Rivien välissä

 Nyt ollaan jo Preptoberin puolella! Marraskuu lähenee kovaa vauhtia, joten on aika alkaa valmistautua kirjoitusmaratoniin. Tällä viikolla haluan esitellä termin juoniketju (plot chain). Kolmen näytöksen rakenteen lisäksi käytän sitä eniten juonta suunnitellessani. Se kannattaa ottaa mukaan silloin, kun juonen pääpiirteet alkavat jo olla selvät, mutta kokonaiskuva on vielä hakusessa. Tai vaihtoehtoisesti esimerkiksi editoidessa, kun tarkistaa, käykö juoni järkeen vai ei. Photo by JJ Ying on Unsplash Nanoprep 2021, viikko 4 Juoniketju Ilman juoniketjua tarina on vain sarja satunnaisia tapahtumia, eikä siis edes varsinaisesti tarina. Tai minä en ainakaan jaksa kuunnella selostusta asioista, jotka eivät liity toisiinsa mitenkään muuten kuin että ne sattuvat samalle ihmisille. Eli jokaisen tapahtuman tulisi johtaa seuraavaan tapahtumaan juonessa. Tapahtuma A aiheuttaa tapahtuman B, joka aiheuttaa tapahtuman C jne. Puhun nyt pääjuonesta, mutta sivujuonilla täytyy olla oma juoniketjunsa...

 Eilen kirjoitin siitä, kannattaako somessa olla, jos on kirjailija (tai oikeastaan ylipäätään kuka tahansa, jolla on intohimo jotakin asiaa kohtaan ja haluaa lisää tietoa siitä/jakaa sitä). Vastaus oli kyllä. Mutta tiedostan täysin, että someen liittyy riskejä. Huomasin heti TikTokiin liittyessäni keskimääräisen kirjoitusaikani lyhentyneen ja etenkin keskittymiskykyni häiriintyneen. Kaikki varmasti tietävät mitä huonoja puolia someen liittyy, niistä on puhuttu sen verran paljon. Siksi halusinkin eilen kirjoittaa hyvistä puolista ja voisin puhua niistä vaikka lisääkin. Mutta haluan jakaa, kuinka itse olen jo (useamman vuoden) yrittänyt selvitä somen ja internetin maailmassa niin, että vaaka pysyisi painottuneena sinne paremmalle puolelle. En aio tässä kirjoituksessa mennä somen keskustelukulttuuriin, minulla ei ole (onneksi) vielä omakohtaista kokemusta siitä paljoa, ja kaikki varmaan tietävät mitä tarkoitan. Keskityn nyt siihen, kuinka estää someen hukkumista, ajan tuhlaamista sie...

 Olen aivan yllättänyt itseni viime viikkoina. Vielä vuosi sitten minulla ei ollut kuin Facebook-tili, jota en ollut käyttänyt vuosiin. Nyt pidän tätä blogia ja postaan säännöllisesti Instagramiin ja TikTokiin. Erityisesti tuo TikTok hävetti ensin. Pidin sitä sovelluksena, jossa teinit tanssivat ja tekevät hölmöjä haasteita. En edes aluksi kehdannut kertoa juuri kenellekään, että minulla on se, mutta kun yksi videoistani sai hieman enemmän katselukertoja, minut pakotettiin ulos TikTok-kaapista. Instagramin tein viime talvena, kun varmistui, että lähdemme Italiaan. Ajattelin sitä silloin lähinnä tavaksi pitää yhteyttä kavereihin ulkomailla ollessa, mutta nyt olen huomannut, että some voi antaa aika paljon muutakin. Photo by NordWood Themes on Unsplash Ihan ensimmäiseksi yllätyin siitä, kuinka paljon kirja- ja kirjoitusjuttuja siellä on. Youtubea ja Pinterestiä olen kyllä käyttänyt kirjoittamisasioihin paljonkin, mutta Instagramissa ja TikTokissa on omat piirteensä. Ja tietenkin löy...

 Nyt, kun olemme olleet jo melkein kuukauden Italiassa, voisin kertoa muutamia seikkoja, jotka ovat yllättäneet minut täällä asuessani. Olen kirjoitellut näitä ylös, ja veikkaanpa, että jatkossakin lista jatkaa täydentymistä. Haluan sanoa, että nämä ovat minun kokemukseni niillä alueilla missä me olemme liikkuneet, varmasti löytyy erilaisia kokemuksia! Muutama on myös sellaisia, että tiesin/aavistin ne jo etukäteen, mutta silti taas hämmästyin päästessäni todistamaan niitä. 1. Vesilähteet Etenkin Roomassa (ja Venetsiassa myös muistaakseni) on paljon yleisiä vesihanoja, joista vettä valuu solkenaan. Vesi tulee ymmärtääkseni lähteistä usein ja se on täysin juomakelpoista, vaikka minua ensin epäilyttikin. Kannoimme vesipulloa aina mukanamme päivisin ja täytimme sen aina hanan nähdessämme. Firenzessä en ole kuitenkaan huomannut näitä olevan? Vesilähde Roomassa 2. Ruokailuajat Alussa isoin ongelma minulle. Olen tottunut syömään lounaan klo 11 töissä ja päivällisen ehkä viiden kuuden aik...

 Luulin, että ne ajat, kun minun tarvitsi huolehtia kotitehtävistä ja täyttää kielioppitehtäviä, olisivat jo olleet ohitse. Tällä viikolla kävi selväksi, että olen väärässä. Italian kielikurssi alkoi maanantaina Scuola Leonardo da Vincissä. Iso suositus täältä! Kielenopetuksen lisäksi he tarjoavat muitakin kursseja, kuten maalaus-, kokkaus- ja keramiikkatunteja, sekä aktiviteetteja kuten matkoja lähiseudulle. Heidän kauttaan hoituu myös asuminen, eli jos haluaa tulla muutamaksi viikoksi Italiaan opiskelemaan kieltä, kaikki tarvittava varmasti järjestyy koulun kautta. Minulla on ainakin nyt toistaiseksi vain viiden viikon italian intensiivikurssi. Ja voin muuten sanoa, että intensiivistä on! Ensimmäisen tunnin ajan epäilin olevani väärässä luokassa, sillä olin ilmoittautunut vasta-alkajien kurssille ja opettaja käveli luokkaan puhuen italiaa täyttä häkää. Luokallamme on muutamia espanjankielisiä oppilaita ja he ilmeisesti ymmärtävät italiaa jo aika paljon, sillä he naureskelevat ope...

 Tällä viikolla mietitään tarinan rakennetta. Erilaisia rakennekaavioita löytyy netistä useita, mutta yleisimmin törmää ehkä rakenteisiin Hero's journey (sankarin matka) ja Three-act story structure (kolmen näytöksen rakenne/kolmivaiheinen rakenne). Itse suunnittelen tarinoitani käyttäen juuri tuota kolmivaiheista rakennetta. Siinä tarina voidaan jakaa kolmeen osaan, joista keskimmäinen on yhtä pitkä kuin kaksi muuta yhteensä. Rakenteeseen kuuluu tiettyjä juonipisteitä (story beats), joiden pohtiminen auttaa tuomaan tarinaan jännitettä ja rytmittämään sitä oikein. Suosittelen ehdottomasti tutustumaan erilaisiin rakenteisiin ja lukemaan niistä ja niiden juonipisteistä tarkemmin. Lisäksi kannattaa katsoa esimerkkejä, kuinka tunnetuissa tarinoissa nuo rakenteet toteutuvat. Esim. youtubettaja Abbie Emmonsilla on paljon videoita kolmivaiheisesta rakenteesta. Photo by Florian Klauer on Unsplash Kuitenkin kannattaa muistaa, että säännöt on tehty rikottaviksi. Rakenteet ovat vain suuntaa ...

 Tämän viikon maanantaina alkoi J:n koulu ja näin ollen myös meidän oikea arkemme. No, huomenna se jo muuttuu, kun minun kielikurssini alkaa, mutta tämä viikko oli pieni maistiainen siitä, mitä sitten kielikurssin jälkeen ja keväällä on luvassa. Koin tällä viikolla aivan uudestaan oudon ihmetyksen tunteen siitä, että todella olemme täällä. Viimeisen puolentoista vuoden aikana olen tottunut siihen, että arki-iltana fiilis on huono, ei tee mieli mennä nukkumaan, kun seuraavana päivänä on töitä. Samoin siihen, että jos "tuhlaan" aikaani esim. katsomalla televisiosarjaa tai selailemalla vaikka Youtubea, tulee heti kauhea morkkis, että en käyttänyt vähäistä vapaa-aikaa johonkin järkevämpään kuten vaikka kirjoittamiseen. Silti olin usein niin väsynyt etenkin arkena, että päädyin helposti vain istuskelemaan kännykän kanssa sohvalle. Energiaa ei myöskään meinannut oikein riittää sellaisiin asioihin kuin liikunta, siivous tai kokkaaminen. Kun niitä teki, ne tuntuivat pakkopullalta enk...