Suomishokkeja
Suomeen palaaminen Italia-syksyn jälkeen oli yllättävän outoa. Monia asioita arvostaa ihan uudella tavalla ja joitain itsestään selviä asioita olin unohtanut. Tai en unohtanut, mutta olin niin tottunut Italian tapoihin, että joitain hassuja kommelluksia on käynyt. Ylipäätään siirtyminen Italiasta keskelle kovia pakkasia ja lumimyrskyä oli hauskalla tavalla shokeeraavaa matkustamisesta väsyneille aivoille.
Ihan ensimmäisenä shokki oli, kun hyppäsin junasta ja lumi narskui kenkien alla. Nauroin ääneen. Silloin tuntui siltä, että todella olen Suomessa. Jalassahan oli tietenkin vain kesäkengät, joten sekin vaikutti kokemuksen outouteen.
Seuraava oli ravintolassa, kun tarjoilija kysyi suomeksi, ottaisinko jotakin juotavaa. Ihanaa asioida omalla kielellään ilman stressaamista italian taivutuksista!
Nuo ovat varmaan aika ilmiselviä asioita, erilainen sää ja äidinkieli. Muut ovatkin vähän oudompia.
Kävin kaupassa ostoksilla ja ihmettelin, kun myyjä ei antanut minulle pussia. Hämmentyneenä nappasin tavarat hihnalta ja vasta kun olin jo kävelemässä poispäin tajusin, että minunhan olisi itse pitänyt ottaa se tiskin alta etukäteen. Lisäksi jo se oli outoa, että myyjä tervehti minua, katsoi silmiin ja jutteli. Ainakaan meidän käyttämissämme italialaisissa ruokakaupoissa myyjiä ei asiakaspalvelu voisi vähempää kiinnostaa, yleensä ainoa kysymys on juuri se, montako pussia tarvitsen, ja muun aikaa tuijottelevat jonnekin tyhjyyteen tai juttelevat toiselle myyjälle. Hymyä ei näy koskaan.
Paras juttu on kotona on ollut se, että lämmintä vettä ei tarvitse odottaa viittä minuuttia. Tämä toki ei koske koko Suomea, lapsuudenkotini oli vanha omakotitalo, jossa lämpimän veden kanssa oli enemmän ongelmia kuin Italiassa koskaan. Mutta näin uudehkossa rivitalossa äitini luona kylpeminen ei ole pakollinen, viluissaan kärsittävä kokemus. Ja tietenkin iso plussa saunasta.
Ennen kuin aloitin "joulutyöni", minulla oli muutama vapaapäivä ja ne käytin istumalla kahvilassa kirjoittamassa. Enkä ollut yksin. Tai siis olin suurimman osan aikaa, mutta en ollut ainoa, joka istui koneella kahvilassa yksinään. Italiassa sosiaalisuus on aika iso juttu ja kahvilat niin pikkuruisia, että en ole kehdannut siellä yrittää samaa. Ehkä tämä on tosiaan kehtaamisesta kiinni, eikä se olisi niin outoa, mitä jotkut lukemani jutut ovat antaneet ymmärtää. Pitää keväällä koettaa rohkaistua.
Isoin tottuminen on ollut siihen, miten vähän täällä käytetään maskia. Italiassa on maskipakko ja kaikki ottavat koronan todella vakavasti. Koronapassi on laajalti käytössä. Ravintolassa vain pöydässä istuessa saat olla maskitta, jos nousee seisomaan, niin se pitää heti laittaa. Tuntui aluksi tosi oudolta nähdä ihmisiä liikkeellä maskitta ja koronapassikin tuli vasta toissapäivänä käyttöön tänne päin Suomea.
Viimeinen ei ollut shokki, sillä siihen osasin varautua, koska se oli ongelma Italiaan muuttaessa. Silloin olin nälkäinen koko ajan, nyt taas ruokatauolla ei yhtään tekisi mieli vielä syödä, töissä kun on pakko noudattaa Suomen ruokailuaikoja. Onneksi masuni on taas tottunut uuteen rytmiin. Välillä tuntuu kyllä edelleen oudolta, että jo 16.30 ravintoloissa näkyy ruokailijoita. Italiassa kun illallisravintolat aukeavat klo 19 ja paikalliset ilmaantuvat sinne vasta ysin jälkeen.
Kaiken kaikkiaan on ollut tosi kivaa olla taas Suomessa. Tämä on ehkä varmaan vähän outoa joidenkin mielestä, mutta suoraan sanottuna en ole teinivuosien jälkeen haaveillut ulkomailla asumisesta. Jos voisin valita, pitäisin "taidevälivuotta" Suomessa. Mutta olosuhteet veivät Italiaan ja keväällä pitääkin yrittää ottaa siitä kaikki irti. Nyt syksyllä tuli vähän liikaakin eristäydyttyä omaan kämppään kirjoittamaan.
Enää puolet joululomaa jäljellä. Olettaen siis, että pääsemme takaisin, kun Italia tiukensi nyt maahantulovaatimuksiaan. Täytyy toivoa, että läpäisemme koronatestin.
Täällä lumen keskeltä tuntuu kyllä välillä siltä, että koko syksy olisi ollut unta. On niin outoa, että suurin osa tavaroistani on Italiassa ja minä täällä ja että kohta menen jo takaisin. Toisaalta taas täällä oleminen tuntuu eksoottiselta lomalta. Itä-Suomessa ainakin ollaan saatu nauttia kunnon talvisäästä. Ja vaikka käynkin nyt taas töissä, on jaksaminen ollut ihan erilaista kuin viime vuonna. Toki työpaikka on eri ja työnkuva vähän erilainen, mutta varmasti syksyn pieni irtiotto vaikuttaa. Ihanaa, kun jaksaa töiden jälkeen nähdä kavereita ja tehdä asioita, eikä vain maata sohvalla.
Se toki on iso tekijä jaksamisessa, että olen pahimmanlaatuinen jouluihminen. Tähän aikaan vuodesta olen aina täynnä energiaa ja innostunutta odotusta. Toivottavasti muutkin ovat päässeet nauttimaan talvesta ja joulunodotuksesta!
-mariidah
Kommentit
Lähetä kommentti