutta tuo kirjoitusvaihe onkin myös samalla muuttunut järkevämmäksi.
6. Nautinto?
Onko nopeasti kirjoittaminen kivaa? Tähän on vähän vaikea vastata. Ei se kovin kivaa ainakaan silloin ole, jos joudut koko ajan pakottamaan itsesi siihen. Se sekopäinen flowtila, joka minut on pari kertaa vallannut, on ollut tavallaan aika kivaa, mutta myös tosiaan sekopäistä, ja toipuminen siitä on toinen juttu. Nykyäänkin on toki päiviä, kun joudun pakottamaan itseni aloittamaan, mutta aloitettuani pääsen vähemmän maaniseen flowhun, ja nautin kyllä lähes aina kirjoittamisesta.
Jos siis kirjoittaa tavoitteellisesti, on pakko joskus kirjoittaa myös silloin, kun se ei huvittaisi. Mutta pääasiassa sen pitäisi olla kivaa. Niinpä sanoisinkin, että jos nopeasti kirjoittaminen ei ole sinun juttusi, niin älä murehdi! Ota aikasi, viivy tarinassasi, makustele lauseita ja sanoja rauhassa. Miksi sinun pitäisi tehdä niin kuin joku muu?
Jos olet luonut aivan ihanan ja kiehtovan maailman, hahmot, jotka tuntuvat ystäviltäsi, on joskus aika surullistakin, kun se ensimmäinen yhteinen ja uusi matka loppuu nopeasti. Siitä voi tulla tyhjä olo. Voi olla todella palkitsevaa kulkea se rauhassa ja antaa aikaa tutustumiselle. Voi olla, että yhteydestä tulee siten jopa aidompi.
Toki jonkun mielestä nopeasti kirjoittaessa taas maailmaan pääsee uppoutumaan paremmin. Tämä korostaakin sitä, että oikeaa vastausta ei ole. Sinun täytyy löytää sinun tapasi.
Nopeasti kirjoittaminen EI tarkoita parempaa lopputulosta.
Hitaasti kirjoittaminen EI tarkoita parempaa lopputulosta.
Nopeasti kirjoittaminen EI tarkoita huonompaa lopputulosta.
Hitaasti kirjoittaminen EI tarkoita huonompaa lopputulosta.
Vauhti ei takaa parempaa lopputulosta. Toisaalta myöskään hitaasti tekeminen ei takaa sitä. Niinpä tärkeintä onkin nauttia matkasta. Varsinkin, jos olet siinä tilanteessa, ettei sinulla ole mitään pakkoa saada tarinaa tiettyyn päivämäärään mennessä valmiiksi, niin miksi ottaisit paineita sen valmistumisesta? Ammattikirjailijoilla voi olla se tilanne, että heidän on pakko kirjoittaa nopeasti, mutta harrastelija saa tehdä niin kuin haluaa.
Korostankin jälleen kerran sitä, että etsi se sinulle sopivin prosessi. Kokeile nopeasti kirjoittamista (vaikka Nanowrimossa!), kokeile ottaa rauhallisesti. Jos yrität pakottaa itsesi väärään muottiin, tulee lopputulos varmasti kärsimään. Useimmiten se oikea tapa löytyy jostakin keskivaiheilta tai vähän painottuneena johonkin suuntaan, eikä niistä ääripäistä, joihin molempiin liittyy ongelmia ja riskejä. Itse olen oppinut ottamaan rauhallisemmin ja arvioimaan paremmin, mikä sopii sen hetkiseen tilanteeseeni ja projektiini, mutta suosin silti nopeampaa aikataulua. Pääsyy siihen on se, että kiinnostukseni ko. tarinaan pysyy näin yllä paremmin, kun saan uppoutua siihen, enkä ota tuosta tunteesta taukoja. Mutta jonkun muun tarinan kiirehtiminen varmasti pilaisi.
The goal is not to become a word machine; it’s to make writing a pleasure so the words come as easily as the actions behind anything else you’re dying to do.
— Sean M. Platt and Neeve Silver, How to Write Fast: Better Words Faster (Stone Tablet Singles Book 1)
Vapaa suomennos: "Tavoite ei ole tulla sanakoneeksi, vaan tehdä kirjoittamisesta nautinto, niin että sanat virtaavat yhtä helposti kuin mikä tahansa muu, mitä kuollaksesi haluat tehdä."
Tuo on muuten hassua, eikö vain? Kirjoittaminen on ihanaa, se mitä kaikista mieluiten haluan tehdä, siinä kehittyminen on unelmani. Miksi se sitten joskus on niin tuskan ja työn takana?
Sananen ikuisuusprojekteista
Ikuisuusprojekti tarkoittaa tässä nyt sitä hidasta ääripäätä, eli tarinaa kirjoitetaan ja hiotaan useita vuosia, sille jopa kirjoitetaan useita jatko-osia ja spin-offeja, maailmaa laajennetaan ja ylipäätään omistaudutaan täysin sille yhdelle projektille. Monille tämä taitaa olla se ensimmäinen rakas tarina.
Monet kirjoitusvinkit neuvovat tällaisia projekteja vastaan. Ymmärrän nuo vinkit ja osittain olen samaa mieltä niiden kanssa, sillä usein etäisyyden ottaminen auttaa ensinnäkin ko. tarinaa, kun voi nähdä sen objektiivisemmin tai saada uusia ideoita ja näkökulmia, ja lisäksi muun kirjoittaminen voi kehittää taitoja paremmin. Ja ainakin jos tavoite on saada perinteinen kustannussopimus, voi joskus olla vain pakko todeta, ettei se tule onnistumaan tällä projektilla, jos se on jo käynyt useamman kerran kierroksella ja hiottu parhaimpaansa.
Mutta maailmasta löytyy monta menestynyttä kirjaa, joita on ennen julkaisua hinkattu vuosia, jopa kymmeniä vuosia. Jotkut erittäin menestyneet kirjailijat julkaisevat vain kerran kymmenessä vuodessa. Joskus ajat muuttuvat niin, että se mitä kustantamot eivät halunneet viisi vuotta sitten, onkin nyt trendikästä. Ja jotkut projektit ovat vain niin kertakaikkisen massiivisia, että ne vaativat aikaa.
Kuuntele siis sydäntäsi, kunhan et tee sitä sokeasti. Kyseenalaista välillä ajatuksiasi ja tapojasi ja kokeile vaikka varovaisesti uusia menetelmiä. Mutta jos sinulla on olemassa se lempilapsi, johon uskot kaikin voimin, joka voisi olla sinun elämäntyösi, niin miksi hylkäisit sen, vain koska joku sinua ja tarinaa tuntematon sanoo niin internetissä?
Täytyy muuten paljastaa, että olen tainnut löytää oman ikuisuusprojektini.
-mariidah
Lähteet:
Should You Write Fast or Write Well? | Writing Forward
How to Write Faster (and Why Maybe You Shouldn't) - Helping Writers Become Authors
Should You Write Faster? Here’s What Four Indie Authors Do (Plus My Take) | Aliventures
Kommentit
Lähetä kommentti