Ovatko kirjoituskurssit hyödyllisiä?

 Kirjoitinkin jo osallistumisestani Luovuksissa-mestarikurssille sekä Kirjan talon chick lit -hautomoon. Olen osallistunut muillekin kirjoituskursseille, mm. viikonloppukursseille kuten Kirjan talon historiallisen kirjoittamisen kurssille sekä pidemmille kuten mm. Tampereen työnväenopiston Fantasian ja scifin kirjoittaminen -kurssille. Teinivuosinani olin mukana nettikirjoituskursseilla Sulkasadon kautta ja lukion luovan kirjoittamisen kurssilla. Varsinaisista kirjoittajakouluista, kuten Kriittisestä korkeakoulusta, Viita-akatemiasta tms. minulla ei ole kokemusta enkä ole myöskään opiskellut esimerkiksi kirjoittamista yliopistotasolla. 

Kirjoittajakoulutusta siis riittää Suomessa. Mutta onko kirjoituskursseille tai -kouluihin meneminen hyödyllistä?

Voin heti vastata, että en usko, että olisin kirjoittanut yhtäkään romaanikäsikirjoitusta valmiiksi ilman kirjoituskursseja. Se, että menin Fantasian ja scifin kirjoituskurssille ja löysin kirjoittajapiirini, oli käännekohta kirjoitushistoriassani. Isoin syy siihen oli se, että kirjoittamisesta tuli säännöllinen osa elämääni, että ainakin kerran viikossa mietin ja puhuin kirjoittamisesta. Opin myös sen, että sen taustalla on teoriaa, jota voi opiskella.

Säännöllinen kirjoittamisen ajattelu onkin mielestäni tärkein anti, mitä kursseilla voi olla sen lisäksi, että tutustuu muihin kirjoittajiin ja saa heistä koelukijoita sekä toimii itse koelukijana. Myös kannustava palaute etenkin ensimmäistä kertaa romaanikäsikirjoitusta kirjoittaessa voi auttaa motivoitumaan ja edistämään projektia. Jos omassa lähipiirissä ei ole muita kirjoittajia tai kirjojen ystäviä, tai jos pahimmillaan läheiset jopa pitävät kirjoittamista outona tai ajanhukkana, on aivan korvaamatonta saada ympärilleen ihmisiä, jotka ovat inspiroituneita samoista asioista kuin itse. Kirjoituskurssit ovat helppo tapa löytää heitä. Muita keinoja ovat netti ja some.

Photo by Sincerely Media on Unsplash

Mutta sen jälkeen, kun sain otteen kirjoittamisesta, ensimmäisen käsikseni valmiiksi ja säännöllisesti toimivan kirjoituspiirin, olenko hyötynyt kirjoituskursseista? 

Olen oppinut uusia asioita, uusia tapoja lähestyä kirjoittamisen eri osa-alueita. Olen tavannut lisää ihania ihmisiä ja saanut palautetta käsiksistäni. Olen oppinut genreistä, jotka eivät ole minulle niin tuttuja kuin fantasia. Olen saanut deadlineja, joiden avulla puskea tarinoitani pidemmälle. Olen päässyt juttelemaan kustannustoimittajien ja kirjailijoiden kanssa ja kyselemään kaikenlaisia kysymyksiä, joihin en ole muualta löytänyt vastausta.

Pääasiassa sanoisin kuitenkin, että sain ensimmäisestä kurssistani irti sen isoimman hyödyn kursseista, mitä niistä on saatavissa. Osa käymistäni kursseista on osoittanut pettymyksiksi ja rahan tuhlaamiseksi. Olen saanut jopa haitallisia neuvoja.

Kurssit voivat parhaimmillaan kannustaa kirjoittamaan, mutta myös asettaa sille isoja paineita. Itse olen oikeastaan aina osallistunut kursseille käsiksellä, joka on ollut valmis tai lähes valmis. Jotkut tulevat pelkän synopsiksen tai alun kanssa. Epäilisin, että joskus voi käydä niin, ettei olekaan valmis jakamaan raakatekstiä tai että deadlineista voi tulla kompastuskiviä, jotka kammottavat niin, että vievät ilon kirjoittamisesta. Joskus aikaa menee myös huomattavasti kurssitehtävien tekemiseen ja muiden tekstien lukemiseen. Se on aina pois kirjoitusajasta, ja niin opettavaista kuin nuo asiat voivatkin olla, mielestäni itse kirjoittaminen on aina se, joka kehittää taitoja eniten.

Jos sitoutuu pitkälle kurssille, voi myös käydä niin, että tuleekin joku toinen projekti, joka inspiroisi enemmän, mutta deadlinejen takia on pakko työstää kurssiprojektia. Joillain kursseilla toki projektin vaihtaminen on mahdollista.

Photo by Duy Pham on Unsplash

Välillä haaveilen siitä, että hakisin Kriittiseen korkeakouluun tai Viita-akatemiaan tai vaikka Jyväskylän yliopistoon luovan kirjoittamisen opintoihin. En ole tehnyt sitä, sillä pelkään, että ne osoittautuisivat liian aikaa vieviksi. Olen kuitenkin jo todistanut itselleni, että pystyn kirjoittamaan ilman ulkopuolista apua. Oikeastaan kirjoittaminen sujuu kaikista parhaiten, kun saan olla yksin tekstini ja hahmojeni kanssa miettimättä mitä muut ajattelevat siitä tai aikatauluja tai odotuksia. Editoidessa on sitten aika avata ovi ja päästää maailma sisään, mutta sitä varten minulla on jo kirjoituspiirini ja useita koelukijoita, joiden palautteenantokykyihin luotan.

Lisäksi on huomioitava se, että kirjoittamisen opiskeluun löytyy paljon materiaalia myös ilmaiseksi. Kirjastosta voi lainata kirjoitusoppaita ja netistä, sosiaalisesta mediasta ja Youtubesta löytyy hurjan paljon vinkkejä. Iso osa on toki englanniksi.

Sanoisinkin, että kirjoituskursseille on paikkansa, mutta ne eivät tee ihmeitä. Jos haaveilet kirjoittamisesta, mutta et saa aikaiseksi ryhtyä tuumasta toimeen, tai et tiedä kuinka kannattaisi aloittaa tai et tunne ketään muita kirjoittajia, silloin suosittelen esimerkiksi kansalaisopiston kirjoituskurssin kokeilemista alkuun. Näitä löytyy nykyään myös etäkursseina. Kokeneemman kirjoittajan kannattaa tarkkaan miettiä, mihin rahojaan laittaa vai laittaako mihinkään. Itse koen hyötyneeni etenkin tästä chick lit -hautomosta sekä viime kevään historiallisen kirjoittajan kurssista, koska ne ovat minulle vieraampia genrejä, joiden kirjoittamisesta minulla ei ole juuri kokemusta. 

Photo by franco alva on Unsplash

Kirjoittamistapoja on myös niin paljon, että mielestäni on mahdotonta antaa vinkkejä tai opetusta, joka olisi jotenkin yleisesti pätevää (no, jotkut vinkit ja "säännöt" toki enemmän kuin toiset, mutta uskon, että aina löytyy tapa, jolla rikkoa sääntöä onnistuneesti). Ymmärrä, että jotkut kurssit, jotkut opettajat ja jotkut palautteet eivät ole sinua varten. Jätä taaksesi ne, joista et hyödy. Kuuntele toki aina, pohdi, mutta lopulta valitse ne vinkit, jotka toimivat juuri sinulle ja sinun tarinallesi (tämä pätee myös erittäin vahvasti täällä blogissani jakamiini vinkkeihin!)

Jos kurssit toimivat sinulle inspiraation lähteinä ja innostavat kirjoittamaan, hienoa! Jos ne taas vievät aikaa varsinaiselta kirjoittamiselta, ovat keino prokrastinoida tai jos huijaat itseäsi niiden avulla ("en ole kirjoittanut yhtään sanaa projektiini viimeiseen kolmeen vuoteen, mutta mitä väliä, olen kuitenkin opiskellut kirjoittamista"), niin neuvoisin, että mene (työ)huoneeseesi, sulje ovi, avaa läppäri tai vihko ja ala kirjoittaa. Tai suunnitella. Kirjoita se hemmetin kirja. Joka ikinen loppuun saamasi ensimmäinen versio, joka ikinen editointikierros, joka ikinen tuskastuminen koelukijoiden kommenttien kanssa kehittävät taitojasi enemmän kuin vuosi kirjoitusluennoilla istumista.

-mariidah