Suomeen suoraan palkintojenjakotilaisuuteen

 Instagramissa minua seuraavat ovatkin jo varmaan kuulleet, että olen palannut Suomeen sekä viimeisimmästä kirjoituskilpailuyllätyksestä. Suomessa vietän tällä hetkellä matkalaukkuelämää, eli asun toisten nurkissa. Wifiä ei ole aina ollut saatavilla ja lisäksi olen ollut kamalan kiireinen: aloitin taas työt, joten ne vievät kaikki päivät, ja iltaisin ja viikonloppuisin olenkin kiertänyt sosiaalisesta menosta toiseen. Mutta en valita! Syksy Italiassa oli aika yksinäinen, kun J teki pitkää päivää ja ainoa kaverini siellä oli suurimman osan ajasta muualla.

Onkin ollut ihana nähdä nyt ihmisiä ja nauttia Suomen talvesta, mutta kirjoittamiselle ei kyllä ole jäänyt aikaa. Sain Mustan joutsenen (romaanikäsikirjoitus nro 8) ennen Suomeen paluuta valmiiksi ja elättelin toivoa, että saisin tehtyä sille "raakaeditoinnin" ennen joulua, mutta nyt pohdin, että hyvä jos saan ennen helmikuuta sitä tehtyä. Tauko tekee kuitenkin hyvää, onhan tässä tullut aherrettua. Toki se tarkoittaa, että suunnittelemani aikataulu niin koelukijoiden kun kustantamoihin lähettämisen suhteen (sekä Mustalle joutsenelle että säeromaanille) viivästyy. Olen myös pahasti jäljessä koelukuhommissa.

Photo by Wout Vanacker on Unsplash

Mutta kirjoitusrintamalla on kuitenkin myös hyviä uutisia! Taisinkin mainita kesällä bloginkin puolella että kirjoitin huvikseni (sekä päästäkseni ylös kirjoitusjumista) pari novellia. Toisesta niistä tuli sellainen, että lähetin sen Tampereen Science Fiction Seura ry:n Portti-kirjoituskilpailuun.

Viikkoa ennen Suomeen paluuta sain soiton: tulin kilpailussa kolmanneksi! Palasin kotimaahan juuri sopivasti palkintojenjakotilaisuuteen Tampereella. Kunniakirjan lisäksi voitin 400 euroa verovapaana, mutta hienointa on, että novellini julkaistaan ensi syksyn Portti-lehdessä!

Sijoittuminen kisassa tuntuu ihan uskomattomalta. Kilpailu Portissa on kovatasoista ja siinä on menestynyt moni ihailemani kirjailija. En ole kisaan ennen osallistunut, niin tuntuu aika hullulta, että tulin nyt kolmanneksi, varsinkin kun minulla ei ole oikein taustaa novellien kirjoittamisesta.

Kirjoittamani novelli on historiallista fantasiaa ja kertoo Hugo Simbergin Haavoittunut enkeli -maalauksen "taustatarinan" eli poikien ja enkelin tarinan - mitä tapahtui ennen ja jälkeen kuvan hetken. Ei siitä kuitenkaan sen enempää nyt, syksyllä voitte sitten lukea Portista! Se löytyy ainakin joistain kirjastoista tai sen voi tilata liittymällä Tampereen Science Fiction Seura ry:n jäseneksi. Joskus sitä on myös saanut joistain lehtimyyntipisteistä irtonumerona (ainakin Tampereella), mutta en tiedä onnistuuko se enää.

En osaa edes pukea sanoiksi, miten paljon merkitsee, että olen tänä syksynä saanut ensimmäistä kertaa jotain vastakaikua kirjoituksilleni, vieläpä kahdessa kilpailussa. Olen kirjoittanut niin pitkään ja kerännyt vain kasan standardihylsyjä, että usko omaan tekemiseen on ollut lähellä loppua. Toki kirjoituskursseilla ja koelukijoilta on tullut hyvää palautetta, mutta joskus sitä vaan alkaa epäilemään, että ihmiset eivät kehtaa sanoa suoraan. Tietenkin arvostan ihan hurjana kaikkea saamaani palautetta, mutta on ihan mahtavaa saada palautetta ns. virallisilta tahoilta. Minun piti muuten yllättäen puhua tilaisuudessa ja arvatkaa vaan, itkinkö 90 % puheesta!

Ja tietenkin se, että tekstini pääsee ihan oikeasti paperille nyt. En malta odottaa, että saan lehden käsiini. Ensin tosin pitäisi vielä hioa novelli julkaisukuntoon...

Nyt on kuitenkin jo laskeuduttu juhlahumuista tähän uuteen arkeen. Tai no, ei kai tätä arjeksi vielä voi kutsua, kun ei edes asu omassa kämpässä. Loppuvuosi menee vielä tällaisissa epävakaissa olosuhteissa ja sitten käykin niin, että J palaa Firenzeen ja minä muutan Kuopioon. Aika surulliselta tuntuu, mutta ei Italian takia, vaan J:n. Olen tosi valmis jäämään Suomeen, sillä Italia on jo nähty. Kivaa oli, mutta arvostan kyllä Suomea aivan eri tavalla nykyisin ja lisäksi kaipaan tosi paljon ihan tavallista arkea ja kaikkia ystäviä ja sukulaisia. Olen todennut, että on paljon kivempi lomailla ulkomailla kuin asua siellä. Ainakin siinä tilanteessa, kun ei osaa kunnolla kieltä eikä ole töitä tai koulua, jonka kautta integroitua uusiin ympyröihin.

Koska menen vielä käymään Italiassa keväällä J:n kevätloman aikoihin, taidan sen jälkeen tehdä sellaisen viimeisen "Italia-fiilikset" postauksen, mutta tuossa se oli pääpiirteissään. Parasta tietenkin oli, että sai täysillä keskittyä kirjoittamiseen, mutta enää en koe sitä sen arvoiseksi että voisin jättää kaiken muun elämän tauolle.

En osaa sanoa, miten blogin jatkossa käy. Tammikuussa yritän lähteä rakentamaan uusia rutiineja, enkä ole varma mahtuvatko somettaminen ja blogin pitäminen siihen enää, ainakaan siinä määrin mitä aiemmin. Aion kuitenkin viimeistellä aloitetut postaussarjat. Ja katsotaan nyt, miten se arki lähtee rullailemaan! 

Hyvää joulua kaikille!