6 erilaista loppua tarinallesi
Olen tainnut täällä bloginkin puolella joskus sanoa, että tarinan alku on tärkein. Korjataanpas nyt hiukan. Tarinan alku on tärkein lukijoiden hankkimisessa. Se on se, mitä kustannustoimittajat ja lukijat ensimmäisenä yleensä katsovat ja minkä perusteella he tekevät päätöksen siitä, jatkavatko lukemista.
Mutta tarinan loppu on tärkein siinä, onko tarina lukijan mielestä hyvä vai huono. Jos olet saanut lukijat lukemaan koko kirjan, loppu on usein se, joka voi pelastaa hieman heikommankin tai tylsän alun/keskikohdan tai pilata kokonaan kiinnostavan tarinan. Se on se, joka määrittää, minkälainen olo lukijallasi on, kun hän sulkee kirjan.
Katsotaan nyt seuraavaksi kuutta erilaista lopetustyyppiä. VAROITUS: jonkinasteisia SPOILEREITA luvassa tunnettujen tarinoiden loppuratkaisuista.
Kuusi erilaista loppua tarinallesi
1. Suljettu lopetus
Kaikki langanpäät solmitaan, paljastetaan viimeisetkin vastaukset kysymyksiin ja vihjataan hahmojen jatkosta. Tätä käytetään usein mysteeri-, rikos-, romantiikka- ja lastenkirjallisuudessa. Huom: hahmojen ei tarvitse olla tyytyväisiä loppuun, mutta lukijan täytyy. Esim. Agata Christien Idän pikajuna.
2. Avoin lopetus
Usein etenkin silloin, jos tarkoitus on kirjoittaa tarinalle jatko-osa. Jätetään kysymyksiä avoimeksi, iso koko sarjan läpi kantava juoni jää vielä ratkaisematta. Jätä lukijalle kuitenkin tyydytetty olo, eli paljasta joitain pienempiä asioita, päätä joitakin sivujuonia ja jätä tarina sopivaan kohtaan niin, että se tuntuu lopulta, mutta jättää haluamaan lisää. Esim. J.K Rowlingin Harry Potter ja Liekehtivä pikari.
3. Epäselvä lopetus
Tässä lopetuksessa ei kerrota tarkkaan, mitä tapahtui. Se voi jäädä epäselväksi myös hahmoille. Usein lopussa vihjataan jotakin, mutta sille voi olla useampia selityksiä ja lopun voi tulkita monella eri tavalla. Tässä tärkeää on tasapaino, eli älä jätä lukijoita liian hämmentyneeksi tai niin, että heistä tuntuu huijatuilta. Jos päätät valita tämän lopetuksen, älä paljasta oikeaa loppua (jos sellaista edes on) myöhemminkään, koska tämän tavan hienous on juuri epätietoisuudessa. Esim. Inception-elokuva.
4. Yllätysloppu
Lopussa tapahtuu odottamaton käänne, iso twist, joka kääntää kaiken päälaelleen. Usein jokin, mitä hahmot luulivat todeksi, paljastuukin valheeksi. Lopun täytyy kuitenkin käydä järkeen! Sen täytyy sopia aiempiin tapahtumiin ja hahmojen luonteisiin. Haluat, että lukija sanoo: "Oho, miksi en arvannut tuota?" eikä "Öö... Mistäs puun takaa tämä nyt tuli?" Esim. Gillian Flynnin Gone Girl.
5. Peilaava lopetus
Tässä tarinan loppu heijastaa tarinan alkua. Se voi tulla kyseeseen esimerkiksi silloin, jos joku hahmoista kertoo tarinaa tulevaisuudesta käsin ja alussa aloitetaan esim. takkatulen äärestä, kun pappa kiikkustuolista muistelee nuoruuttaan lapsenlapsilleen ja lopussa palataan tuohon tilanteeseen. Toinen vaihtoehto on, että tarina tekee ympyrän ja palaa sen alkupisteeseen, ollaan esimerkiksi samassa miljöössä kuin alussa. Tällöin usein loppukohtaus on samankaltainen kuin ensimmäinen, mutta kaikki on merkittävästi muuttunut, hahmo tai maailma eivät ole enää samanlaisia kuin alussa. Tätä loppua käyttäessä kannattaa varoa, ettei tarinan jännite lässähdä, jos jo alussa viitataan loppuun (ei esim. paljasteta, kuka hahmoista on tarinan kertoja, puhutaan vain papasta tms. tai huolehditaan siitä, että itse tarina on riittävän kiinnostava) Esim. Titanic-elokuva, Forrest Gump -elokuva ja Taru sormusten herrasta -trilogia.
6. Kristallipallo-loppu
Lopussa kerrotaan (usein hyvinkin tarkasti), mitä hahmoille kävi tarinan jälkeen, millaiseksi heidän elämänsä muodostuivat, siihen ei vain vihjata. Itse en hirveästi yleensä perusta tästä lopusta kirjoittajana, mutta joskus lukijana se on ihanaa. Näin usein silloin, kun kyseessä on jokin sarja, jonka hahmojen kanssa on viettänyt vuosia ja haluaa tietää heistä kaiken. Silti olen sitä mieltä, että ehkä hienompi lopetus olisi jokin muu, mutta fanina ilahdun tiedonmurusista. Älä käytä tätä loppua varsinaisen tarinan ja sen konfliktin ratkaisemiin, kerro vain hahmojen tulevista päivistä/vuosista ja millaiseksi heidän arkensa muodostui tarinan jälkeen. Näin ainakin lähteissä neuvottiin. Joissain tarinoissa tämä loppu on erittäin paikallaan, esimerkiksi Elina Pitkäkankaan Kuura-trilogian loppu on aivan loistava. Siinä aikahyppy tarvitaan ehdottomasti, annetaan väläyksiä tulevaisuudesta, mutta jätetään sopivasti auki eikä selitetä kaikkea, vaan lukija saa itse päätellä paljon. Muita esimerkkejä ovat Harry Potter ja Kuoleman varjelukset, Nälkäpeli -trilogia (näistä ensimmäinen plääh, toisesta tavallaan pidin, kun hahmokaaria kuitenkin vielä selviteltiin hieman).
Nämä ovat kuusi lopetustyyppiä. Muita tarkempia, pienemmän skaalan lopetustyyppejä ovat esimerkiksi:
-moraalinen lopetus: päähenkilö oppii tärkeän sanoman ja samoin lukija, mahdollisesti todetaan jopa opetus ääneen vikoissa lauseissa tai jotenkin kryptisesti.
-tunteellinen lopetus: lukijalle jää esim. surullinen, iloinen tai katkeransuloinen olo
-cliff hanger: tarina päättyy johonkin tukalaan tilanteeseen niin, että lukija jää penkin reunalle jännityksestä (itse en pidä tästä erityisemmin). Esim Nälkäpeli osa 2
-huumori-lopetus: jonkinlainen hauska ja ehkä yllättäväkin loppu
-kysymys-lopetus: lukija jää pohtimaan jotakin kysymystä, mahdollisesti myös hahmotkin
-kuva-lopetus: näytä, älä kerro -säännön vahva hyödyntäminen, maalataan kuva lukijalle
-dialogi-lopetus: sitaatti joltakin hahmolta
Tarinan lopetus -vinkit eivät pääty tähän, vielä tulossa vinkkejä lopun pohtimiseen ja kysymyksiä, joihin kannattaa vastata ennen lopun päättämistä/kirjoittamista!
-mariidah
Lähteet:
Nail the Ending: Write a Great Conclusion | Jacquelin Cangro
How to End a Story - The Art of Narrative
How to End a Story Right: 13 Tips Every Author Should Know (reedsy.com)
Kommentit
Lähetä kommentti