Rivien välissä

 Perjantai 13.1. ei ollutkaan mikään epäonnen päivä, niin kuin aamulla arvelin. Aamutoimia tehdessäni minulla kävi mielessä säeromaanini, jonka lähetin pariin ensimmäiseen kustantamoon viikko sitten sunnuntaina - sen oli tarkoitus olla tämän viikon postauksen aihe. Pohdiskelin, että on ihanaa, kun vielä pariin viikkoon ei todennäköisesti tarvitse jännittää, että tulisi hylsyjä tai mitään muutakaan, vaan olo on toiveikas ja kaikki tuntuu vielä mahdolliselta. Sanoinkin eräälle kirjoittajakaverille, että taidan olla koukussa käsikirjoitusten lähettämiseen kustantamokierrokselle. Se on niin mahtava tunne, kun projekti on päässyt siihen pisteeseen. Siinä kohtaa tuntuu, että tästä tosiaan tulee esikoiseni ja pian pitelen kirjaa kädessäni. Tiputus on tietenkin aikamoinen. Jo parissa viikossa innostus lopahtaa ja pelko herää. Kun kuukausi on kulunut, alkaa odotella vastauksia. Ja sitten ne tulevat. Hylsyt. Joka kerta sydän valahtaa alemmas ja alemmas. Lopulta tulee aika (ehkä noin puolen v...

 Nyt kun juhlakausi on ohi, on minulla alkanut totutteleminen uuteen arkeen. J on palannut Italiaan, minä taas muutin takaisin lapsuuden kotipaikkakunnalleni. Siitä on melkein yhdeksän vuotta, kun muutin täältä opiskelemaan. Tuntuu aika oudolta olla nyt takaisin, mutta myös ihanalta. Koti-ikävä silloin alussa oli melkoinen ja vannoin joskus vielä muuttavani tänne. Erikoista on kuitenkin se, että asun nyt yksin - ensimmäistä kertaa elämässäni. Olen aina asunut joko solussa, kämppiksen tai J:n kanssa. Nyt takana ovat pari ensimmäistä yötä ja iltaa ihan yksinään uudessa asunnossa. Totuttelua on siis ollut, samoin puuhaa. Mehän myimme lähes kaiken omaisuutemme, kun muutimme Italiaan. Silti kyllä tuntui, että tavaraa on ihan liikaa! Mutta käytännössä kaikki, mitä omistin vielä hetki sitten, oli vaatteita, kirjoja ja vaelluskamani. Sattumoisin lähipiiriini osui samaan aikaan muutto, josta jäi paljon huonekaluja ja muuta käyttötavaraa yli (ainakin toistaiseksi, ne ovat minulla säilössä). ...

 Instagramissa minua seuraavat ovatkin jo varmaan kuulleet, että olen palannut Suomeen sekä viimeisimmästä kirjoituskilpailuyllätyksestä. Suomessa vietän tällä hetkellä matkalaukkuelämää, eli asun toisten nurkissa. Wifiä ei ole aina ollut saatavilla ja lisäksi olen ollut kamalan kiireinen: aloitin taas työt, joten ne vievät kaikki päivät, ja iltaisin ja viikonloppuisin olenkin kiertänyt sosiaalisesta menosta toiseen. Mutta en valita! Syksy Italiassa oli aika yksinäinen, kun J teki pitkää päivää ja ainoa kaverini siellä oli suurimman osan ajasta muualla. Onkin ollut ihana nähdä nyt ihmisiä ja nauttia Suomen talvesta, mutta kirjoittamiselle ei kyllä ole jäänyt aikaa. Sain Mustan joutsenen (romaanikäsikirjoitus nro 8) ennen Suomeen paluuta valmiiksi ja elättelin toivoa, että saisin tehtyä sille "raakaeditoinnin" ennen joulua, mutta nyt pohdin, että hyvä jos saan ennen helmikuuta sitä tehtyä. Tauko tekee kuitenkin hyvää, onhan tässä tullut aherrettua. Toki se tarkoittaa, että suu...

Osa on varmaan hankkinut lahjansa fiksusti ajoissa jo ennen joulukuuta, mutta minä en ole sellainen ihminen. Niinpä tämä postauskin on jäänyt vähän myöhäiseksi. Vähän noloa, kun olen kerännyt siihen ideoita jo keväästä lähtien! Eli jos tunnet kirjoittajan tai olet itse sellainen ja haluat toivoa joulupukilta jotain kivaa, tässä muutama idea lahjaksi! Photo by Jason Leung on Unsplash Mitä antaa lahjaksi kirjoittamista harrastavalle? 1. Kirjoja Ilmiselvä aloitus. Ei kirjoittamista ilman lukemista! Voit esimerkiksi kysyä, mitä genreä kirjoittaja kirjoittaa, ja ostaa joitakin uutuuksia tai klassikkoja siltä osastolta kaupassa. Jos kuitenkin mietityttää, että osaako valita oikein, niin entäs sitten... 2. Lahjakortti kirjakauppaan Saa kirjoittajan kuin kirjoittajan hihkumaan ilosta. Muista, että monella kirjakaupalla on nykyään mahdollisuus tilata netistä, joten valinnanvaraa liikkeidenkin suhteen on! 3. Muistikirja Monet kirjoittajat rakastavat myös muistikirjoja tai -vihkoja. Itse ainakin...

Tässä postauksessa käsitellyn aiheen ääneen sanominen on nolottanut, sillä pelkään, että minut leimataan tyhmäksi ja sivistymättömäksi juntiksi, joka ei tiedä kirjallisuudesta yhtään mitään tai jolla ei ole minkäänlaista makua. Ehkä näin onkin :D Mutta silti haluan nyt käsitellä aihetta, pohtia sen syitä ja haastaa itseni ja ennakkoluuloni. Olen kiinnostunut Finlandia-palkinnosta vasta viime vuosina. Vaikutusta on varmasti ollut oman kirjoitusharrastuksen aktivoitumisella, mutta vielä enemmän somella. Siellä aina kuhistaan ehdokkaista ja palkinnosta, sekä hyvässä että huonossa. Mutta olen kyllä siis jo teini-ikäisestä tiedostanut palkinnon olemassaolon ja käynyt yleensä myös tsekkaamassa ehdokkaat. Mutta valitettavasti (?) se ei ole vaikuttanut lukuvalintoihini tai ostokäyttäytymiseeni - tai jos on, niin negatiivisesti. En oikein osaa sanoa, mistä tämä ongelma olisi lähtöisin. Luultavasti vain omasta päästäni. Mutta nuorempana ajattelin, että jos kirja on Finlandia-ehdokas, se ei ole m...

 Postasin pari viikkoa sitten Tiktokiin videon, jossa vuodatin suruani hylsyjen saamisesta. Sen jälkeen minuun otti yhteyttä Instagramissa ihminen, jota en tuntenut ennestään. Hän oli nähnyt videon ja halusi piristää minua tekemällä "random act of kindnessin" ja tarjoutui piirtämään jonkun tai jotkut hahmoistani. Hän sattuu nimittäin olemaan kuvittaja ja taiteilija. Olin aivan pöllämystynyt. Miten voi olla? Miten maailmassa on näin ihania ihmisiä, jotka ihan hyvää hyvyyttään haluavat piristää ventovierasta ilman mitään palkkiota? Tarjous oli aivan uskomaton. Täällä blogissakin olen maininnut, että yksi syy, miksi haluan kirjailijaksi on saada hahmoni maailmalle ja ainoa tapa siihen on saada kirja luettavaksi muille. No ei ole enää! Ja lisäksi mainitsin myös yhtenä syynä "fanitaiteen" tai hahmotaiteen näkemisen omista tarinoistani. On nimittäin niin hienoa nähdä, miten omat tarinat heräävät henkiin jonkun toisen mielikuvituksessa. Itsellänihän ei visuaalisia taitoja...

Olen mietiskellyt tänä syksynä paljon kieltä kirjoittamisessa ja halusin jakaa joitakin ajatuksiani. Huomaa, että nämä tosiaan ovat vain omaa pohdiskeluani, eivät mitään totuuksia. Photo by Ana Flávia on Unsplash Kielen tärkeys kirjoittamisessa Kieli on yksi kirjoittajan tärkeimmistä työkaluista, ehkä se kaikkein tärkein. Ilman sanoja ei synny tarinaakaan. Kaikkien kirjoittamisesta kiinnostuneiden ja kirjailijuudesta haaveilevien tulisikin aktiivisesti kehittää kieltään ja sanavarastoaan. Paras tapa siihen on lukeminen. Mutta kielellä on erilaisia merkityksiä eri kirjoittajille ja lukijoille. Joillekin se on ensisijainen asia kirjoittamisessa, joillekin taas tarina on tärkein. Välimalleja tietenkin löytyy ja runous on myös aivan oma juttunsa. Usein esimerkiksi Helsingin Sanomien kirja-arvioissa kieli nostetaan juonta tärkeämpään asemaan. Tässä lainaus Arttu Seppäsen arviosta Aki Ollikaisen uusimmasta kirjasta Kristuksen toinen tuleminen: "Ennalta-arvattavasti tarinalinjat lopul...