Maailman ihanin yllätys: Hahmotaidetta Pihlajapalatsista

 Postasin pari viikkoa sitten Tiktokiin videon, jossa vuodatin suruani hylsyjen saamisesta. Sen jälkeen minuun otti yhteyttä Instagramissa ihminen, jota en tuntenut ennestään. Hän oli nähnyt videon ja halusi piristää minua tekemällä "random act of kindnessin" ja tarjoutui piirtämään jonkun tai jotkut hahmoistani. Hän sattuu nimittäin olemaan kuvittaja ja taiteilija.

Olin aivan pöllämystynyt. Miten voi olla? Miten maailmassa on näin ihania ihmisiä, jotka ihan hyvää hyvyyttään haluavat piristää ventovierasta ilman mitään palkkiota?

Tarjous oli aivan uskomaton. Täällä blogissakin olen maininnut, että yksi syy, miksi haluan kirjailijaksi on saada hahmoni maailmalle ja ainoa tapa siihen on saada kirja luettavaksi muille. No ei ole enää! Ja lisäksi mainitsin myös yhtenä syynä "fanitaiteen" tai hahmotaiteen näkemisen omista tarinoistani. On nimittäin niin hienoa nähdä, miten omat tarinat heräävät henkiin jonkun toisen mielikuvituksessa.

Itsellänihän ei visuaalisia taitoja ole enkä voi kuvitellakaan, että piirtäisin hahmojani, siitä tulisi nimittäin teurastus. Joten tietenkin itku silmässä vastasin viestiin, että KYLLÄ KIITOS!

Arvatkaa muuten, oliko vaikeaa valita hahmoista! Olin juuri tuolloin aloittelemassa Mustaa joutsenta eli kahdeksatta käsikirjoitustani. Hahmoja siis riittää!

Yksi vaihtoehto oli Virva, aivan ensimmäinen päähenkilöni Suotytöstä. Hän on mielestäni hyvin kuvauksellinen hahmo ja tietenkin hänellä on myös sydämessäni aivan erityinen paikka. 

Toinen oli Viona ja Ely Pihlajapalatsista, jotka ovat ehkä lempihahmojani omistani. Ja heihin päädyinkin kun kuulin, että kaksi hahmoa onnistuisi myös.

Eilen sain hylsyn Pihlajapalatsista. Enää odottelen vastausta parista kustantamosta ja sitten on vielä muutamia, jotka vastaavat vain niille, joista kiinnostuvat. Joka tapauksessa näyttää pahasti siltä, että Pihlajapalatsi on päätymässä pöytälaatikkoon. Mustan joutsenen myötä olenkin siirtynyt jo ajatuksissani eteenpäin. Hylsynkin tullessa tunsin vain epämääräistä harmia ja pystyin ohittamaan sen aikalailla olankohautuksella, että johan oli aikakin.

Mutta illalla sain ensimmäisen version kuvasta. Se oli aivan uskomatonta. Hetken minua jopa pelotti avata viesti - ei siksi, että olisin epäillyt taitelijan kykyjä, vaan pelkäsin omaa reaktiotani. Tiesin, että se tulee iskemään syvälle.

Ja niin se iskikin. Sain ihan fyysisen reaktion: ylitseni vyöryi kuumia aaltoja, kädet vapisivat ja sydän tykytti. Itketti. Mutta täysin hyvällä tavalla! Olin niin onnellinen. Tuntui ihan samalta kuin rakastuessa.

Sillä vaikka mikä tahansa kuva olisi ollut uskomattoman upeaa saada, tämä kuva on aivan järkyttävän hieno. Yksityiskohtia myöten niin täydellinen. Jos olisin sattunut näkemään sen kadulla, ihan muussa yhteydessä, olisin heti tunnistanut hahmoni.

Taiteilija, joka tämän kuvan toteutti, on Pia Sjöberg ja hänellä on Instagramissa tili @vespermoth_art eli käykäähän kaikki tsekkaamassa Pian upeat kuvat! Ja jos ketään kiinnostaa tilata häneltä kuvitusta esimerkiksi hahmoista, häneen voi ottaa yhteyttä Instagramin kautta.

Ja tässä hänen upea kuvansa Vionasta ja Elysta:

©Pia Sjöberg

Eikö olekin upea?

Kuva on täynnä erittäin osuvia yksityiskohtia, joita en voi lakata ihailemasta. Tässä muutamia lemppareitani:

-Vionan vaatetus ja hattu, niin hienot!

-Vionan silmälasit ja hieman pysty nenä

-Vionalla on kirja!

-Vionan kävelykeppi: hän on menettänyt oikean jalkansa ja käyttää proteesia

-Elyn väritys, aina silmäripsiä myöten

-hahmojen asento, selät toisiaan vasten. Se on jotenkin niin... niin... heitä! He aloittavat vastakkaisilta puolilta, mutta kun tarina etenee, he tosiaan turvaavat toistensa selustan.

-nuo pihlajahenkiset kuvioinnit hameessa ja huivissa

-tausta ja värimaailma, aivan upeat, juuri maailmaan sopivat. Ja tuo valo!

-sekin että valo keskittyy hieman enemmän Vionan puolelle ja kuinka Ely katselee hämärämpää kohti on niin sopivaa

-molempien silmät ja katse

-vihreä liina!!! Se on niin paljon enemmän kuin vihreä liina ja kulkee tarinan mukana alusta loppuun.

Sydämeni on niin täynnä! Olen eilisillasta lähtien tuijotellut kuvaa ja vaihtanut jo sen kaikkialle taustakuvaksi.

Jotenkin, kun näen hahmot "elossa", tulee olo, etten voi luovuttaa heidän suhteensa. Uskon edelleen vahvasti Pihlajapalatsiin ja sen tarinaan. En voi vain hylätä sitä pöytälaatikkoon.

Eli tämä kuva merkitsee minulle niin paljon, ehkä jopa jonkinlaista käännekohtaa "kirjailijanurallani". Saa nähdä mitä tuleman pitää.

Tosin nyt täytyy keskittyä taas Mustaan joutseneen, sanamäärä on jäänyt aika vähäiseksi tältä päivältä jostain kumman syystä... hups!

Pelkkä kiitos tuntuu niin vaisulta siitä, mitä Pia on minulle antanut, mutta iso kiitos vielä kerran<3

-mariidah